Nyt parin viikon nojakkitreenin jälkeen jo kaksi lenkkiä Milanilla. Täytyy vaan valitettavasti todeta, että täällä Vihdissä ja Lohjalla pyörätiet ovat taas yhden vuoden huonomassa kunnossa kuin viime kesänä: pahimmissa kohdissa asfalttipinta on kahden metrin välein katki, mikä luo sellaisen 12 Hz:n hakkaavan tahdin. Milloinkahan ne pinnoittavat uudestaan nämä 25 vuotta vanhat pyörätiet? Eli samaa kiusaa klv:n pinnasta sekä nojakilla että kinnerillä.
Kinnerillä taas tulee vedettyä enemmän ajoradalla. Asfaltit ovat pääsääntöisesti kuluneet talvella hirveän karkeiksi, kaikki kivet ovat koholla, kun bitumi on kulunut niiden välistä veke. Kai ne sitten painuvat asfalttiin muutaman hellepäivän jälkeen.
Teillä on myös routavaurioita eli yllättäviä pomppuja. Ne ovat ikäviä, kun niiden paikkoja ei vielä tiedä eikä muista. Meinasin kaatua, kun loivassa mutkassa ja viidenkympin vauhdissa tuli vastaan sellainen pomppu, mutta vain toisen puolen renkaille... Tämä siis Lehmijärven tiellä.
Ja vielä: sadeveden syömiä teräväreunaisia läpiä asfaltissa ihmeen paljon erityisesti tiellä 110 Lohjanharjun ja Huhmarin välissä. Niillä olisi jo ollut pari viikkoa aikaa käydä paikkaamassa ainakin pahimmat lävet.
Nåjåå, olisi tämän voinut toki panna myös viralliseen marinaketjuunkin...
Mutta silti kaikkiaan hurjan kivaa päästä kaahailemaan kinnerillä: nojakilla pääsi 25-26 vauhtia, mutta kinnerillä mennyt nyt 35-36 vauhdilla. Kivaa! Ja vastatuulta ei huomaa ollenkaan.
...