PW kirjoitti:Taas niitä "mikääneionnistupäiviä" uutta kiekkoa komipyörään yritän asentaa, eka sisusrengas puhkes ilmeisesti oli jääny ulkorenkaan ja vanteen väliin 
16 piikkisen rattaan kävin paikallisesta urheiluliikkeestä hakemassa mutt ketju ei oikeen mene siihen kunnolla piikkivälihän pitäs olla sama kaikissa onkohan liian paksu tuolla ketjulle ?
Tää tuhertaminen risoo äähh.
Petri
http://mustaheppa.sarjakuvablogit.com/
Sori, ei pystynyt olemaan kommentoimatta kuvalla 
Mutta pitää munkin avautua, pari yötä unen saanti ollut hieman hakusessa kun on kyrsinyt, toisaalta tarina voisi olla läppäosastossa huonojen vitsien joukossa... eli siis männä torstaina kävin satasen lenkin Kainuun vaaroilla ajamassa ja sen jälkeen ajattelin itseni palkita pitsalla paikallisella huoltoasemalla ja tietysti litralla maitoa, no maito oli loppu mutta seuraavan kerran ilmoitan pitäjään tulostani etukäteen niin tietävät tuplata laktoosittoman maidon tilausmäärän juu ei se ollut se mikä yöunet vei vaan...
Samaisessa paikassa oli 3 paikallista herrasmiestä nauttimassa omia pitsojaan ja ainakin yksi heistä oli suorittanut suhteellisen runsasta nestetankkausta jollain oluen tyylisellä juomalla askelluksesta ja puheesta päätellen. Kun he saivat elintarvikkeensa nautittua niin poistuivat paikalta autollensa mutta pysähtyivät pyöräni luona joka oli kulman takana, (pyörää en siis nähnyt mutta sivusilmällä sen, että parveilevat pyörän luona). Asiaan en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota kun ihmetteliöitä aina välillä riittää.
Yllätys oli vasta sitten kun menin pyörän luokse, takapoksi oli murrettu auki, viirinjalka väännetty solmuun ja hikinen ajotakki oli kadonnut mikä oli pyörän päällä kuivamassa. No eikun henkilökunnalta kyselemään josko kolmikko olisi tuttuja ja olivathan he, yksi oli juuri jättänyt nimensä ja puhelinnumeronsa 
ilmeisesti autonhuolto asioissa, tiedot pyysin itselleni. Poksista ei ollut kadonnut mitään, ei ollut likainen paita tai sadetakki mitkä oli päällimmäisenä, herättänyt omistamisen halua eivätkä he olleet myslipatukoiden ystäviäkään tai sitten oli tarkoitus levittää sisältö ympäriinsä mutta tulivat häirityksi kun henkilökunta käväisi siinä nurkalla olevassa varastossa.
Armottoman v'****tuksen vallassa kävin tavarat läpi ja mitään en keksinyt puuttuvan ja lähdin jatkamaan matkaa (ajotakin olemassaolon olin unohtanut kokonaan, se kun ei nököttänyt siinä pyörän päällä, taukotakin olin pukenut syönnin ajaksi). Kilometrin pari kun olin ajanut niin ihmettelin kun pyörä tuntui raskaalta ajaa ja kanttareiden ylitys pehmeältä. Kun vilkaisin renkaita niin huomasin, että venttiilinhatut oli tiessään ja ventiili oli ruuvattu auki, ilmeisesti venttiilit oli ollut tarkoitus heittää mäkeen mutta presta-venttiili lienee uusi tuttavuus urpoille ja ammattitaito ei ollut riittänyt edes ilmojen tyhjentämiseen vaan ilmat lähti hissukseen ajossa. 
Tässä vaiheessa leipoi kiinni, laskin kymmeneen ja kilautin kaverille ja tarjosin sopimusta, että pientä muodollista korvausta vastaan asia voidaan sopia mutta jos ei sopimukseen päästä niin asia hoituu isoman riesan kautta virallisia teitä. Miekkonen tietysti kiisti mitään tehneensä mutta kun vähän aikaa haastattelin häntä niin jo pari kertaa puhui itsensä pussiin. Sopimukseen ei päästy ja hänen tarjous oli "missä sä oot ni mä tuun sinne ja lyön sua lapiolla päähän" tämä muutamaan kertaan toistettuna. Kun kysyin haluaisiko hän toistaa vielä uhkauksensa kun laitan nauhoituksen päälle sain "luurin korvaan". No eipä se mitään, hoituu kai asiat virkateitäkin.
(Kello tosin oli jo sen verran, että virka-aika oli ohi ja kävin poliisilla tekemässä ilmoituksen seuraavana päivänä. Tutkintaa aavistuksen helpottaa kun on "tuntemattoman miehen" sijaan tarjota nimi ja puhelinnumero. Virkakunnalla tuntui olevan selvillä keistä kolmesta henkilöstä on kyse ja homma on varmasti hyvässä hoidossa, muutenkin kohtelu oli hyvää ja asiallista.)
Kun episodin jälkeen kämpille pääsin niin illalla mäjähti päähän, että ajotakki puuttuu, ihmettelin miten hikinen takki oli kelvannut ja kävin vielä iltahämärissä kääntymässä huoltsikan pihassa josko se jossain näkyisi, ei näkyvyt mutta venttiilinhatut löysin, onneksi ne oli väriltään keltaiset. Seuraavana päivänä poikkesin kahvilla ja kiittämässä avusta, yllätys oli iloinen kun henkilökunta oli takkini löytänyt pihalta. Hyvä, että en ollut ehtinyt tilata uutta, yöllä oli jo sormet näppäimistöllä kun ei tullut uni ja Chainreactionilla oli spesiaali-tarjouksia mutta maltoin mieleni jos jotain muutakin tilattavaa tulisi mieleen.
Että tämmöinen tarina, viirinjalka pitää oikoa ja siirtää sellaiseen paikkaan, että síitä ei saa apua kannen avaamiseessa. Onneksi pysyvät vauriot jäi siihen viirin jalkaan ja viirin tyvellä naarmutettuun poksin kanteen, paloja ei onneksi lähtenyt. Semmoista vaan olen pohtinut, että kuinka paljon yhteiskunnan varoja säästyisi jos kouluterveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut olisi hyvin resurssoitu sekä ihmisten harrastusmahdollisuuksiin olisi vähän monipuolisemmin satsattu kun minusta tämä on ihan latva-B osaston tekemiä hommia ja ei voi edes nuoruutta ja hurjuutta syyttää kun ihan aikuisia miehiä olivat.
Tai sitten on joku ihmistyyppi joka saa kiksejä siitä, kun hommaa itselleen rapsut lievästä vahingoteosta ja laittomasta uhkauksesta tai sitten on vaan ihan helvetin typeriä ihmisiä.
Prkl!
tosin olisi varmaan ollut parempi mennä 500 km etelän suuntaa kuin pohjoiseen mutta kyllä täälläkin vielä maanantai-iltana oli hyvältä näyttävät pyöräilykelit. No ehkä viikonloppuna viimeistään... voihan se pakkolepo tehdä joskus hyvää, vähän vaan polttelisi Optimaa ulkoiluttaa +100km lenkkiä kun ei ole huolta huomisesta ja sen jaksamisesta.
