Tämä on jo varmaan taas OT. ?
irakas kirjoitti:
Jotta homma ei jäisi kaivelemaan, voisihan sitä jatkaa kokeilua nojakin ulkopuolella. Onko tuollainen elektrolyyttikondensattori kallis, ja mihin kohtaan se pitäisi asentaa?
Joka tapauksessa kokeilen alkuperäistä systeemiä nojakin ulkopuolella. Jos sittenkin joku meni vikaan. 
Sakari
Unohdetaan konkka, taisin keksiä paremman syyn. Siinäkin riittävän suuri kondensaattori olisi voinut tuottaa jotain vilkutusta, mutta perimmäinen kelvottomuus olisi jäänyt korjaamatta.
Syynä voisi olla se, että 90 Ohmisilla vastuksilla toteutettu jännitteenjako on liian heikko syöttämään testerin ledejä. Ne 100 ohmiset olisivat olleet periaatteessa vieläkin huonommat, mutta mitäpä sillä väliä, kun kumpikaan ei toimi. 
Koska tässä spekuloin muutenkin vailla laitekontaktia, ohitan laskuissani ledin kynnysjännitteen ja lasken ledipiirin pelkkänä vastuksena. Jännitteitä vedän muutenkin hatusta, josta johtuen tuo saa riittää.
Ajatellaan, että akun jännite on 27V.
Jännitteenjakajassa on sarjassa kaksi 90 Ohm vastusta. Virta on 0,15A ja molempien jännitehäviö (vastuksien yli mitattu jännite) on 13,5V.
Testeri on toisen vastuksen rinnalla ja laskee kuormallaan niiden yhteistä jännitettä - ja nostaa samalla yksinäisen vastuksen yli olevaa jännitettä, mutta koska laitteen jännitetunnistimen rakenteesta ei tässä ole tietoa, ajatellaan, että sen virrankulutus ja vaikutus on pieni.
Kun laite tunnistaa jännitetason, se sytyttää sitä vastaavan ledin (palavatko ne yksitellen vai 'pötkönä'? )
Ledien kynnysjännitteet vaihtelevat värienkin mukaan ja virtakin voidaan valita väljissä rajoissa, mutta sovitaan, että virta on tuolla 13,5 V:lla 20mA. Unohdetaan reippaasti kynnysjännite (ja se ledi) ja korvataan ne pelkällä 20mA etuvastuksella.
13,5V / 0,02A = 675 Ohm.
Nyt jännitteenjako onkin 90 Ohmia ja rinnakkaiset 90 ja 675 Ohm = 78,8 Ohm.
Jännitteenjako meni idikaattoriledin syttymisen jälkeen täysin uusiksi. Suorassa akkukytkennässä testerin napajännite olisi säilynyt vakaana, mutta nyt sen jännite laskee ylimääräisen sarjavastuksen (90 Ohm) vuoksi.
Hässäkän virta on nyt 27V / 168,8 Ohm = 0,16A
Vasempaan 'etuvastukseen' jää 0,16A * 90 Ohm = 14,4V (ennen 13,5V) ja testeri näkee navoissaan 0,16A * 78,8 Ohm = 12,6V (ennen 13,5)
Testerin jännitetasot näyttäisivät olevan 14,0 , 13,5 , 13,0 , 12,5 ja 12,0V.
Pelkkä ledin sytyttäminen voi laskea testerin havaitsemaa 'akkujännitettä' parilla portaalla.
Nyt kaikki riippuu testerin logiikasta ja aikavakioista. 'Tyhmä' laite voisi jäädä polttamaan jotain lediä, vaikka se olisikin portaan pari liian alhainen.
Mutta mitä 'älykkäämpi' testeri on, sitä varmemmin se jää jokinlaiseen luuppiin yhden tai kahden tason välillä.
Jos testerin aikavakiot ovat sopivat, niin pimeässä voisi ledeissä nähdä jonkinasteista kajon yritystä.
Esimerkkini on karkea, mutta periaatteessa siinä voi olla perimmäistä ideaakin. (Miten lie uniset laskut) 
Kaikenkaikkiaan, vaikka testeri olisi saanut ledin syttymäänkin, se olisi joka tapauksessa ollut pahasti väärässä. Jos kuvattua jännitteenjakokytkentää yrittäisi väkisin soveltaa, sen vastukset pitäisi valita niin pieniksi, että tehonhukka nousisi kohtuuttoman suureksi.
Testerin kytkennän akkujännitteeseen pitää olla mahdollisimman pieniohminen, eikä missään tapauksessa kymmenien ohmien luokkaa, joksi se jännitteenjakomenetelmällä muodostuu.
Testerin toimintaa voisi testata sopivankokoisella ja tehoisella säätövastuksella. Aluksi vastus 0 Ohm, jolloin laite toimii. Lisätään hiljalleen vastusta, jolloin tasoilmaisu alkaa laskea tai laite sekoaa kokonaan - jos teoriassani on mitään itua.
Hyvää Yötä. 
Edit:
PS.
Jos testerillä olisi oma virtalähde, jolla se toimisi ja jolla se polttaisi ledejään, esitetty jännitteenjako olisi toimiva. Sen vastuksia voisi jopa suurentaa, ehkä reippaastikin, jolloin tehonhukka käytännössä poistuisi. Ja jos sen jännitteentunnistin olisi sopivan 'vakaa' koko jako voitaisiin korvata yhdellä sopivalla sarjavastuksella.