Tämmöiseen törmäsin The Recumbent Blogissa
Ja siitä tuli valtaisa aivomyrsky:
Tuo kyllä lopettaa rungon notkumisen. Ohj.laakeriputkesta eteenpäin vahvistukset tarvii miettiä. Tosin voi olla, ettei tarvi vahvistusta...
Tämmöiseen törmäsin The Recumbent Blogissa
Ja siitä tuli valtaisa aivomyrsky:
Tuo kyllä lopettaa rungon notkumisen. Ohj.laakeriputkesta eteenpäin vahvistukset tarvii miettiä. Tosin voi olla, ettei tarvi vahvistusta...
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Jep! Löytyi tuolta säätämön nurkasta sopivat palikat tohon jäykistykseen.
Pystyputken taidan jättää paikalleen, siihen saa hyvin tavaratelineen ja lokarin kiinni. Otetaan se painon säästö vaikka kuskista
Tänään on tullut tuhansia ideoita 26/26 nojakkiin. Taitaa mennä taas muutama ilta tässä koneella runkoa piirtäessä...
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Mulla oli joskus 90-luvun alussa Roulandt LWB nojakki ja ei ole oikein hyviä kokemuksia LWB-nojakeista
Omasta ei taida olla kuvaa, mutta tommonen se oli, painoi ainakin tonnin...
Kyllä SWB on suunnittelun pohjana, lähinnä High Racer-tyyppinen retkivehjes. Mutta koitetaan saada tämäkin kuntoon, uusia projekteja mietitään ensikesän retkien jälkeen...
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Wau!
menee vähän aiheen ohi mutta olisi kiva kuulla lisää Roulandtista
-Mistä ostit? Näitä kai on valmistettu Hollannissa 80-luvun loppupuolella aika pieni määrä.
-Onko nykyään "hengissä" jossain?
-Mikä siinä oli huonoa painon lisäksi?
Kuvasta päätellen liian takapainoinen ja penkki turhan korkealla. LWB:tä ei kannata tehdä liian lyhyeksi koska painonjakauma menee poskelleen (nimimerkillä on kokemusta, onneksi sentään sopi vaimolle!). Hyviä puoliakin löytyy kuitenkin niin paljon että harkitsen sellaisen rakentamista taas. Lähinnä on mielessä Rans Stratus XP tai Bacchetta Agio tyylinen. En vain osaa päättää kumpi olisi parempi...
Heh! se mun Roulandt roikkui monta vuotta porilaisen pyöräliikkeen oven päällä, sitä sitten kävin tinkailemassa hintaa alas ja vihdoin kun sain rahat kasaan se oli myyty! Sain selville ostajan ja otin yhteyttä. kaveri sanoi ajaneensa villarilla kerran hönöpäissään ja mielellään myisi sen mulle. No, kaupat tuli ja ajelin sillä pari kesää. kolmantena keväänä ekalla ajelulla eräs kulkuneuvoja keräävä kauppias halusi sen ostaa mun alta ja tehtiin kaupat! Sain rahaa ja 50-luvun parturituolin!
Ajettavuus tosiaan oli aika erikoinen, penkki epämukava ja paino tosiaan järkyttävä. Takanapa oli silti mielenkiintoinen: viisi ratasta ja 2 vaihdetta navan sisällä. Kaiken kukkuraksi vielä rumpujarru!
En tiedä, onko vielä hengissä. Luultavasti jossain suulin nurkassa...
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Mistäs kohtaa se särkyy, kun tuntuu olevan niin varmaa, että särkyy.
Minä olen opettanut suunnittelijanaluille, että prototyyppi kannattaa tehdä aina vähän riskillä, milloin kuormituksista ei ole varmuutta ja laskelmat epävarmoja. Tällöin on rikkoutumisen jälkeen viisaampi. Jos tekee kerralla liian vahvan, ei tule koskaan oppimaan mistä kohtaa voisi keventää.
Minä laittaisin rumia lisätukia vasta sitten, kun tietäisin mihin niitä tarvitaan.
Arvelen, että se notkuminen on tuossa pahempi ongelma, kuin varsinaisesti lujuus. Ohjausjäykkyys ei parane paljon noilla keinoin. Siinä on kysymys enemmänkin vääntöjäykkyydestä, kuin taivutuksesta. Vääntöjäykkyyttä saa keveimmin suurihalkaisijaisella putkella.
Minä suosittelisin, että uhraudut meidän muiden nojakinrakentajien puolesta ja ajat tuolla kunnes se menee rikki, niin me muutkin sitten tiedetään, mistä se särkyy. Sitten olet itsekin viisaampi laittamaan tuet oikeaan paikkaan.
Sorppa!
Tämä tuli vähän hölmöön paikkaan, kun en huomannut aiheen toista sivua. No, asia on kuitenkin yleispätevää.
Totta toikin, mutta tahtoo ajaa tolla vielä monta retkeä. Sain just viilattua vahvikkeet ja huomenna pitäis olla hitsattu paikalleen. Tuo RANsin vahvikkeet ei mielestäni ole kovinkaan rumat ja tuleehan siihen kaksi kolmiota, jotka pitäis kestää retkuilukamat ja mun painon. Mutta onhan tämäkin tavallaan riskillä tehtyä, ei lujuuslaskemista hajuakaan
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
jori kirjoitti:Mistäs kohtaa se särkyy, kun tuntuu olevan niin varmaa, että särkyy.
Liitoskohdasta hitsauksen vierestä rungot yleensä menee rikki. Normaalipyörässä jännityshuippu kai on keskiön lähellä mutta en käy arvailemaan missä tässä tapauksessa.
Olen onnistunut rikkomaan vain yhden rungon vaikka olen rakennellut nojakkeja vuodesta -98. Silloin kyseessä oli LWB jossa keskiö oli hitsattu rungon alaputkeen 10 cm varren päähän ja se alkoi heilumaan kesken ajon. Oli repeytynyt osittain irti hitsauksen vierestä. Koska teräs on sitkeä materiaali niin keskiö ei kokonaan irronnut vaan pääsin varovasti ajellen kotiin. Sitten hitsasin putken vinotueksi eikä ongelmia enää ilmennyt.
jori kirjoitti:Minä olen opettanut suunnittelijanaluille, että prototyyppi kannattaa tehdä aina vähän riskillä, milloin kuormituksista ei ole varmuutta ja laskelmat epävarmoja. Tällöin on rikkoutumisen jälkeen viisaampi. Jos tekee kerralla liian vahvan, ei tule koskaan oppimaan mistä kohtaa voisi keventää.
Kannattaa kuitenkin huomioida että rungon katkeaminen ajaessa voi johtaa ikaviin seurauksiin. Aika epätodennäköistähän se on mutta hyvä sekin riski on tiedostaa.
jori kirjoitti:Arvelen, että se notkuminen on tuossa pahempi ongelma, kuin varsinaisesti lujuus. Ohjausjäykkyys ei parane paljon noilla keinoin. Siinä on kysymys enemmänkin vääntöjäykkyydestä, kuin taivutuksesta. Vääntöjäykkyyttä saa keveimmin suurihalkaisijaisella putkella.
Minä suosittelisin, että uhraudut meidän muiden nojakinrakentajien puolesta ja ajat tuolla kunnes se menee rikki, niin me muutkin sitten tiedetään, mistä se särkyy. Sitten olet itsekin viisaampi laittamaan tuet oikeaan paikkaan.
Kouluajoista on jo sen verran aikaa etteivät lujuuslaskut ole enää kirkkaana mielessä (jos ovat olleet koskaan ) mutta laskeskelin kuitenkin että putken 35x0,6 vääntövastus on vain 15% verrattuna 50x1 putkeen mitä joissain SWB-malleissa käytetään.
Minulta katkesi koko pyörä kerralla yhdessä alamäessä pikkupoikana 60-luvulla. Selvisin hengissä, eikä muistaakseni edes pahemmin sattunut. Tuollainen haurasmurtuma on nykymateriaaleilla jo lähes pos suljettu vaurioitumistapa. Teräs-, ja myös alumiinirakenne, särkyy lähes poikkeuksetta väsymällä, jolloin särön kasvu on polkupyörässä helppo huomata. Pyörä alkaa tuntua letkulta, mutta sillä voi vielä varovasti ajella melko pitkäänkin ennen kuin se kokonaan brakaa, ihan niin kuin Jarcco kirjoittikin.
Hyvännäköinen jäykkäri tulossa. Parantaa jäykkyyden lisäksi myös ulkonäköä.
Näyttääpi nyt tältä:
Laitoin haarukan, kiekot, stongan ja penkin kiinni ja ei muuten notku! Etujarrun kun laittaa lukkoon ja nykii eteen-taakse, niin etuhaarukan notkua ei ole sen enempää kuin pystypyörässä. Ihan tosta ei sellainen tullut kuin suunnittelin, mutta toimii
Eikun vitjat ja kammet kiinni ja testilenkille!
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Testiajon jälkeen:
Laitoin kamat kiinni (takajarru puuttuu) ja kävin ajamassa pikku lenkin. Pyörä tuntui tosi hyvältä, notkuminen oli historiaa ja ohjauskin tuntui vakaammalta! Etujarrua käytettäessä ei tosiaan notkunut ja tuntui kuin olisi koko pyörä tullut nopeemmaksi. No, menihän ennen vahvistusta osa poljinvoimasta rungon notkumiseen...
Nyt takajarru kiinni ja parin tunnin lenkki.... Ai, kello on jo noin paljon...Tarvii mennä yöksi töihin
Edittiä: Kasattuna ja ajettuna:
Toimii!!
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"
Laukut kiinni!
Ja modifion tuota penkkia tekemällä siihen lisä-lipan perssiin alle. Solumuovia pehmikkeeksi ja siitä muotoillen hieman kuppia ja selän tukea. Tuli muuten just niinkuin täydellinen!
Alkaa olla valmis tämä rojekti, eikun uutta suunnittelemaan!!!
-JTH MCM #50
" Life is not measured by the number of breaths we take.
But by the number of places and moments that take our breath away!"