mhelander kirjoitti:
Juu, tarkkana pitää olla ettei sitten karkaisun jälkeen lämmitä al-osia lähelle 150 asteen lämpötiloja, alkavat muuten päästämään lujuutta karkuun.
Ei tuo ihan noin dramaattinen ilmiö ole. Alumiinin karkeneminen perustuu kiderajoille erkautuviin seosaineisiin, ei martensiittireaktioon kuten teräksellä. Tämä tarkoittaa, että lämmittämisen vaikutus on paljon pitkäpiimäisempi, kuin teräksellä. Martensiitti päästyy teräksestä ja liika kovuus katoaa jo muutaman sekunnin lämmittämisellä. Alumiinilla kyse on vanhenemisen jatkumisesta.
Esim. 150 asteessa alumiinia pitää pitää useita tunteja, ennen kuin sen vaikutus lujuuteen on merkittävä. Jos katsotte tuosta kuvan logaritmisella asteikolla varustetusta käyrästä vaikkapa 150 asteen käyrältä, menee lujuuden heikkenemiseen kymmenellä prosentilla kymmeniä tunteja. Ei se muutaman minuutin lämmittäminen vaikuta mitään merkittävää.
Sanoisin, että noin vuorokausi 150 asteisessa uunissa voisi olla hyvä nyrkkisääntö perusvanhentamiseen. Jos on kiire voi lämmön nostaa 170 asteeseen, jolloin homma on selvä jo neljässä tunnissa, tai jopa 190, jolloin tulee valmista tunnissa. Valitettavasti nopeammin vanhennettaessa ei tule ihan niin luja lopputulos. Tässä kohdin enempi on vähempi.
Joka tapauksessa vanhentaminen kannattaa jättää nousevan lujuuden alueelle, niin ratas vain lujittuu käytössä ja pyörän voi ottaa saunapäivänä mukaan lauteille saamaan lisää kovuutta, kuten kuskinsakin. 

Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma