Tuossa on kyse samanlaisesta piiloagendasta kuin politiikassakin. Annetaan ymmärtää, että tehdään asiakkaan parhaaksi, mutta tehdään oikeasti päinvastoin.
80-luvulla autot olivat vielä kevyitä ja polttoaineenkulutuksen minimointi oli -ainakin Euroopassa- tavoitteena. Sitten otettiin käyttöön sama temppu, kuin kaikessa suuriin joukkoihin käytettävässä manipuloinnissa –pelottelu ja turvallisuuteen vetoaminen.
Yhä turvallisemmaksi muuttuneet autot alkoivatkin näyttää vaarallisilta, kun niiden törmäystesteihin alettiin kiinnittää ylikorostunutta huomiota. Turvallisuustestimenestyksestä tehtiin kilpailu. Testeissä menestyivät painavat ja suuret autot. 90-luvun alussa laadittiin jopa mielestäni täysin virheellinen turvallisuusindeksi, joka antoi paremmat pisteet sellaiselle autolle, joka aiheutti enemmän vammautumisia vastapuolelle. -Ihan oikeasti. Vastapuolen vammat olivat tuossa indeksissä väärällä puolella jakoviivaa.
Autot tietenkin alkoivat kasvaa kokoa ja painoa.
2k-luvun alussa ihmettelin, miten Amerikassa voi mennä kaupaksi äärimmäisen rumat autot, jotka alkoivat yhä enemmän muistuttaa sairaalloisesti turvonnutta ihmistä, joka tihrustelee syvälle päähän painuneista silmistään pelokkaasti maailmaa. Hummerista tuli statussymbooli. Kuvittelin silloin, että tuo on vain amerikkalaisten perverssiyttä. Ei ollut. Sama estetiikka tuli myös Eurooppaan. 
Kaikki tämä tehtiin siksi, kun tutkimusautot olivat jo tuolloin saavuttaneet äärimmäisen matalia polttoaineenkuluksia. Puhuttiin luokkaa 1 litra saataa kilometriä kohti lukemista. Nämähän olisivat vallanneet markkinat, jos joku autotehdas olisi jatkanut 80-luvun trendiä ja tehnyt sellaisen.
Törmäysturvallisuuden ylikorostamisella saatiin autot kasvamaan valtaviksi möhkäleiksi, jolloin sähköauton mahdollisuudet samalla minimoituivat. VOitiin vedota sääntöihin ja turvallisuusmääräyksiin, jottei kevyet ja vähän kuluttavat automallit päässeet markkinoille. Keveys ja pieni vastushan olivat edellytyksenä siihen aikaan sähköauton käyttökelpoisuudelle, kun akkuteknologia oli vielä lapsenkengissään ja osaa akkuteknologioista panttasivat öljy-yhtiöt.
Näin turvallisuuteen vedoten saatiin venytettyä sähköisen liikenteen läpimurtoa vähintään 20 vuoden ajan. Kenties vieläkin kauemmin, minähän en tiedä tästä kuin oman kokemuspiirini ajalta. 