Jarcco kirjoitti:Mitäs tuosta tuumitte?
Juu, tämä on enemmän Uroxen, kuin naaraan näköinen. Liiat muodot tahtovat kerryttää liikaa painoa. 
Ainakin olkatappien, kampikeskiön etuakselirakenteet ovat paljon paremmat kuin edellisessä. Eivät silti ihan loppuun asti mietityt. Vaikka tuo kantattu rakenne on paljon parempi kuin suora pelti, on ohjaustangon kiinnitys löperö. Putkesta hitsattu kuorirakenne jossa akselikin on putkea olisi silti kevyempi ja jäykempi.
Vaikka suunnitelmassa on vielä puutteita, tämä on Teuvolle ja muillekin kunnon dokumentti tricumbentin rakenteista. Sieltä löytyy jopa painotaulukko Biltema osilla.
Keskeneräisyyksistä voisi mainita:
Takaosan muoto on epäjohdonmukainen. Kun poljettavassa pyörässä tuo ketjun vetovoima on se suurin voima, nin luulisi olevan järkevää ottaa se vastaan mieluumin puristussauvarakenteella kuin ulokepalkilla. Jotta tässä käytetty rakenne kestäisi ketjuvoimat, täytyy sen olla takapyörän maastojouston suunnassa älyttömän jäykkä. Ei ne takajouset joissain nuijapäissä pelkkää koristelua varten ole. Etuvetoiseen tuo on kuitenkin oikein hyvä perän rakenne, kunhan tehdään riittävän joustavaksi.
Pitkittäis- ja poikittaispalkin yhdistävä rakenne on laajennettu istuimeksi. Tämä on hyvä idea. Alueen laajentaminen eteen on kuitenkin tarpeetonta ja haitallista. Laaja levykenttä on lommahdusherkkä ja vaatii suurena paljon paksuutta =painoa, jotta kestäisi. Pienentäminen parantaisi lujuutta ja keventäisi rakennetta. Poikkirungosta tulisi uun muotoinen, jolloin nuijapäätrikun ongelma, omille kantapäille ajovaara, vähenisi ja etupuomin säätäminen lyhytjalkaisellekin tulisi mahdolliseksi. Komposiitin parhaat puolet -vapaa muodon valinta- kannattaa siis käyttää hyödyksi.
Jori
