tavasti kirjoitti:Pystypyörällä moisissa poikkeamissa reppu pidetään jatkuvasti selässä, mutta nojapyörässä moista mahdollisuutta ei ole.
Laita reppu mahan puolelle 
Vapaavalinnassa oli kankaasta ja 1x3 mm jousilatasta tehtyjä pyykkikoreja, jotka seisoivat ryhdikkäästi, mutta ne saattoi taittaa kiepauttamalla aivan taskukokoon. Rakenne perustui jousilattarenkaisiin. joka oli ommeltu kankaiden reunapäärmeeseen, jolloin muodostui pyöreäkulmainen suorakaiteen muotoinen tasolevy. Latta pingotti kankaan kireälle aivan tasoksi, kuin tramboliini. Tällaiset tasot oli sitten ommeltu yhteen siten, että muodostui nelikulmainen kori.
Pyykkikorit olivat kovin heppoista tekoa, mutta samalla idealla muotoilemalla seinämätasot oikean muotoisiksi saisi varmasti aikaan kevyen ja ryhdikkään takaboksin.
Kun kiinnityksen tekisi vielä fiksusti vähän jäykemmin kehystettyjen sivulevyjen reunapannoista, laittaisi pohjalle vaneri- tai pahvilevyn ja kanneksi kevyesti kehystetyn kansikankaan, saisi varmasti aikaan kumisemattoman takaboksin. Salkku, tai kaljapullokuorma tekisi tietysti kuhmuroita kylkiin, mutta niiden vaikutus aerodynamiikkaan ei ole merkittävä, eikä edes välttämättä huonontavaan suuntaan.
Arvelisin, että reunapantana riittäisi hyvin sähköasennusputki tai vastaava, jos sivukankaiden kaavat leikkaa diagonaalisesti siten, että loimen (tai kuteen) suunta on kulmasta kulmaan. Tai jos haluaa säästää kankaan painossa ja hinnassa, virittää kehykseen diagonaalisen tukilangan vaikka millin vaijerista, 3-5 mm nailonköydestä tai -hihnasta.
Vaihtoehtoinen versio olisi samaisella hihnalla penkin niskasta vaakasuoraksi tuettu pohjakehyshylly, jonka ympärille laukku muodostuisi. Tässä tosin tarvittaisiin vähän jämäkämpää putkea, kuin sähköasennusputki.
Jori