Hyvältä näyttää Jarcco pyöräsi. Itsekin mietin rakentamista, mutta kun ei ollut tuon kalliimpi päädyin kaupan tiskille.
Sinuna ehkä asentaisin nousukahvat, jotta voi silloin tällöin nojailla eteenpäin. Nojaava asento ei ole minulle ollut ongelma, ja itseasiassa etunojaan on perusteensa. Tasavauhtia voi edetä hyvinkin vähällä liikkeellä, mutta joskus tekee mieli kiihdytellä. Nopea potku lähtee jalka koukistettuna, ylävartalon melkenpä makaillessa etupyörän päällä. Jalan rata muuttuu heilurimaisesta liikkestä pyöriväksi. Käsillä riittää tekemistä palauttaa vartalo uuteen iskuasentoon. Potkulautailussa paikallaan oleva tukijalka rasittuu yllättäen potkujalkaa enemmän: tällaisissa vauhdeissa jalkaa on vaihdettava jopa kolmen potkun välein. Jotta vauhti ei tällä välin hidastuisi, täytyy vaihto tehdä Jukan kuvaamalla hyppytekniikalla.
Kuten arvata saattaa, on edellä kuvattu ponnistelu todella rankkaa.
Spurtinkin jälkeen pyöräilijä saataa rullailla muina miehinä ohi. Potkulautailun myötä onkin pitänyt omaksua uusi hitaamman liikkumisen filosofia: suoranaisesti jaloissa en ole kokenut olleeni. Esineenä potkulauta nostaa yleensä hymyn kasvoille. Ehkä tämä johtuu siitä, että se on niin aseettoman pelkistetty ajopeli. Mielestäni potkuttelussa on tiettyä alkuvoimaista viehätystä: sama yksinkertaisuus kiehtoo vaikkapa hiihdossa ja soudussa.
Kuntoilun sijaan puhuisin enmmänkin hyötyliikunnasta. Jos lasketaan jäisten ja hiekkaisten teiden kuukaudet pois, voi potkulautaa käyttää arkipyöränä. Tavarat kulkevat repussa. Kaupunkien keskustoissa lauta on pyörää kätevämpi ja joskus nopeampikin. Käsittääkseni -joskaan ei toivoakseni- potkulautailija katsotaan edelleen jalankulkijaksi.
Paavo
EDIT: kiitos Jarcco Skike-linkistä, sehän se oli juurikin. Luistimissa on näemmä 160 mm:n ilmarenkaat seitsemän baarin paineilla.