Kinnerillä Nakkilasta Utsjoelle

[kristiansalikoski]

Kiitos kun jaksat kirjoitella matkoistasi. Hyvää tekemisen meininkiä!

Sulle kertyy näistä pitkistä vedoista hyvää kokemusta, itsestäsi, pyörästä ja erilaisista matkantekoon vaikuttavista muuttujista. Olet päivä päivältä valmiimpi halutessasi kokeilemaan joku kerta tuota toivomaasi ennätystä.

[TMS]

Joo kova olet kyllä ajelemaan varsinkin ikä huomioiden. Ja ilman muuta jos vaan mahdollisuus tuollaisiin reissuihin on, niin kannattaa ne ilman muuta käyttää, hyvä että et luovuttanut

Aika kuluu niin nopeasti ja kohta huomaat että sinullakin on oma perhe ja asuntolaina ja ruuhkavuodet ja mihinkään et enää pääse siitä oravanpyörästä

[Laalli12]

Tulin taas eilen tänne etelään. Tällä kertaa poljin vain noin puolet matkasta, koska en kehdannut ottaa kovin montaa päivää koulusta lomaa. Pääsin Kaamasesta Ouluun bussilla. Ensin kysyin VR:ltä, mahtuisiko kinneri junaan esimerkiksi moottoripyörä- tai autopaikalle, mutta se ei kuulemma turvallisuussyistä onnistu.

Olen nyt kuukauden asunut Utsjoella itsekseni. Tarkoitus on asua siellä vielä syyskuun loppuun asti ja vaihtaa sen jälkeen Porin lukioon. Alun perin suunnittelin polkevani etelään syys-lokakuun vaihteessa, mutta kun silloin on päivä jo melko lyhyt ja joutuisin olemaan koeviikolla pois koulusta, päätin polkea jo nyt, kun muutenkin olin käymässä Nakkilassa.

Keskiviikkoaamuna lähdin ennen kahdeksaa polkemaan Kaamaseen. Oli aika kylmä keli, lämpötila taisi olla juuri nollan yläpuolella. Utsjoki höyrysi hienosti. Saavuin Kaamasen kievariin tuntia ennen bussin lähtöä, sillä olin suunnitellut syöväni siellä, mutta keittiö ei ollutkaan vielä auki. Päivän istuin Eskelisen kyydissä. Rovaniemellä jouduin vaihtamaan bussia. Yllättävän hyvin mahtui kinneri bussin tavaratilaan.

Kinneri Eskelisessä

Bussi saapui Ouluun hieman yhdeksän jälkeen. Lähdin polkemaan. Tällä kertaa selvisin yllättävän helposti pois Oulusta. Poljin Limingan Hesburgeriin syömään, mutta se olikin jo mennyt kiinni, vaikka netissä luki, että se on auki yhteentoista saakka. En sitten koko päivänä syönyt aamupalan lisäksi juuri mitään.

Poljin yöksi Paavolaan Laurinsaaren laavulle. Saavuin sinne yhdentoista jälkeen. Söin kaurakeksejä iltapalaksi. Laavu sijaitsi ikävästi tien vieressä, eikä minulla ollut korvatulppia mukana. Varpaat palelivat, kun villasukatkin olivat jääneet matkasta. Kyllä siinä silti joten kuten nukkui, kun oli riittävän väsynyt.

Aamulla heräsin autojen ääniin ennen seitsemää. Söin aamupalaksi loput kaurakeksipaketista, ja suuntasin Oulaisiin kauppaan hakemaan lisää syötävää.

Päätin, etten halua polkea Seinäjoen kautta. Niinpä käännyin Evijärveltä Lappajärvelle. Sieltä ajoin Kuortaneen kautta Peräseinäjoelle, jossa taas pysähdyin kauppaan. Kuortaneen ja Peräseinäjoen välillä oli 20 kilometriä soratietä. Peräseinäjoelta ajoin Jalasjärvelle, ja sieltä eteenpäin samaa reittiä kuin aiemminkin olen polkenut. Tästä Seinäjoen kierrosta tuli n. 30 kilometriä lisää.

Karvialla pääsin kokeilemaan kinnerin jarruja. Pellolta näet ajoi traktori eteeni. Pyörä pysähtyi juuri ennen traktoria. En ymmärrä, miksi traktori tuli eteeni, sillä kuljettaja näytti huomaavan minut. Tai ehkä minä sitten vain luulin tulleeni huomatuksi, tai sitten traktorikuski luuli minua niin hitaaksi, että ehtii pois alta.

Poljin Poriin isovanhemmille yöksi. Perille saavuin yhdeltätoista. Takana oli vajaan 500 kilometrin päivämatka, mikä on toistaiseksi pisin, jonka olen polkenut. En tiedä tarkkaa kilometrimäärää, koska en ole toimertunut säätämään hieman yläkanttiin näyttävää matka- ja nopeusmittariani. Mittariin kilometrejä kertyi 526,9. Aikaa tähän kului taukoineen 15 tuntia ja 47 minuuttia, josta 13 tuntia 51 minuuttia pyöräilyä. Tänään poljin kotiin Nakkilaan.

Sää suosi. Yhtään ei satanut. Eilen tosin oli kohtalainen vastatuuli. Pimeällä jouduin ajamaan molempina iltoina pari tuntia. Minulla on kinnerissä kaksi ajovaloa, mutta ajoin yhdellä ajovalolla, koska en ollut varma, kuinka kauan akku kestää. Minulla ei nimittäin ollut Lapissa laturia mukana. Akku kuitenkin riitti.

Oli kiva reissu. Pyöräilykilometrejä tuli noin 650. Aikaa kului bussumatkoineen reilut 39 tuntia. Autollakin matkaan menee helposti kaksi päivää.

[Laalli12]

Kävin vähän pyöräilemässä Norjassa, kun helatorstain jälkeinen perjantai oli vapaa, ja ennustettiin hienoa keliä.

Torstaina aamulla pakkasin ja lähdin puoli yhdeksän maissa polkemaan Tanaan. Keli on mahtava, on täysin tyyntä, pikkupakkanen ja aurinko porottaa. Tanassa pysähdyn huoltoasemalle jäätelölle. Norjassa myytävä jäätelö on mielestäni paljon parempaa kuin suomalainen. Koska jäätelö loppuu kesken, parinkymmenen kilometrin jälkeen Rustefjelbmassa pysähdyn toiselle jäätelölle. Huoltoaseman pihalla on kaksi miestä ilmeisesti renkaanvaihtopuuhissa. Puhumme hieman norjaa, mutta kun johonkin kysymykseen en osaa vastata norjaksi, kysyn, osaavatko he suomea, ja osaavathan he.

Jatkan länteen päin kohti Ifjordia. Mäkiä riittää. Ensin tie nousee sadan metrin korkeuteen, jonka jälkeen se laskeutuu alas vuonon rannalle ja kiertää sen. Seuraavaksi noustaan vähän yli sata metriä ylös ja taas alas. Tie on alamäessä todella surkeassa kunnossa, eikä siinä oikein uskalla edes neljääkymppiä ajella. Eikö norjalaisillakaan ole varaa pitää teitään kunnossa? Sitten tullaan seuraavan vuonon rantaan, ja taas ylös, tällä kertaa 150 metrin korkeuteen, ja sitten taas alas vuonon rantaan.

Seuraavaksi tulee hieman pitempi ylämäki. Tie nimittäin nousee yli 350 metriin. Välillä tie kulkee kapealla kallionkielekkeellä niin, että sekä ylä- että alapuolella on kymmenien metrien jyrkänne. Tie myös mutkittelee melkoisesti.

Ylhäällä on paljon pilkkijöitä. Norjalaiset käyvät Ifjordfjelletillä kuulemma vielä juhannuksenakin pilkillä. Tuuli on paikoitellen kinostanut tielle lunta, mutta kertaakaan en jää jumiin kesärenkaineni.

Ifjordissa käyn syömässä. Hinta on norjalaiseen tapaan suolainen, samoin ruoka. Kun olen jatkamassa, norjalainen, joka muistaa nähneensä minut viikko sitten Nuorgamin kaupan pihalla, tulee juttelemaan suomeksi.

Mäet jatkuvat. Välillä kiivetään ylös, ja sitten taas laskeudutaan vuonon rantaan. Adamsfjordfossenin kohdalla pysähdyn ihastelemaan vesiputousta ja hiekkarantaa. Harmillisesti putous on osittain lumen peitossa, eikä sen virtaama ole vielä kovin suuri. Parin viikon kuluttua tulvalla se olisi varmasti eri näköinen.

Seuraavaksi pysähdyn Silfarin kanjonille. Komea kanjoni se kieltämättä on. Harmi, kun lunta on vielä sen verran, ettei kunnolla pysty kävelemään kanjonin reunalla.

Lasken alas Pyssyjoelle. Tuuli yltyy. Aurinko menee pilveen. Jäämeri on valkoisenaan vaahtopäitä. Seuraavat 40 kilometriä on yksi hurjimmista pyöräilemistäni matkoista. Tuuli on vastainen, mutta pyörteilee kovasti, ja sivuttainen tuulenpuuska on kaataa minut. Kinneri nousee kahdelle pyörälle, mutta äkillinen korjausliike vastaantulijan kaistalle pitää pyörän pystyssä. Onneksi ketään ei tule vastaan. Joudun pitämään vaahtomuoviaukkopeitettä (vai mikä sen nimi on) käsin paikoillaan, jottei tuuli vie sitä. Päätän ajaa ilman sitä.

Poljen Lemmijoelta muutaman kilometrin etelään, ja laitan teltan pystyyn tien viereen. Tuuli on onneksi tyyntymään päin. Yöllä on pikkupakkanen.

Herään kuudelta ohiajavan rekan meluun. Sataa räntää. Syön leipää ja puoli levyä suklaata, puran teltan ja jatkan matkaa.

Lemmijoelta etelään on kauniita järviä, jokia, mäntykankaita ja vuoria. Valokuvaus on valitettavasti kielletty, koska tie menee sotilasalueen läpi. Skoganvarressa pysähdyn jäätelölle leirintäalueelle, mutta leirintäalue onkin kiinni toukokuun ajan. Kukapa tänne toukokuisessa räntäsateessa haluaisi tullakaan. Skoganvarren jälkeen tulee ylämäki. Tie nousee koivikkoa, järviä, soita ja loivasti kumpuilevia tuntureita sisältävälle ylängölle, jota riittää Kaarasjoelle asti.

Kymmenkunta kilometriä ennen Kaarasjokea näen halon. Kyseessä on kuulemma 22 asteen allasivuava kaari. Kyseistä halomuotoa en muista kovin montaa kertaa nähneeni.

Kaarasjoella käyn kaupassa ja kahvilassa. Räntäsade lakkaa. Jatkan Utsjoelle.

Kiva retki oli. Ehdottomasti mäkisin tähän mennessä tehdyistä pyöräretkistä. Kuvia en jostain syystä saanut liitettyä tietokoneella, joten laitan ne seuraavaan viestiin puhelimella.

[Laalli12]

Adamsfjordfossen

Silfarin kanjoni

Halo

[Laalli12]

[PW]

Mites alamäet ja jarrut niussä pelas?
Hurjia reissuja - kiva lueskella

[tm]

On hulppeat maisemat! Mukavaa lueskella näitä reissukertomuksia.

[Laalli12]

Mites alamäet ja jarrut niussä pelas?
Hurjia reissuja - kiva lueskella

Kyllä jarrut pelasivat. Jarrutella tosiaan piti aika paljon, ja jarrujen kuluminen oli selvästi havaittavissa: jarrut kuluivat niin paljon, ettei käsijarru enää pidä pyörää paikallaan, vaan jarruja pitäisi taas kiristää. Mitään jarrujen kuumenemisongelmaa en havainnut.

[jori]

Mites alamäet ja jarrut niussä pelas?
Hurjia reissuja - kiva lueskella

Kyllä jarrut pelasivat. Jarrutella tosiaan piti aika paljon, ja jarrujen kuluminen oli selvästi havaittavissa: jarrut kuluivat niin paljon, ettei käsijarru enää pidä pyörää paikallaan, vaan jarruja pitäisi taas kiristää. Mitään jarrujen kuumenemisongelmaa en havainnut.

Kyllä tällainen jarruvarjo ehdottomasti kuuluisi kinnerin varustukseen jo ihan turvallisuusvarusteenakin ja varsinkin vuoristo-olosuhteissa turhan jarrujen kuluttamisen välttämiseksi. Kinnerin peräpiikkiin pitäisi laatia sellainen purjeveneistä tuttu spinaakkerikaivo/-putki, jonka pohjalla olisi jousi. Löysäämällä naru jousi työntäisi jarruvarjon esiin jarruttamaan liiallista vauhtia ja vetämällä naru takaisin sisään jarruvarjo sukeltaisi takaisin putkeen.

[Laalli12]

Poljin juuri Utsjoelta tänne etelään kesäloman viettoon. Lähdin sunnuntaina illalla ennen kuutta Utsjoelta polkemaan kohti Enontekiötä. Tie Kaarasjoelle on ihan kiva. Se kulkee koko matkan komeassa Tenojoen laaksossa. Pysähdyin Kaarasjoella huoltoasemalla syömään. Kaarasjoen jälkeen jatkoin Kautokeinoon. Tie kulkee aluksi nelisenkymmentä kilometriä jokilaaksossa, nousee sen jälkeen koivikkoiselle ylängölle ja viimeiset kolmekymmentä kilometriä Kautokeinoon on taas jokilaaksoa. Kautokeino-Hetta-väli on tunturikoivikkoa. Yöllä oli mukava polkea, kun aurinko paistoi, ei ollut liian kuuma eikä muuta liikennettä ollut nimeksikään. Ukkospilvet kiertelivät ympärillä, mutteivät osuneet kohdalle. Salamat näkyivät yli viidenkymmenen kilometrin päähän. Ilta kului kivasti säätä ja eurovaaleja jännittäessä. Perille vaarin mökille saavuin vartin yli neljä aamuyöllä. Matkaa kertyi 340 kilometriä ja aikaa kului taukoineen vain kymmenen ja puoli tuntia lievästä väsymyksestä huolimatta.

Ukkospilvi

Seuraavana päivänä kävimme vaarin kanssa melomassa.

Tiistaina lähdin yhdentoista maissa polkemaan etelään. Päätin polkea maisemareittiä Raattaman ja Rauhalan kautta. Raattamassa pysähdyin jäätelölle. Pidin jätskitauon myös Lohinivalla, joka on Kittilän ja Rovaniemen välillä. Rovaniemelle saavuin kahdeksan jälkeen. Siellä kävin kaupassa. Kaupan pihassa tapasin sattumalta vaarini mökkinaapurin. Hän kysyi, olenko yösijan tarpeessa. Menin sitten vaarin mökkinaapureiden luokse yöksi. Olipa hauska sattuma!

Pallas

Seuraavana aamuna jatkoin kahdeksalta matkaa. Poljin Limingalle, josta sai lohikeittoa. Kävin siellä myös vuosi sitten polkiessani etelään. Liminganportin lohikeitto oli aivan yhtä kermaista ja herkullista kuin viimeksikin. Vatsa pullollaan poljin yöksi Evijärvelle Sillankorvan leirintäalueelle, jonne saavuin hieman ennen puoltayötä. Ylivieskan jälkeen toinen akillesjänne alkoi kipuilemaan. Sama ongelma minulla oli kaksi vuotta sitten polkiessani pohjoiseen. Päivän aikana kilometrejä kertyi viisisataa.

Nukuin Evijärvellä pitkästi. Lähdin yhdeltätoista liikkeelle. Poljin Poriin eri reittiä kuin aikaisemmin, sillä en oikein pitänyt aikaisemmin polkemistani reiteistä. Ensin poljin Lappajärven eteläpuolelle, jossa söin pullan huoltoasemalla. Huoltoaseman pihalle tuli poliisi, joka kertoi olleensa viime syksyn kinnerionnettomuudessa paikalla ja käski polkea varovasti. Jatkoin Kuortaneen kautta Alavudelle, josta poljin pikkuteitä Kihniöön. Matkan varrelle osui 10 kilometrin soratiepätkä, mutta soratie oli onneksi hyväkuntoinen. Kihniössä ostin kaupasta valtavan määrän pullaa. Poljin Poriin valtatietä 23, mutta koukkasin pikkutielle Parkano juna-aseman kohdalla. Tämä reitti oli oikein kiva, kenties paras tähän asti polkemistani reiteistä Pori-Oulu-välillä. Noormarkun kohdalla kohdalle osui kunnon ukkoskuuro, ja isovanhempien luokse Poriin saavuin yhdeksän jälkeen kohtalaisen märkänä.

Tänään poljin kotiin Nakkilaan. Olipa taas kiva reissu, mutta Lapin maisemien jälkeen etelän pyöräilymaastot tuntuvat kovin tylsiltä. Kilometrejä kertyi noin 1500. Elokuussa sitten varmaan taas takaisin.

Hanko-Nuorgam-ajo kiinnostaisi kyllä. Nyt on sellainen olo, että sitä pitää joskus lähteä kokeilemaan. Enontekiö-Pori-väli, noin 1100 kilometriä, taittui 58 tunnissa kunnon yöunilla ilman, että piti erityisempää kiirettä. Eihän tuo Hanko-Nuorgam olisi kuin 350 kilometriä pitempi.

[janx]

Kuulostaa ihan siltä, että meidän seuraava MM-kuski on tässä muovautumassa. Eiköhän me huoltotiimi saada kasattua sellaiseenkin reissuun, jos innostusta riittää.

Hienoja kilometrejä. Arvostan.

[tm]

Kyllä, muhkeat on kilometrit, niin päivittäin kuin koko matka yhteensä !

Parasta näissä matkarapsoissa on fiiliksen lisäksi eri reittien ja tienpätkien arvioinnit: auttaa jatkossa muitakin reittivalintojen kanssa pähkiviä.

[janx]

Kuulostaa ihan siltä, että meidän seuraava MM-kuski on tässä muovautumassa. Eiköhän me huoltotiimi saada kasattua sellaiseenkin reissuun, jos innostusta riittää.

Hienoja kilometrejä. Arvostan.

Kuin tilauksesta.
viewtopic.php?p=162130#p162130

[tavasti]

Kai @Laalli12 on juhannuspolkaisuun tulossa? Tarjolla sekä joko 48 tai 24 tuntia.