Hitaasti pyörivän sähkömoottorin ei teoriassa pitäisi olla ronkeli pyörimissuunnasta. Meillä oli kuitenkin töissä vanha hiiliharjallinen (sivuvirta) tasavirtamoottori, joka piti oppilasdemossa saada pyörimään mahdollisimman hitaasti tasaisesti. Moottorinohjain oli särkynyt ja kytkimme koneen 30V virtalähteeseen. Alkuperäinen jännite oli ollut 280V. Moottori pyöri kyllä nätisti jopa 3 V jännitteellä, mutta vain toiseen (väärään) suuntaan, eikä suunta vaihtunut staattorikäämin napaisuutta vaihtamalla, vaan kone pysähtyi.
Yhden yön tienoon tuo vaati pähkäilyä, mutta sitten selvisi lääke, jolla kone saatiin pyörimään oikeaan suuntaan myös pienellä jännitteellä. Koneen hiiliharjasiltaa piti kiertää n. 20 astetta menosuuntaan, jolloin kone alkoi pyöriä pienellä jännitteellä oikeaan suuntaan, muttei enää väärään.
Alun perin tuo lähes kymmenkertainen magnetointi oli mahdollistanut pyörimisen, vaikka hiilisilta olikin noin paljon väärässä asennossa. Moottori oli tavallinen perusmoottori nimellispyörimisnopeudeltaan 3000 r/min, jolla nopeudella tuosta hiilisillan ennakosta saattaa olla jopa hyötyä.
Napamoottorit ovat todella hitaille kierrosnopeuksille rakennettuja moninapakoneita, joten "ajastus" on molempiin suuntiin huomattavasti lähempänä toisiaan. Saattaa olla, jotta jopa sama ajastus (nykyään ei ole hiilisiltaa, vaan hal-anturit ja elektroninen kommutointi) käy molempiin suuntiin. Sanoisin kuitenkin, että kun tavoitellaan parasta hyötysuhdetta, ajastuksen pitää olla hiukan erilainen molempiin suuntiin. Kuinka paljon tämä vaikuttaa, en osaa sanoa.