Hymyyn kääntyy 1CV-kuskin suu, kun loskakelit iloksemme ilmaantuu 
.
Näin fiilikset ainakin tänään, kun ohi ajanut auto roiski kyljen täydeltä loskaa päälle. Vaan eipä kuski kastunut/likastunut 
.
Huomenna mietteet voi olla toiset, kun loskat jäätyy yön aikana pyöräteille epämääräiseksi tärinäradaksi...
Luvassa korin räminää ja kolinaa. Mutta eipähän ainakaan ole kaatumisriskiä, toisin kuin 2-pyöräisellä.
Päivä päivältä tykästyn kyllä entistä enemmän 1CV:hen .
Konsepti on onnistunut, omiin tarpeisiini ollut tähän mennessä erinomainen ajoneuvotyyppi. Miksei tällaista ole tullut aiemmin rakennettua? Loistava vekotin mukavuudenhaluiselle ihmiselle, joka ei kuitenkaan näe järkeä itsensä liikuttamisessa lähikauppaan 1,5 tonnia painavan teräskuoren sisällä.
Tänään tuli vähän tavallista arkipäivää enempi kilometrejä mittariin, sekalaista asiointiajoa ympäri Nokiaa. Sähköä alkaa kulua jo railakkaasti, vaikka lunta/loskaa ei vielä kauheasti ollutkaan. Akku oli täysi, jolloin moottori vetää iloisesti ja kulku vaivatonta vaikka vähän ylämäkeäkin osuisi reitille. Näennäisen helppo etenemiskyky ei tietenkään tule ilmaiseksi, vaan näkyy sähkönkulutuksessa...
Päivän saldo 17,6 km ja sähkönkulutus 326 Wh -> 18,5 Wh/km.
Toissapäivänä töistä kotiin ajaessa tuli todettua, miksi akkua ei kannata edes pienellä pakkasella yrittää ajaa kovin tyhjäksi. Akussa oli kaiketi vielä n. 20% kapasiteettia jäljellä, mutta päivä ulkona muutaman asteen pakkasessa sai jännitteen laskemaan sen verran alas, että moottorinohjaimen alaraja katkaisi vähän väliä moottorin pyörittämisen. Raskas oli ajaa viimeiset ylämäet luomuna hiki hatussa ja happea haukkoen. Sähköajoneuvo mikä sähköajoneuvo. Luomupuolen ketjupyöriä vaihtamalla saisi kyllä lisää tarpeellisia pieniä välityksiä, nopeassa päässä on tällä hetkellä ihan suotta tarpeettoman isoja välityksiä, joille ei ole mitään käyttöä.
Vaikka kehittäjän mieli tahtookin aina parantaa kaikkea, niin jossain vaiheessa kannattaa vaan antaa olla ja nauttia sen hetkisestä tilanteesta/tasosta, edes vähän aikaa. 1CV on kaukana täydellisestä, eikä se sellaiseksi koskaan tule, vaikka sen parissa kuluttaisi kaiken mahdollisen aikansa. Kehittämistä on toki aikomus jatkaa kohta kerrallaan, mutta äärimmäisyyksiä vältellen. Täydellisyyttä ei tarvitse yrittää saavuttaa, vähemmälläkin pärjää.
Päivän huomio: vaikka makuualustamateriaali (solumuovi) monelta osin hyvä materiaali onkin lokasuojiin, niin loska ainakin tarttuu siihen turhankin hyvin... ja tipahtelee ajon jälkeen iloisesti sulaen lämpimän tallin lattialle lammikoksi . Jospa sitä ensi kerralla raaputtelisi isoimmat lumet pois ennen kinnerin ajoa sisälle...
- loskaa_lokareissa.jpg (108.48 KiB) Katsottu 2093 kertaa
.