Puukkokeskustelu - Hiiliteräs

[irakas]

Minulla on meininki ruveta sivuhommana tekemään puukkoa kansalaisopistolla. Voisiko joku kertoa, minkä teräksen valitsisin esim. tästä sekamelskasta: http://terasrenki.com/parhaat_puukkomat ... 8_2011.pdf

Ruostumatonta en aio käyttää. On niin paljon huonoja kokemuksia. En ymmärrä, että niin arvostettu puukkotehdas kuin J. Marttiinin puukkotehdas Rovaniemellä on ruvennut käyttämään ruostumatonta terästä.

Sakari

[Nojanalle]

Ruostumaton kuulostaa niin hyvältä , kun siittä ei muuten mitään tierä. Muuten Sakari Joutsassa on sellainen puukkotakomo , josta voit ostaa raaka-aine aihioita puukontekoon.

Leivonmäki Teuvo Savolaine puh. 0405870494
Salmelanniementie 42
41770 LEIVONMÄKI

[Jarcco]

Minulla on meininki ruveta sivuhommana tekemään puukkoa kansalaisopistolla. Voisiko joku kertoa, minkä teräksen valitsisin esim. tästä sekamelskasta: http://terasrenki.com/parhaat_puukkomat ... 8_2011.pdf

Ruostumatonta en aio käyttää. On niin paljon huonoja kokemuksia. En ymmärrä, että niin arvostettu puukkotehdas kuin J. Marttiinin puukkotehdas Rovaniemellä on ruvennut käyttämään ruostumatonta terästä.

Sakari

Katsoppa ensin tuolta: http://www.terasrenki.com/teras/index.html. Ruostumaton teräs on muuten aika laaja käsite, vikaa voi olla muuallakin kuin materiaalissa.
Lainaus ko. sivulta: Kestävimmästäkin aineesta saa huonolla lämpökäsittelyllä huonon
(=katkeavan) puukon ja keskinkertaisesta aineesta saa hyvän puukon
erinomaisella lämpökäsittelyllä.

[Pastori]

Irrotin ja siirsin tämän puukkokeskustelun osastolle Off topic. - Pastori

[irakas]

Kiitos Pastori siirrosta ja kiitos muillekin hyvistä vinkeistä!

Niin pienestä kuin muistan joskus 1940-luvulta lähtien on mulla ollut aina puukko. Ja arpia haavoista löytyy niin käsistä kuin polvista. Suunnittelin 1950-luvun lopulla Marttiinin puukkotehtaalle puukkomallin, joka Sputnikin lennon aikoihin julkaistiin Seurassa Sputnik-puukko nimisenä.
Myös puukahvaisen linkkarin sinne suunnittelin. Oli markkinoillakin kahvaltaan hiukan muunneltuna, liekö vieläkin. Suunnittelupakkioiksi lähinnä lämmintä kättä.

Nyt aion tehdä piirustuksessa olevan puukon, joka paljon muistuttaa tuota Sputnik-puukkoa. Hain joskus tälle hyödyllisyysmalli-patenttiakin, mutta homma raukesi rahapulaan. Mallissahan on erikoista se, että puukon voi panna tuppeen myös kädensija edellä, jolloin se muodostaa pidennetyn kädensijan. Tuppi ei myöskään niin helposti huku, kun on kiinni puukossa.

Joka paljon vuolee, tietää, että puukon kahvassa ei saa olla ylimääräisiä muotoja. Ne vain aiheuttavat rakkoja käsiin ja estävät puukon monipuolista käyttöä. Myös terä useimmissa nykypuukoissa kaartuu niin loivasti. Ei sellaisella voi edes lusikkaa kovertaa.

Sakari

[Pastori]

Nykypuukkojen perusongelma on mielestäni näissä kahdessa pulmassa:

1. Terä on liian pitkä ja loiva.
2. Kahva on liian ohut.

Omaan käteen nämä peruspuukkot ovat ihan mahdottomia vuolemiseen.

Arkipuukkona mulla on Moran suunnalta semmoinen paskapuukko jossa on perinteisen morapuukon kahva, mutta terä lyhyt. Tällä hoidan puulämmitteisen talon tulisijojen sytytystoimia.

Vuolupuukkoa ei juuri nyt ole. Monta vuotta on mieli tehnyt.

Tämänsorttisia olen käteen koetellut. Ei näitä Rosellin puukkoja tosin. Ihan ookoo maineessahan nämä ovat - eivät missään oikein hyvän maineessa

Koska olen pieni henkisesti ja käsieni koon puolesta - tuota viimeistä mummojen mallia voisi vaikka koetellakin.

Sakarin mallissa terä on äkikseltään aavisteltuna hyvän suuntainen. Kahvan paksuudesta on vaikeaa saada käsitystä.

[SauliA]

Muistelen joskus vuosikymmeniä sitten erään puukkoharrastelijan etsineen isäni varastoista vanhoja viiloja, ainakin 50-lukuisia jos ei vielä vanhempia.
Puukontekijän mukaan nuo riittävän vanhat viilat oli tehty jostain hänelle mieleisestä materiaalista puukon terän raaka-aineeksi.

/SauliA

[kenotin]

Voisin tuohon puukko asiaan sanoa sen verran, mitään asiasta itse sen enempää ymmärtämättä.
että yksi vanha puukontekijä sanoi joskus vuosia sitten, että terä pitää olla käyttäjänsä peukalon
mittainen, ei yhtään pidempi. mitä enempi tuota miettii ja vuollessa puukkoa kattelee, sitä oikeammassa
huomaan sen paapan olleen.

[jviirret]

terä pitää olla käyttäjänsä peukalon
mittainen, ei yhtään pidempi. mitä enempi tuota miettii ja vuollessa puukkoa kattelee, sitä oikeammassa
huomaan sen paapan olleen.

Nii, kai se riippuu puukon käyttötarkoituksestakin?

Jukka

[Trek r200]

Puukko on rehellinen suomalainen työkalu. Minäkin olen oppinut vuolemaan aiemmin kuin lukemaan

Tuo Sakarin suunnitelma vaikuttaa toimivalta, kahvassa ei todellakaan saa olla mitään ylimääräistä. Ainakin omaan käpälään istuu puukahvainen mora hyvin, terähän siinä ei tosin ole hääppönen. Ainut mikä tuossa suunnitelmassa hiukan askarruttaa on istuvuus tuppi kahvana. Siinähän ei passaa väljyyttä olla, kuten ei terän ja kahvankaan liitoksessa.

[irakas]

Puukko alkaa olla valmis. Terän materiaalin leikkasin jousiteräksestä. Kahva on mustaksi petsattua koivua. Tarkoitus oli tehdä se ebenholzista, mutta ei löytynyt omista varastoista tarpeeksi suurta palaa eikä ollut Puukeskuksessakaan. Terä on kiinni kahvassa epoksilla.

Terän karaisu ja päästö onnistui kai aika hyvin, koska puukko tuntuu ihan hyvältä vuolupuukolta.

Karaisu tapahtui niin, että terän lopulliseen muotoon saattamisen jälkeen kuumensin sen ahjossa kirkkaan punaiseksi. Sitten upotin sen huoneen lämpöiseen moottoriöljyyn niin, että kara ja hamaran puoli jäivät öljypinnan yläpuolelle.

Päästö tapahtui niin, että lämmitin terän sähköuunissa 250 asteen lämpötilaan ja annoin sen rauhassa jäähtyä.

Sakari

[jori]

Onneksi olkoon, pyöräpaja alkaa siis tuottaa myös puukkoja.
Karkaisun ja päästön onnistuminen riippuu erittäin paljon raaka-aineen hiilipitoisuudesta. Jos tämä onnistui, tälle raaka-aineelle tämä käsittely oli hyvä. Jos vaihdat raaka-ainetta, niin optimaaliset karkaisu- ja päästö lämpötilat ja sammutusaine = jäähtymisnopeus muuttuvat. Raaka-ainetta ei siis harjoitteluvaiheessa kannata turhaan vaihtaa. Kannattaa harjoitella näkemään austenointilämpötila hehkun väristä ja kikkailla sammutusnopeuden ja päästölämpötilan kanssa, kunnes oppii tekemään terään haluamansa ominaisuudet.

Myöhemmissä vaiheissa sitten teräksen hiilipitoisuutta säädetään terän eri kohdissa takomalla terä yhä uudelleen taittaen lamellimaiseksi ja lisäten hiiltä kerrosten väliin viisaasti ja harkiten ja viimein lämpökäsitellään tuotos rakenteen kannalta optimaalisesti. Tämä taito on suomesta kadonnut, eikä sitä käsittääkseni enää varjella muualla, kuin jossain japanin maaseudulla, jossa asioita tehdään yhä perinteen mukaan -eikä tuottavuuden. Suomesta ei enää kunnollista viikatteen terää saa. Viimeiset hyvät tehtiin 60-luvun pajoissa. Teollisesti valmistetut viikatteet ovat silkkaa kuraa. Puhumattakaan samuraimiekoista, joita ei kai onneksi edes yritetä valmistaa teollisesti.

Terätyökalujen kehitys osoittaa selvästi, miten tekniikka, paitsi kehittyy, myös degeneroituu koko ajan. Näiden valmistus on monivaiheista eikä sen kaikki vaiheet ole täysin dokumentoitavissa, vaan kyse on kokemuksen ja näkemyksen välittämisestä. -Joka on, kuten kaikki, joilla on lapsia tietävät, pirun hankalaa.

[irakas]

Kiitosta vaan, mutta taidanpa jättää puukkosepän hommat muille. Ehkä joskus myöhemmin.Tätäkin lähdin tekemään sen vuoksi, kun ei ollut vielä uutta projektia tähtäimessä ja oli kiinnostavaa toteuttaa jo vuosia vanha suunnitelma.

Tuossa Jorin jutussa jäin ihmettelemään sitä, että, kun hiiltä lisätään lamellikerrosten väliin, hitsautuvatko kerrokset takoessa yhteen, vai miten terästä tulee yhtenäinen?

Mielestäni on Suomessa ainakin yksi ammattikunta, joka ei ole saanut riittävästi arvostusta, on sepät. Miten maatyöt ja eläminen omavaraisesti ym. olisi onnistunut ilman taitavia seppiä, jotka tekivät taidolla tarvittavat monenlaiset työkalut?

sakari