Joo jarruteho on kauhean huono sana tässä. Itse ajattelisin, että polkupyörän tapauksessa kiintoisaa on se suhde mikä on kahvan tai polkimen painamiseen käytetyn voiman ja pyörää jarruttavan renkaan ja tien välisen voiman välillä. Se on juuri se, mitä rahaa jarruihin käyttämällä suurennetaan. Jarruttava voima kun on yleensä mahdollista saada maksimiinsa, jolloin rengas menettää pidon, jarrulla kuin jarrulla. Toisilla jarrujärjestelmillä ei vain tarvitse puristaa niin kovaa.
Se jarruttava voima, jolla minun pyörilläni minä ajaessa takapyörä nousee tasaisella maasta on varmaan noin 560 N luokkaa (oletus, massa yht. 80 kg, painopiste 1,0 m korkeudella 0,7 m etupyörän takana), ja tämän saavuttaa sellaisella reippaalla puristuksella, josta en osaa kyllä sanoa voimaa, mutta ehkä jotain 100-200 N välillä. Kerrointa jarrujärjestelmässä selvästi on.
Sitten on kokonaan toinen numero, joka on se maksimijarrutusvoima jonka jarrujärjestelmä suostuu ollenkaan antamaan, josta puristusvoiman lisääminen vain taivuttaa jarruosia enemmän mutta hidastuvuus ei kasva. Ketjun alkupään kuvauksista ymmärsin että Jukan ongelma on tämä. 70-luvun ja aiemman rimpulajarruilla tämä on ihan oikea ongelma. Isoilla miehillä tämä tulee helpommin vastaan, kun tarvittavat voimat on isompia.
Sitten kolmas ihan eri numero jota jarruteholla tarkoitetaan perinteisesti, on se, kuinka paljon liike-energiaa jarru pystyy muuttamaan lämmöksi hiipumatta tai sulamatta. Tämä ei ole yleensä polkupyörillä oleellista, mutta jos ajetaan kilpaa moottoriajoneuvoilla niin tämä on se oleellisin kohta. Ja tämä on ihan oikeasti tehoa, eli hukattua energiaa per aika.