Sama täällä. Auton ajaminen ilman turvavyötä tuntuu hankalalta kun se on aina ollut kiinni. Samoin pyörällä lähteminen ilman kypärää tuntuu kummalliselta nyt kun sitä on 30 vuotta pitänyt.
Olen pitänyt kypärää siitä asti kun niitä alkoi kaupasta saamaan. Oikeastaan pahin kaatumiseni tapahtui ennen sitä, joten vähän myöhään niitä tuli saataville. Kävi nimittäin niin, että auto kiilasi minut reunakiveen ja kun eturengas silloisessa retkipyörässä pysähtyi niin ajajahan jatkoi matkaa reunakiven yli. Pysähdyin täydellä mahalaskulla niin, että pääni osui sähkötolppaan mutta niska pysyi ehjänä. Vieläkin puistattaa kun muistan sen tunteen mikä siitä jysähdyksestä tuli...
Kypäräpakkoja aloitellessa joku teki tutkimuksen, missä lopputulos oli että autoilijat ohittavat kypärää käyttävän pyöräilijän lähempää kuin avopäin ajavan. Mitenkähän tuokin on tutkittu...?
Viimeinen kommentti näihin Jorin poimintoihin "oikeista pyöräilymaista": Huomaatteko, että niissä pyörätieverkosto on suunniteltu ensisijaiseksi kulkuväyläksi. Kaikki pyörätiet ovat yksisuuntaisia ja niitä pitkin pääse keskustaan paremmin kuin autoteitä. Niillä ajetaan kuten muussakin liikenteessä, rauhallisesti, suuntamerkkiä näyttäen ja peräkkäin. Jospa meilläkin vielä joskus.