Erinäisten mutkien ja lääkärivisiittien jälkeen selvisi, että potemani monenmuotoiset jalka- ja keskivartalohaasteet johtuvat alkavasta lonkkanivelen rikosta. Nivelessä on synnynnäistä rakenteellista vikaa, ja se alkaa tulla tiensä päähän. Viime kesän ja syksyn harrastukset, m.l. kuntomelonta ja työmatkanojapyöräily nuijapäällä, olivat jalalle pitkälti viimeinen niitti. Työmatkalla on pari tiukkaa mäkeä, joita en pysty nojapyörällä pyörittämään vauhdilla ja pitkien mäkien runnominen taisi jauhaa rustot heikkoon kuntoon. Tällä hetkellä nivel ei kestä juuri minkäänlaista rasitusta, ja lähete ortopedille leikkaavaan sairaalaan on ollut jo tovin vetämässä.
Onko täällä väkeä, joilla on kokemuksia nojapyöräilystä lonkkavaivaisena tai tekonivelen kanssa? Jos on, minkälaisia ratkaisuja on tarvittu, jotta ajaminen kotimaisissa mäkimaastoissa onnistuu?
Ei ole omaa kokeumusta, mutta lähipiirissä henkilöitä joille vaihdettu molemmat lonkat. Painelevat kuin hirvet verrattuna aikaan ennen leikkausta. Lonkan ääriasentojahan siinä pitää välttää suhteellisen pitkään, oliko jopa 3kk(?), eli matalan triken päälle istuminen on ehdottomasti kielletty koska vessanpöttökin pitää olla korotettu. Myöhemmin rajoitteita ei ole. Sama kuin muutenkin pyöräillessä, on kuskille ja pyörälle parempi pyöritellä nopeasti kevyellä vaihteella kuin runnoa hitaasti raskaalla. Hätätilanteessa sähköapua.
Semmoinen vinkki ennen kuin menet leikkaukseen: Opettele kävelemään kepeillä, on kuulemma paljon helpompi opetella se homma ennen leikkausta kuin leikkauskipuja kärsivänä leikkauksen jälkeen
Oma trike on Savenmaan performereita ja mallia hyvin matala. Täytyy miettiä, mitä sen kanssa tekisi. Äkkiseltään näyttäisi, että sähköavusteiset takavanteet ovat melkoisissa hinnoissa. Ilman sellaista en kuitenkaan pysty pyörää ajamaan, kun aina kotiin tullessa pitäisi työntää melko pitkä matka.Talonyhtiön henkilöt saattaisivat kiitellä, jos myisin pyörän pois varastotilaa viemästä. Joku kruiserityylinen matalakeskiöinen kaksipyöräinen saattaisi toimia paremmin.
Kepeillä kävelyn olen jo opetellut. Vedin kyynersauvoilla kolme viikkoa talven lumilla ja siitä asti enimmäkseen kävellyt herrasmieskävelykepin kanssa. Keppien käyttö on tullut melkoisen tutuksi.
Joku kruiserityylinen matalakeskiöinen kaksipyöräinen saattaisi toimia paremmin.
Näissä on puolensa, mutta alkuunsa ei sovi lonkkaleikatulle kun jalka ei saisi lonkasta koukistua yli 90astetta. Pitkillä kammilla se ylittyy aika herkästi vaikka ajoasento olisi kuinka pysty.
Ylämäessä kipuaa siinä missä muutkin kaksipyöräiset "pystypyörät", paitsi ettei voi nousta oikein seisten polkemaan. On helpompi taluttaa kuin tadpoletrike, mutta kovemmassa vauhdissa ja vastatuulessa varmasti hitaampi/raskaampi.
Tämä olisi voinut toki olla myös ruokaketjussa, mutta lisäsin kuitenkin tänne, kun varsinaisesti kyse ei ole matala-asteisen tulehduksen hoidosta, vaan lonkan nivelrikon. Nivelrikko kun kuitenkin on seurausta tuosta matala-asteisesta tulehduksesta, joka syö nivelrustot haittaamalla niiden aineenvaihduntaa.
Tämä kaveri paransi itseltään leikkauskunnossa olevan lonkkanivelen jättämällä tulehdusta lisäävät ruokalajit pois ja lisäämällä tulehdusta vähentäviä ruokia ja aloittamalla lonkan liiketerapian. Aloitti uimalla ja pyörällä. Nyt hän jo juoksee.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
