Kevyet pelkällä lihasvoimalla liikkuvat "vauhtikinnerit" jatkavat marginaalissa nykyiseen tapaan. Muotojen hiominen ilmanvastuksen minimoimiseksi sekä grammanviilaus jatkuu. Kuten myös hintojen nousu.
Vain himoliikkujille: kuskin pitää olla kunnossa, muuten ei lujitemuovikiulu liiku riittävästi, ja kaiken maailman sähköpyöräilijät suihkii ohi oikealta ja vasemmalta. Naapuritkin nauraa, eihän tavallisen tallaajan itsetunto sellaista kestä 
.
Sähköavusteisia (ja moottorilla varustettuja) ilmaantuu enenevissä määrin lisää, luomuversioita isompina ja painavampina.
Näitä voi myydä mukavuudella: ei haittaa tuuli ja tuisku, eikä polkeminenkaan käy liian raskaaksi.
Hidasvauhtisella urbaanipainotuksella korkeutta voi olla lisää: parempi näkyvyys sekä helpompi kulku kyytiin ja pois.
Mutta leveyttä ei voi kauheasti lisätä, koska muuten laite ei mahdu olemassa olevaan "lokeroonsa" liikenneinfrassa.
Pituudeltaan jäänevät alle 3 metrisiksi, joitain tavarankuljetusversioita lukuunottamatta.
Lainsäädännön (nykyinen) raja 1 kW asettaa rajansa painon kasvulle, ainakin mäkisellä seudulla.
Tosin aika painavan härpäkkeen saa liikkumaan tuollakin teholla (jos vääntöä vaan piisaa).
Mielikuvaa turvallisuudesta pyritään käyttämään apuna markkinoinnissa, mutta autojen kanssa ei jatkossakaan kannata lähteä hippasille.
Vertailukohtana pidetään avofillareita, jolloin mielikuvan luominen on helppoa.
Riippuu kunkin omasta ajoympäristöstä (ja lompakon paksuudesta), onko kinneri hyvä ja toimiva vaihtoehto.
Mutta taitava mainosmies osaa puhua mustan valkoiseksi ja päinvastoin, eli sekoittaa järkivalintoja 
.
Niin nyt kuin tulevaisuudessakin.
koska eihän se nyt käy päinsä, että ihmiset liikkuisivat mukavasti ja nopeasti säänsuojassa matkatavaroiden kanssa maksamatta siitä autoilun hintaa.