Huh mikä päivä.
Hienon syyssään inspiroimana olen tällä viikolla ulkoiluttanut Pythonia, ja tänään suuntasin jalkapohjat taas kohti Muijalaa.
Siellä olikin tosi hienoa lurutella pitkin ja poikin asuinalueilla, ja näinpä erään koulun seinustalla tutun oloisen Sinnerinkin! (Korjaus: Pikemminkin Nazca Explorerin)
Vastaan tulleissa alamäissä tajusin kokeilla jännittää itseni polkimien ja selkänojan välille, ja kumma juttu että alkoi tuntumaan ihan iisiltä sellainen 45km/h vauhti. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
No siitä tuli sellainen rento 34 km lenkki, ja laskin että puuttuisi parikymmentä kilsaa neljästäsadasta, eiköhän se saada lähipäivinä hoidettua.
Kuuden aikoihin keittelin kaffetta kun yksi kaveri soitti että lähekkö jollekin pikku lenkille nojksines? Ajattelin että sehän kuulostaa hyvältä palauttavalta suoritteelta.
Totuushan siinä selkeni kun lähdettiin kohti Vihtiä Koivissillan kautta, jota olin karttanut kuin ruttoa kapean tienpenkereen ja parin mutkaisen jyrkän mäen vuoksi. Onneksi oli hyvä kirittäjä, joka tosin paukkasi ekassa kunnon alamäessä ohi juuri kun mua alkoi jo hirvittää (vauhtia noin 50 ja takana auto himmailemassa), sillä siis maasturi slikseillä. Ehdin vain kuulla että "viittäneljää nytte...!" Onneksi pysäytettiin seuraavalle pysäkille tasaamaan pulssia
Sitten tuli törkein vastamäki jossa ei tiennyt kumpi laukeaa ensin, usko tekemiseen vai gluteus maximus. Jotenkin vaapuin mäen päälle hädintuskin kriittisen hitauden ylittäen. Ja, yllättymättömyyksissäänkään seuraava juonenkäänne oli reitin jyrkin alamäki, takaa kuului "nyt täysii!" Joo-o.
Eli vauhtia koneeseen ja pykälää sisään... ja vauhtia tosiaan piisasi! Eihän siinä auta muu kuin pää kylmänä, ruoto jäykkänä ja pientä rauhoittavaa hyräilyä...
Ja seuraavaksi kaveri liipasee ohi Voe perrk...!
No, siitä selvittiin kuitenkin, eikä ajo sen epävakaammalta oikeastaan tuntunut vaikka gps:n loki kertoikin että siinä housut lepattivat 52 km/h vauhtia.
Kyllä tuli Vihdin ärrällä kaakao tarpeeseen! Kaveria huvitti kun nuorempi väestönosa poikkeuksetta sekosi pasmoissaan meidät havaittuaan.
Kotimatkalla alkoi jo hämärä tiivistymään, onneksi toisella oli etuvalo ja toisella takavalo, ja normaalireittiä kiitos!
Päivän saldoksi tuli lopulta 400 km rikki, päiväkohtainen matkaennätys 58 km, maksiminopeus uusiksi ja pystäriin vertailua (tosin normiajajasta ei voida puhua).
Ja nyt tiedän mitä on "hyvä palauttava suorite". Tästä jatkuu!