Kolme tonnia takana, tuplasti viime talven kilometrit, mutta sähkö on tehnyt varmaan yli puolet työstä. Hyvä niin.
Voin suositella näitä peittäviä lokareita. Onneksi tämäkin sotku on lokareissa eikä voimansiirrossa ja kuskissa.
Välillä asentoa joutuu säätämään, ettei lokari osu renkaaseen:
Ja jarrun säätöä varten reikä:
Vaan eipä nämäkään lokarit suojaa riittävän hyvin. Suolavesi tekee pahaa jälkeä. Vahaan ketjut noin tonnin välein, kun ne alkavat pitämään kuivaa ääntä. Hihnaveto olisi huoltovapaampi.
Ice Spikereista on hajonnut nastoja. Karbidipiikki näyttää katkenneen, ja sen tynkä ja nastan runko on jäänyt paikalleen. Yhtään sepelin aiheuttamaa puhkeamista näillä ei ole vielä tullut, toisin kuin puhkeamattomiksi mainostettavilla Marathon Winter Plussilla. Korkeat nappulat suojaavat.
Nämä piikikkäät polkimet ovat pitäneet jalat hyvin paikoillaan. Normipolkimilla isoissa töyssyissä jalat irtosivat helposti, mutta näissä pysyy kuin pultattuna.
Joka vuosi lumen alta paljastuu huonokuntoisempi asfaltti. Jäätynyt epätasainen loska tärisyttää niin, että meinaa pää tippua harteilta, ja katukivetykset tuntuvat joka vuosi iskevän ikävämmin. Ensi talveksi on pakko saada jousitettu ajoneuvo.