Kyllä hitsaaminen on mukavaa. Varsinkin pakun alla ilman mitään nosturia. Onneksi runkopalkit antaa TIG-kahvalle tilaa mutta hyvää saumaahan siitä tulee kun ei näe mitä tekee.
Homman tekee vielä mielekkääksi itsensä kolhiminen alustan patteihin jotka mennessä kyllä näkee mutta touhutessa pian unohtaa. En edes kehdannu pelin edessä aamulla laskea paljonko mustelmia löytyy...
Kun tekee "kisa"-pakosarjat niin niiden lopullinen asennus olikin melekonen jumppa. Siinä sitten selällään pidät muutaman kilon starttimoottoria, turbiinin suojapeltiä jonka läpi startti menee, ja käärmeenpesää muistuttavaa pakosarjaa ilmassa ja punnerrat kaikkia niille kuuluville tonteille. Särkemättä tulppia tai mitään muutakaan. Menihän ne kaikki lopulta kohilleen mutta seuraava startin huolto on sitten päivän homma.
Tietysti TIG-kahvan kärjen sovitusholkki oli jossakin vaiheessa liian löysällä ja kovempi virta ja kärjen oikosulku hitsasi jengat. Tuli sitten ulos läskeineen ja vain ohuimman kärjen sovitinsarjan sai tapeltua tilalleen. Jotka nuo kärjet sitten kuluu pahimmassa tapauksessa melkein samaan tahtiin kuin lisäainepuikot. Ja tästä tuppukylästä ei tietenkään saa pelkkää vaihtokahvaa...
Onneksi kaasun kulutus on kohtuullista. Mutta loppuu tietysti kun viimeistä saumaa leipoo vaikeimpaan paikkaan. Onneksi toinen putki oli ruostunut joten kiehuessaan vähän teki itse "suojakaasua" jolla jonkin moinen räkäsauma siihen tuli. Ja kaasukauppias on vain puoli viiteen auki ja vain arkipäivisin joten pikkasen teettää järjestelyjä autottomalle ehtiä työmaalta vaihtamaan ajoissa.
Ainoa hyvä puoli: kapineen alle ei enää tarvi mennä. Ellei sitten putkisto bugita. Ja sehän tästä vielä puuttuu, koekäyttöä kun ei kehdannu tänään pikkutunneilla tehdä.
Edit: ehkä parasta on että mikään ei liity nojapyöräilyyn. Paitsi se ettei sille pariin viikkoon ole häävimmin aikaa herunu, tai mehuja äijästä.