Itselläni on 10-vuoden kauhukokemus epilepsialääkkeistä.
Veren natriumtaso laski liian alas ja maksa-arvot nousivat liian ylös.
Koko ajan oli krapulainen, itkuinen ja ahdistunut olo. Monta kertaa suunnittelin itseni vetämistä jojoon.
Ajatus hidastui todella paljon ja sanojen löytymisessä oli suuria vaikeuksia.
Kognitiiviset kyvyt laskivat selvästi.
Ja mikä pahinta, epilepsiakohtauksia lääkitys ei estänyt tai edes vähentänyt.
Työmuistin epilepsialääkitys onnistui kuitenkin vaurioittamaan loppuelämäkseni.
Lopulta huomasin kahvin ja ruisleivän laukaisevan kohtaukset.
Kerroin tästä lääkäreille ja he nauroivat. Oikeasti nauroivat!
Kahvin juonnin ja ruisleivän syönnin lopetettuani kohtaukset loppuivat.
Lopetin lääkkeet oltuani pari vuotta ilman epilepsiakohtauksia. (Yli 10-vuoteen ei ole tullut nyt kohtauksia)
Lääkärit vastustelivat lääkkeen lopetusta ja kertoivat että kuolen epilepsiakohtaukseen, jos jätän lääkkeet syömättä.
Sanoin, että mielummin kuolen hoidon puutteeseen, kuin hoidon takia, enkä ole epilepsialääkkeitä syönyt.
Tätä paskaa syötetään kuitenkin ihmisille jatkuvasti, vaikka haitat ovat varsin yleisiä.
Ja näitä tämänkaltaisia kokemuksia lääkkeistä ja lääkäreistä minulla on useita elämäni varrelta.
Voitte siis ymmärtää skeptisen suhtautumiseni koko lääketieteeseen, kun mitään apua ei mihinkään tahdo löytyä, mutta haittoja sitä vastoin löytyy ja mielestäni kohtuuttoman paljon omalle kohdalleni.