Kun on tottunut alaohjaukseen, tuntuu tuo Tarzan-ohjaus, vaikka kädet voivat olla aika suorassa, aika väsyttävältä. Kädet puutuvat vähänkin pitemmässä ajossa. Se on varmaankin kuitenkin tottumiskysymys.
Toinen epämukava asia on tuo istuimen korkeus. Kun pysähdyttäessä liukkaissa paikoissa ei jalkoja maahan laskettaessa saa kunnon tuntumaa maahan, on kaatumisvaara suuri.
Kun on tottunut alaohjaukseen, tuntuu tuo Tarzan-ohjaus, vaikka kädet voivat olla aika suorassa, aika väsyttävältä. Kädet puutuvat vähänkin pitemmässä ajossa. Se on varmaankin kuitenkin tottumiskysymys.
Itse olen ajellut jo tuhansia kilometrejä yläohjauksella ja kädet väsyy sitä vähemmän mitä koukummassa ne on. Kädet suorana ajaessa käsiä pitää kannatella, kädet koukussa ne saavat roikkua vapaana, riittää että pitää sormet kiinni tangossa.
apehangeri se oikeesti on ; )
ainakin isot pojat on sillai motskareista puhunut jo pitkään.. mutta tarzan kin käy ...
Virallisesti U-bar ja suomessa kai käytetty nimitystä teräsmies-ohjaus, koska kädet ovat ajaessa suoraan eteenpäin.
Tuossa mun LWB:ssä ois apehangerit, jos tangon kääntäs pystymmäs. Apehangereissa kädet on päätä ylempänä.
Mielenkiintoinen ois nähdä tarzan ohjauskin, kädet päällekkäin yhdessä köydessä silmien edessä
apehangeri se oikeesti on ; )
ainakin isot pojat on sillai motskareista puhunut jo pitkään.. mutta tarzan kin käy ...
Virallisesti U-bar ja suomessa kai käytetty nimitystä teräsmies-ohjaus, koska kädet ovat ajaessa suoraan eteenpäin.
Tuossa mun LWB:ssä ois apehangerit, jos tangon kääntäs pystymmäs. Apehangereissa kädet on päätä ylempänä.
Mielenkiintoinen ois nähdä tarzan ohjauskin, kädet päällekkäin yhdessä köydessä silmien edessä
Viime kesänä ostin kampin clasulta uuden 20" ulkorenkaan, pakatessani pyörääni virallisen "röökipaikan" vieressä, tupakoitsemassa olleet gootit silmäilivät menopeliäni todella pitkään. Siinä äheltäessäni, keksin, että saan renkaan varmaan paikkaa talteen - ja hetkeksi pois käsistäni - jos nakkaan sen ohjaustankoon. Siis pingottaen kahvojen ympäri. Radiuksessahan on liki suora tanko ja leveyttä juurikin tuo 20".
Tässä vaiheessa teinigootit tuijottivat jo avoimen ihmeissään pyörääni, johon oli manifestoitunut silminnäkijöiden mukaan "tommonen ratti tai ruori". Ja koska olen niin ikävä kuin olen, en malttanut irrottaa rengasta reppuun vaan lähdin ajamaan "ruorista" käännellen. Pärisyttelin vielä huuliani moottoriääniksi.
Niillä vissiin riitti keskusteltavaa kotimatkalla....
There was two cats in Kilkenny, both thought there was one too many.
Miten herkästi jousitettu pyörä rupee hypyttämään, eli pomppimaan. Noissa esimerkeissä on tietysti iskunvaimentimet jousissa mukana mutta jos on esim. vain "vetelä" pyöräripustus niin pompottaako herkästi.
Miten herkästi jousitettu pyörä rupee hypyttämään, eli pomppimaan. Noissa esimerkeissä on tietysti iskunvaimentimet jousissa mukana mutta jos on esim. vain "vetelä" pyöräripustus niin pompottaako herkästi.
Nojakkipuolesta en tiedä, mutta maastopyöräpuolella vaimentamaton jousitus on melkeinpä huonompi kuin ei jousitusta. Ajo menee yhdeksi keinumiseksi ja poljinteho häviää jousien lämmittämiseen.
Jos joustomatka on riittävän lyhyt, ei pompotus ole häiritsevää. Tuossa ensimmäinen kokeiluni: http://www.omanetti.fi/ninajukk/nojis2.htm (sivun lopussa). Muotoilisin asian näin: Jousitus, jopa vaimentamaton, on aina mukavempi kuin jäykkä. Mitä pidemmäksi joustomatka kasvaa, sitä tärkeämpi rooli iskunvaimennuksella. Varmasti hukkaa poljenta tehoa jos perä tai keula pompottaa polkemisen tahtiin.
Iskunvaimennuskaan ei ole ihan ongelmaton juttu. Viimeisimmässäni ( http://www.omanetti.fi/ninajukk/clwb.htm) on mopon jousi mopon vaimennuksella. Oisko polkupyöräkäyttöön liian kireä tuo iskari, kun jousitus päästää pienet "nimismiehen" kiharat läpi talvikelllä. Harmi kun ei ole säätöä iskunvaimennukselle.