Täysjousitettu off-road nojakki

[mhelander]

Juu niin toimii. Tässä vähän videon tynkää "työmatka-ajosta" pääosin maastossa tältä aamulta...

[TKorho]

LOL! "Commuting". Toki mukana lienee vähän luovaa rohkeutta. Azubille hopeapokaali.

Minä en edes näkisi unta meneväni mihinkään tuollaiseen Nascalla. Kaatuisi ekassa oja ylityksessä. Ja jos näkisinkin, niin heräisin kahdessakymmenessä sekunnissa kauhunhuutooni!

[mhelander]

LOL! "Commuting". Toki mukana lienee vähän luovaa rohkeutta. Azubille hopeapokaali.

Minä en edes näkisi unta meneväni mihinkään tuollaiseen Nascalla. Kaatuisi ekassa oja ylityksessä. Ja jos näkisinkin, niin heräisin kahdessakymmenessä sekunnissa kauhunhuutooni!

Tällä tulee ajettua joskus töihinkin ja varsinkin talvi-km kisassa ajoin aamulenkkejä ettei etelän eläjät pääse keulimaan kilsoissa. Tuo aamulenkki tiistaisin on kuulunu ohjelmaan jotta saa vähän palautumista keskiviikon cyclo-cross kisoihin.

Mitä tulee maastossa rymistelyyn niin syksyllä ei meinannu tulla ajamisesta mitään muualla kuin neulaspoluilla ja metsäautoteillä. Nyt kun vekotin on viritetty kondikseen ja vähän ajettukin maastossa niin tuommosista mennään ihan helposti. Tulee ajettua toisinaan vieläkin pahemmissa paikoissa ja pidempiä suopätkiä kun niille eksyy.

[mhelander]

Tuo aamulenkki tiistaisin on kuulunu ohjelmaan jotta saa vähän palautumista keskiviikon cyclo-cross kisoihin.

Tässä videota tämän päivän CX-kisasta, eka kiekka, ja tulokset. Tässä Strava-aktiviteetti jossa nätisti reitti ja kierrokset aikoineen.

Ihan kivasti alkaa ajo sujua ja tasaisia on kierrosajat. Paitsi viimenen kierros-pari meni hitaammin, maalissa oli alle bar painetta takana kun lähtiessä oli 2.35 bar. Selkeästi on heijari ajaa kun takanen on vajailla paineilla, haluaa siis 2.5 bar seuraavaan rymistelyyn ja tilkka lisää Stans:n paikkalitkua.

[TKorho]

Mikäs tuossa geometriassa tekee sen että sorallakin on sivuttaisvakautta?

Pelkät kuviorenkaat, tärytystä paremmin sitävät pitkät jouset ja hulluus eivät mielestäni riitä. Minulla on yksi (lyhyin) työmatka sorakevytväylää metsän läpi, ja siellä Nazca Explorer on selkeästi kurja. Jopa niin että erityisesti mutkissa se tuntuu kovinkin huonolta ja pelottaa kaatuminen. Tuossa sinun viimeisessä kisavideossasi on paljonkin suhteellisen kovan nopeuden pehmeän alustan mutkittelua ja kurveja, eikä näytä pelottavan. Tuntuma tasapainosta näyttää vähän samalta kuin minun hybridipystärini sorapyörätiellä.

Onko esim korkeus parempi ja antaa rohkeutta mutkiin ja mutkitteluun? Vai onko tuo vain hurjaa luonnetta? Olen kaatanutkin Nazcani soralla mutkassa, renkaiden lipsumiseen, joten ihan pelkkää mamoilua se ei ole.

Enkä puhu täydestä maastokyvystä, vaan ihan sivuttaisvakaudesta ja kaatumisvaarasta ihan normaalilla kevyenliikenteenväylällä tai vastaavalla soralla.

[jori]

Vastatkoon Mika itse tarkemmin, mutta minä sanoisin, että:
-Korkeus jättää aikaa korjausliikkeille.
-Ohjaus, jossa itsessään ei ole sivuliikettä (heiluri) mahdollistaa nopeat ohjausliikkeet.
-Jousituksen ja renkaiden säätö kuormituksen mukaisiksi pitää otteen tiestä myös epätasaisella.

[mhelander]

Joo videosta ei käy ilmi että ajan aika nätisti nuo kurvit. Niissä pääsi monet pystärikuskit kolkutteleen konttia mutta seuraavalla suoralla sain yleensä helposti nostettua vauhdin sellaiseksi että vain kärkikuskeilla riitti hönkää pysyä tahdissa mukana.

Näin kävi mm naisten voittajalle jonka ohitin tuon ekan kiekan puolen välin paikkeilla. Muutaman viimeisen kiekan läähätti niskaan ja tavoitti noissa mutkitteluissa mutta aina jätin reippaasti noissa enemmän suorissa osuuksissa.

Jorin analyysi ohjattavuudesta pitää erittäin hyvin paikkaansa. Suhteellinen korkeus ja etenkin pitkähkö akseliväli antaa sitä aikaa tehdä korjausliikkeitä mutta kuitenkin niin ettei lähde liian helposti lapasesta, vrt pystärit tai vaikkapa MetaPhysic cx-renkailla. Itse en tiedosta tekeväni kovin paljon ja nopeita ohjausliikkeitä, paitsi jos pitää ajaa tosi hiljaa röykkyisessä kivikossa tms. Tasaisemmalla pinnalla suosin tasaisempia ajolinjoja jolloin voi keskittyä pitämään vauhdin maksimaalisena. Jousituksen ansiosta voi pitää vauhtia ja ajaa suurimman osan esteistä yli huoletta turhia kiertelemättä.

Kun on kierroksen tai pari tuollaista kisareittiä ajanut niin tietää jo miten laite käyttäytyy ja sillä voi ajaa jo aika kovaa hankalimpiakin paikkoja. Tämä nyt alla oleva lähes sliksi Furious Fred -rengastus rullaa pehmeässä hiekassa vähän liikaa kurveissa ja plaanaa myös joten siksi kurvit sievästi.

Jos alla olisi Racing Ralph tai WTB Bronson Race niin kurvat mentäisiin aika lailla kovempaa mutta vauhti kärsii suorilla kovapintaisilla osuuksilla liikaa. Ainakin näissä cyclo-cross kapinoissa joissa juuri se "täysillä meno" on homman juju.

Mutta pitää sitä hulluuttakin olla jonkin verran mukana että nojakilla kehtaa tämmönen vanha ukko ajaa poikasten kanssa "kilpaa". Laite on 10+ kiloa painavampi, pidempi ja noin yleensä ottaen hankalampi käsitellä. Se sopii paremmin vähän kevyemmällä teholla ajoon pidempiä matkoja, kuten tuo 6h maastotapahtuma tai Syöte MTB 120 kilsaa. Molemmissa tällä on potentiaalia kunhan mitään ei mene rikki ja moottori ei pääse hyytymään.

[mhelander]

No joo... kun oli joskus jossakin puhetta mitä eroa on noilla takavaihtajan lyhyt/keskipitkä/pitkä häkin pituuksilla... niin tänään sain siitä käytännön muistutuksen... että ainakaan pitkää ei kannata laittaa ellei ole ihan pakko.

Ajelin nimittäin aamulla töihin samaa risukkoa kuin tiistaina ja tässä kohtaa ojan pohjalla tyssäs meno sitten tykkänään. Edessä oli 25-piikkinen ja takana 28-piikkinen joten vääntöä löytyi, onneksi en väkisin puristanu.

Tuossa risukossa oli sitten pompannu kepakko takavaihtajan ja ketjun väliin, taittoi sitten ketjun pakan ja pinnojen väliin sekä vaihtajan häkin pinnojen väliin. Koko paska oli kiertyny ihan luonnottomaan asentoon... mielessä kävi että tästäkö pitää kantaa/taluttaa värkki kotiin... mutta sain muutaman minuutin ähräyksellä ketjun pois pinnojen välistä ja rattaan irti.

Vaihtaja palautui liki normi asentoon mutta korvakko oli taittunut taakse ja ulospäin sivulle. Onneksi on Biltema-laatua ja työhanskat kädessä joten luottamuksella että SRAM X.7 kyllä kestää vaihtajasta tukeva ote, haarukka kantoa vasten ja jalkaa päälle, ja taittamaan korvakkoa suoraan. Suurin piirtein sain sen linjalle ja ratas paikallaan justeerasin loput.

Hyvää oppia tuli jos mokoman tekee ihan oikeesti maastossa tai kisassa. Sain 30 kilsan lenkin ajettua ja töihin, pitää kattella viikonloppuna korvakko kunnolla suoraan ja tuliko vaihtajaan tai takakiekkoon oikeita vaurioita. Vaihteet kyllä pelas kun sai vaijerin säädön haettua kohdalleen.

[Mustasudenkorento]

No joo... kun oli joskus jossakin puhetta mitä eroa on noilla takavaihtajan lyhyt/keskipitkä/pitkä häkin pituuksilla... niin tänään sain siitä käytännön muistutuksen... että ainakaan pitkää ei kannata laittaa ellei ole ihan pakko.

tuosta tuli mieleen että napavaihteet ja kardaani vois olla aika pop tollasessa "rymistelyssä" ei ois rojua ketjuissa...

[jori]

No joo... kun oli joskus jossakin puhetta mitä eroa on noilla takavaihtajan lyhyt/keskipitkä/pitkä häkin pituuksilla... niin tänään sain siitä käytännön muistutuksen... että ainakaan pitkää ei kannata laittaa ellei ole ihan pakko.

tuosta tuli mieleen että napavaihteet ja kardaani vois olla aika pop tollasessa "rymistelyssä" ei ois rojua ketjuissa...

Ei pelasta napavaihde tai kardaanikaan tuolta "niin usein sattuvaa" ongelmaa vastaan. Aina löytyy nippi, johon voi mennä keppi tai kivi.
Maastopyörien vaihderatkaisujen napvaihde/ketjuvaihdesuhdetta voi pitää jonkinlaisena tuon ongelman merkittävyysindikaationa.

[mhelander]

No joo... kun oli joskus jossakin puhetta mitä eroa on noilla takavaihtajan lyhyt/keskipitkä/pitkä häkin pituuksilla... niin tänään sain siitä käytännön muistutuksen... että ainakaan pitkää ei kannata laittaa ellei ole ihan pakko.

tuosta tuli mieleen että napavaihteet ja kardaani vois olla aika pop tollasessa "rymistelyssä" ei ois rojua ketjuissa...

Ei pelasta napavaihde tai kardaanikaan tuolta "niin usein sattuvaa" ongelmaa vastaan. Aina löytyy nippi, johon voi mennä keppi tai kivi.
Maastopyörien vaihderatkaisujen napvaihde/ketjuvaihdesuhdetta voi pitää jonkinlaisena tuon ongelman merkittävyysindikaationa.

On napavaihdetta käytetty maastossakin, etenkin alamäkihurjastelussa:

Gerode G1 näin malliksi. Huomaa että kampisarjasta lähtee ketjut penkkiä kohti, napavaihteisto on takalinkun ylemmän pivot-pisteen edessä ja näin on saatu jousitettua massaa vähemmäksi sekä ketjut suojaan ylemmäs. Samoin ketjuratas voi olla mahdollisimman pieni.

Jos tuota ajatusta hyödyntäisi niin että ketjujen sijaan maastonojakissa on keskiöstä kardaani penkin alla olevaan napavaihteistoon ja siitä toinen takahaarukan sisällä takananavalle, saisi ne kaikki pidettyä kokonaan suojattuna ja näin värkki olisi aika kova sana mahdottomassa rymistelyssä.

Mulla ei ole ollut mitään muuta ongelmaa ketjuvaihteiston kanssa kuin tuo kepakkojen joutuminen vaihtajan eteen ketjun ja pinnojen väliin. Muuten pystyy kyllä ajamalla välttämään kannot ja kivet. Ja ei se sonta renkaasta tai maastosta ole aiheuttanu mitään ongelmia ketjuvaihteistolle tai jousituksen mekaniikalle.

Pitäähän tällaista laitetta kuitenkin silloin tällöin vaivautua vähän putsailemaan ja hoitamaan. Ketjua pidän kuivana ja puhtaana tarvittaessa joka lenkin jälkeen, ja voiteleen 200-300 kilsan välein "kuiva"-öljyllä vain nippoihin. Juuri muuta huoltoa/hoitoa tämä laite ei tarvi. Renkaat ja -paineet on joka lenkin tarkistuskohde. Jarrut on huoltovapaat nyt kun on Hayes HFX9 -hydrauliset molemmissa päissä. Vaihteet toimii aina ja luotettavasti.

[mhelander]

Tämmöstä ajattelin:

kun tästä ketjun alkuvaiheilta löytyi... mutta tuossa näyttäis olevan kävyllä tms otettu tuki ohjainputkesta alakautta. Ja huonoa on myös että nivelpiste ei ole suoraan 90 astetta sivulla vaan tuon takapuolella. Siitä seuraa vaikeuksia saada etäohjauksen liike samanlaiseksi ja yhtä laajaksi molempiin suuntiin. Toisaalta tottuuhan sitä ajamaan vaikka oliskin vähän "toispuoleinen", ehkä.

Tuon peltisen haarukkaputkeen tulevan laipan laittaminen vaatii vähintään keulan alajalkojen pudottamista, tai joidenkin keulojen tapauksessa putken irroittamista olkapäästä. Hieman lisähaastetta runkokitin kasaajalle... mutta helpompi ja varmempi se on kuin olkapään porailu.

Joo, Slyway:lla on tämmönen ratkaisu:

Eli haarukan ohjainputkeen ohjainlaakerin koolin alle klemmari-tyyppinen korvakko. Ei paha idea ja jos on hyvin tehty niin pysynee siinä myös hyvin. Eikä tarvi keulan purkamista asentamisessa.

Jos tuon tekis joko teräksestä tai 7xxx-sarjan 3-4 mm:n alumiinista niin ehkä olis riittävän tukeva ja saattais mahtua mun nykyiseen lyhennettyyn ohjainputkeen. Samoin tuo stemmin korvike klemmari on siisti kierteettömässä ohjainputkessa, sekin samasta materiaalista ja samalla kiinnityksellä.

On muuten ihan siistin näkönen integroidun ohjainlaakerin kanssa, jollanen olis ehkä siistein kuten MetaPhysic:ssä. Toisaalta jos on tarkoitus että 1.5" / 1-1/8" nykykeulat passaa niin vanhoille keuloille pitää olla 1.5" -> 1-1/8" sovitinlaakeri alas ja eri korvakko. Hmm...

[mhelander]

Toisaalta jos on tarkoitus että 1.5" / 1-1/8" nykykeulat passaa niin vanhoille keuloille pitää olla 1.5" -> 1-1/8" sovitinlaakeri alas ja eri korvakko. Hmm...

Tämmösiä FSA Orbit ZS 1.5 laakereita näyttää olevan tyrkyllä mokomiin:

Hintaa reippaasta 50:stä ylöspäin, eli kutakuinkin saman hintaista kuin hevi duty maastokäyttöön tarkoitetut. Nythän mulla on Token:n sellainen paikallaan ja hyvin pitää kutinsa.

[mhelander]

Vähän myöhässä mutta videon tynkää Kiekon maastossa ajetusta CX-kisasta, tällä kertaa eka kierros. Reitti erittäin nopea ja hyvin sopiva tälle nojakille. Vielä kun olis kuskista löytyny tarpeeksi menohaluja.

[mhelander]

Viikonloppuna tuli ajettua vähän enemmän. Lauantaina ajoin yksin viikko sitten ajetun Elonkorjuu 2013 maastoporukkalenkin yksin. Hieno reissu kohtuullisessa kelissä. Ekat pitkospuut oli tosi vaikea saada ajettua kun olivat liukkaat ja alamäessä mutta sekin alkoi lopulta sujua.

Tuolta piti kesken kaiken ajaa pois helpompaa (?) reittiä kun tuli jotenkin kuumeinen oli: päätä alkoi särkeä, nesteet ei imeytyny kunnolla ja puhti meinas loppua ajaa erittäin teknistä kivistä ja juurakkoista polkua kymmeniä kilometrejä. Tästä mun uutukaisesta Garmin eTrex 30 vehkestä enemmän juttua täällä.

Sunnuntaina ajettiin 08-porukkalenkki pääosin soralla ja poluilla aivan mahtavassa syyssäässä. Tuolla tuli myös ajettua osa lauantaina ajamatta jääneistä pätkistä. Samalla tuli selväksi ettei Furious Fred pidä pätkääkään jos tie muuttuu uraiseksi savikoksi johon on kasvanu parikymmentä senttiä ruohoa päälle. Parit lipat tuli, vain juomapullon telineen omatekonen hiilikuituinen kiinnitysläpyskä katkesi.

Tässä täytyy seuraava läpyskä tehdä niin että laminoi molemmin puolin hiilari+kevlar kangasta ettei ainakaan irti poikki murru jos kuidut murtuu koheltamisen tuloksena. Tuo oli jo valmiiksi antanut periksi, nämä kaatumiset oli vaan viimeinen niitti.