Näinhän se on liikenneministeriön virkamieskin tämän asian ajatellut: Kukin tietäköön, mitä väistää. Jos tuntee olevansa pyöräilijä, väistää kuten edellä on esitetty, eli käytännössä aina. Ongelma on kuitenkin siinä, että liikenne on yhteispeliä ja myös vastapuolen pitää tietää, kuka on mikä ja kuka väistää ketä, muuten ei liikenne suju.
Auotoilijan kannalta tämä tilanne johtaa siihen, että kevyen liikenteen väylää kulkevaa ei tarvitse väistää, jos "kuvittelee" sillä kulkevan polkupyöräilijän. Entäpä, jos tämä pyöräilijä on alle 12 vuotias. Invapyöräilijä tai potkukelkkailija. Ehtiikö autoilija tunnistaa väistämisvelvollisuutensa liikennetilanteessa. Ei varmasti ehdi. Alle kaksitoistavuotiaan ikää kun ei saa selville edes kysymällä papereita. 
Ajoneuvo kerrallaan on ministeriö yrittänyt paikata tätä ongelmaa määrittelemällä yksi kerrallaan erillisellä selityksellä polkupyöräilijäksi nojakistin ja potkupyöräilijän. Aina kun keksitään uusi kevyen liikenteen kulkuneuvo, pitää sääntöä taas paikata, eikä se siltikään muutu johdonmukaiseksi, vaan autoilijat väistävät kv-väylää liikkuvaa vain satunnaisesti vedoten mielessään "pöräilijä väistää aina" sääntöön, kuten tuo poliisi tuossa artikkelissa riippumatta siitä, onko mielikuva totta.
Kuvitelkaa sen virkamiehen ajatuksen juoksun johdonmukaisuutta, joka sitoutuu juhlavasti edistämään kevyen liikenteen kehittämistä ja laatii lakiehdotukset, jotka pakottavat pyöräilijän käyttämään kv-väylää, mutta määrittää pyöräilijän väistämisen suhteen henkipatoksi, joka väistää kaikkia. Pyöräilijät ovat tämän havainneet ja käyttäytyvät kuten henkipatot, eivätkä piittaa säännöistä, koska sääntö on lähes aina pyöräilijää vastaan. Ei käytännössä koskaan puolesta. Lainsuojattomat -tottakai- käyttäytyvät, kuten lainsuojattomat käyttäytyvät. Desperados. Sitä saa, mitä tilaa.
Joissakin maissa ei erikseen pyöräilysääntöjä eli liikennemerkeillä kerrotaan kuka menee ekaks. Olisko tuo sitten oikee suunta. 
kuppikunnat kasvaa ja keskustelupalstat täyttyy asiattomista kommenteista