Kinnerillä Nakkilasta Utsjoelle

[Laalli12]

Kai @Laalli12 on juhannuspolkaisuun tulossa? Tarjolla sekä joko 48 tai 24 tuntia.

Ajattelin siellä huomenna pistäytyä. Radalle en valitettavasti pääse, kun tuo akillesjänne sattuu edelleen.

[janx]

Kai @Laalli12 on juhannuspolkaisuun tulossa? Tarjolla sekä joko 48 tai 24 tuntia.

Ajattelin siellä huomenna pistäytyä. Radalle en valitettavasti pääse, kun tuo akillesjänne sattuu edelleen.

Kannattaa malttaa levätä. Saattaa olla tulehtunut se jänne. Myös mahdollisen kireyteen pohkeessa on syytä kiinnittää huomiota.
https://www.jalkapaiva.fi/post/hoida-akillesjanne

[Laalli12]

Ajelin taas Utsjoelle. Tällä kertaa laiskotti niin, että kinneri laitettiin auton katolle, jossa se kulkeutui Kilpisjärvelle asti. Kävimme viikon vaelluksella muun muassa Pältsan huipulla. Retken jälkeen muut lähtivät ajamaan takaisin etelään, minä jatkoin pohjoiseen kohti Jäämerta.

Sunnuntaiaamuna lähdin siis Kilpisjärveltä kohti Skibotnia. Tie Skibotniin oli vauhdikas ajettava, sillä se käy korkeimmillaan 550 metrissä ja laskeutuu sen jälkeen Jäämeren rantaan. Pysähdyin matkan varrella ihmettelemään Rovijoenkoskea.

Skibotnista Altaan päin tie on aluksi melko tasainen, sillä se seurailee Jäämeren rantaa. Toisella puolella tietä on vuono, ja toisella puolella kohoaa jyrkkä, paikoin jopa pystysuora vuorenseinä. Skibotnin jälkeen oli yksi tunneli, jonka läpi piti polkea. Muiden tunnelien läpi polkeminen oli kiellettyä, mutta ne pystyi kiertämään, ja nehän kiersi mielellään, sillä tunnelissa polkeminen ei ole kovin mukavaa ja kiertoteillä on hienot maisemat. Osa tunneleita kiertävistä teistä oli kuitenkin todella huonokuntoisia. Joitakin kymmeniä kilometrejä Skibotnin jälkeen tie kiertää Kaivuonoa melkein neljänkymmenen kilometrin matkan, vaikka vuonon poikki olisi vain muutama kilometri.

Ennen Storslettiä tulee ensimmäinen isompi mäki. Tunneli oikaisisi vuoren läpi, mutta pyörällä on ajettava ylös ja alas. Tie nousee lähes 250 metrin korkeuteen. Storslettissä pysähdyin syömään.

Parikymmentä kilometriä Storslettin jälkeen tuleekin sitten jo sellainen mäki, jota saa ihan tosissaan polkea. Tie nousee nimittäin neljänsadan metrin korkeuteen. Tunneli oikaisisi taas, mutta pyörällä on kierrettävä maisemareittiä. Ennen Puruvuonoa tie nousee vielä kerran vajaaseen kolmeensataan metriin.

Norjassa kaupat ovat sunnuntaisin kiinni, mikä hieman vaikeuttaa ruokahuoltoa. Onneksi huoltoasemilta saa jotakin ostettua. Puruvuonossa kävin huoltoasemalta ostamassa evästä.

Pyöräilin yöksi Langfjordenin suulle telttailemaan. Pari kilometriä ennen teltan pystytystä vastaan tuli kyltti, jossa varoitettiin eläimistä ja heti sen jälkeen vastaan käveli lauma joitakin alpakan tapaisia otuksia.

Aamulla nukuttuani ensin kellon ympäri jatkoin matkaa kohti Altaa. Parinkymmenen kilometrin jälkeen lähdin kiertämään tunnelia Kråknesveieniä pitkin. Pari kilometriä tuota tietä ajettuani vastaan tuli kyltti, jossa luki: "Tie poikki". Tiellä oli betoniporsaita esteenä. Ajattelin, että nyt ei ole osattu ottaa huomioon kinnerikuskeja, kun kinneri ei mahtunut betoniporsaiden ohi muuten kuin ojan kautta. Parinsadan metrin jälkeen tie oli oikeasti poikki. Silta oli näet romahtanut. Palasin sitten takaisin ja poljin tunnelin läpi.

Ennen Altaa pitää pyöräilijän tehdä vielä 10 kilometrin lisälenkki, koska yksi tunneli pitää kiertää melko kaukaa.

Pyörätie alkoi 10km ennen Altaa, ja sitä oli pakko ajaa, koska autotie meni vielä parin tunnelin lävitse. Pyörätie oli hyväkuntoinen ja sillä oli hyvät opasteet, joten ihan mielikseen sitä ajoi. Keskustassa vaihdoin kyllä autotielle.

Altassa kävin kaupassa. Poljettuani jonkin matkaa pysähdyin syömään Altasta ostettuja herkkuja. Söin kerralla ison sipsipussin, kaksi berliininmunkkia, kaksi viineriä, paahtoleipää, juustoa, banaania, kuivattuja hedelmiä ja purkillisen makrillia tomaattikastikkeessa. Sen jälkeen ei heti jaksanut lähteä polkemaan. Kun sitten jatkoin matkaa, poljin pari kilometriä ja pysähdyin jokeen uimaan.

Ensimmäiset parikymmentä kilometriä Altasta Kautokeinon suuntaan on melko tasaista mäntykangasta. Sitten maisema muuttuu täysin. Tie työntyy ahtaaseen, yli sata metriä syvään rotkoon ja alkaa nousta sitä pitkin ylös tunturiin. Mielestäni tässä reilun viiden kilometrin mittaisessa ylämäessä oli reissun parhaat maisemat.

Rotkon jälkeen tie kulkee ylhäällä tunturikoivikossa. Matkan varrella on kauniita järviä. Poikkesin Masin kylässä ja ajattelin käydä siellä kaupassa, mutta se olikin maanantaisin kiinni. Masin jälkeen tien vieressä oli komea vesiputous, Nieidagorzi. Poljin yöksi Gievdneguoikan rantaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten jäljellä enää tuttuja teitä. Poljin Karigasniemen kaupan kautta Utsjoelle. Kävin matkan varrella Tenossa uimassa.

Keli oli muuten erinomainen koko reissun ajan, mutta oli aivan älyttömän kuuma. Esimerkiksi Kaarasjoella mittari näytti +29 astetta.

Kuvia tulee seuraavassa viestissä.

[Laalli12]

Rovijoenkoski

Tunneli

Lyngenin niemimaan vuoria

Maisema neljänsadan metrin korkeudelta

Ensimmäisen yön leiri

Rotko

Nieidagorzi

[tm]

Huimat on maisemat siellä! Ei ole mikään helppo ympäristö kinneristille tuo, nousumetrejä riittää...

[Vilijami]

Torniojokivartta kun lähtee ylöspäin, niin kiire ja stressi alkaa selkeästi vähetä. Kolari-Sodankylä linjan yläpuolella maailma alkaa vaikuttaa paremmalta paikalta elää. Tuolla Finnmarkin alueella mieli lepää ja tunnen olevani kotona. Ehkä periydyn Ruijan Kveeneistä.