Tänään oli pudonnut postilaatikkooni Pikajalan numero 50. Jotenkin tuntuu, että lehti on kerta kerralta aina vaan parantunut. Olisi suuri vahinko, jos paperilehti jouduttaisiin lakkauttamaan. Jorin pääkirjoitus on mielestäni oivallinen katsaus nykytilanteeseen, ja juttu Erno Paasilinnasta on omalta kannaltani mielenkiintoinen. Tapasinhan hänet muutaman kerran 1960-luvulla opiskellessani Oulussa.
En voi muuta kuin syvään kumartaa ja kiittää Joria ja lehden toimituskuntaa kolmessa peräkkäisessä numerossa olevaa juttusarjaa tekemistäni nojakeista. On jotenkin niin liikuttavaa tällainen huomionosoitus. Siinä suhteessa vielä merkittävämpää, kun näyttää siltä, että SH34 jäänee viimeiseksi tekemistäni nojakeista. SH32 on nyt maalaamossa, mutta saa nähdä saanko sen vielä kasaan ja katettua. 80:n ikävuoden jälkeen on sekä henkinen että ruumiillinen kuntoni laskenut, etten sanoisi romahdusmaisesti. Ei sormet enää tottele niin kuin ennen, eikä aivot keksi juuri mitään uutta. Tämänkin kirjoittaminen tuntuu kovin työläältä.
Mutta vielä on sanottava, että joka tapauksessa yhteistyö Nojapyöräfoorumin kanssa on ollut uskomattoman antoisaa. Moni tekemäni pyörä olisi jäänyt tekemättä, tai olisi ominaisuuksiltaan ollut huonompi. Siitä Suurkiitos Kaikille!
Sakari