irakas kirjoitti:Mitä mieltä olette? Kun kerran autoissa vaaditaan turvavyöt, eikö nojakeissa voisi olla turvavyöt? Ainakin tietyissä tapauksissa, varsinkin trikeillä siitä voisi olla joissakin tilanteissa hyötyä. Ainakin se näyttäisi turvalliselta?
Sakari
Älä Sakari yllytä, keksivät muuten simputuslain, jolla määräävät senkin pakolliseksi, vaikka näyttää toistaiseksi ilmiselvältä, että nojapyörällä ajaminen on paljon turvallisempaa kuin pystypyörällä ajo -jopa ilman turvavyötä.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Joo, siihen ei tarvita kuin yksi sairaala hoitoa vaatinut tadpole onnettomuus ja vakuutusyhtiöt alkaa lobbaamaan turvavyöpakon puolesta.
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
irakas kirjoitti:Mitä mieltä olette? Kun kerran autoissa vaaditaan turvavyöt, eikö nojakeissa voisi olla turvavyöt? Ainakin tietyissä tapauksissa, varsinkin trikeillä siitä voisi olla joissakin tilanteissa hyötyä. Ainakin se näyttäisi turvalliselta?
Sakari
Aivan älytöntä! Mitä tapahtuu jos kaatuu trikellä? Siinähän pyörit mukana etkä irti pääse. Kinnerissä vöissä voisi olla järkeä koska olet joka tapauksessa jumissa korin sisässä. Mutta jos niitä aletaan vaatia niin mitä seuraavaksi? Turvatyynyt, kokoonpainuvat vyöhykkeet, törmäystestit... Loistava keino tappaa tämäkin harrastus.
Joo, vitsi vitsi! 
Ei pelkät turvavyöt autossakaan läheskään aina pelasta hengenmenolta. Itse olisin parikin kertaa kuollut tai pahasti loukkantunut, jos olisin luottanut turvavöihin. Olen törmännyt kerran Karjalan mäntyyn niin, että Audi 80:n keula halkesi ja kerran kallioon, että Audi 200 meni korjauskelvottomaksi. Kummallakin kerralla, kun näin, että törmäys tulee, nojauduin tiukasti rinta ohjauspyörää vasten. Nykyäänhän uusissa autossa on turvatyynyt, jotka toimivat juuri vastaavasti.
Sakari
Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason
http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26
Joo, polkupyöristä, kuten moottoripyöristäkin tulee panssarivaunuja jos turvallisuutta parannetaan autojen tavalla. Onhan mp:hin kehitelty jo turvatyynyjä mutta ei niistä saa törmäysturvallisuudeltaan auton veroista. Eli on parannettava aktiivista turvallisuutta, mikä tarkoittaa onnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Paras keino olisi kai erottaa kevyt liikenne kokonaan omille teilleen, mutta tämähän on utopiaa. Nythän olisi taas vaalit tulossa mutta kukaan ehdokas ei ole luvannut edistää kevyen liikenteen asemaa, ainakaan täälläpäin. Onhan se niinkin että on paljon tärkeämpiäkin korjattavia asioita, kun rahat ei riitä terveydenhuoltoon tai kunnon opetukseen niin ei kai sitten teihinkään. Sitten jää keinoksi vaikuttaa vaikuttaa lähinnä omaan liikennekäyttäytymiseen. Minusta asiaamme ei edistä jos koukitaan autojen seassa miten sattuu tai ollaan heti keskisormi pystyssä jos joku onneton ei meitä huomaa. Parempi vaan epäillä AINA että autoilija ei näe eikä väistä vaikka itsellä olisikin etuajo-oikeus.
Ja tietysti itsestäänselvyydet pitää olla kunnossa, valot ja heijastimia joka puolella.
Pyöräily pitäisi saada vakavasti otettavaksi tavaksi liikkua, mutten tiedä miten asiaan voisi vaikuttaa tässä näennäisdemokratiassamme.
Tais mennä politiikan puolelle 
Myös minä olen onnettomuuksien ennaltaehkäisyn kannalla. Kaaduin muuten kaksi kertaa tämän aamun työmatkallani 
: ekalla kerralla oli selvästi väärä tilannenopeus jäätyneessä kurvissa, tokalla jäätiköllä ei olisi auttanut jalkautuminenkaan, molemmat tapaukset onneksi kevyenliikenteenväylällä ja ZOX:illa - pystärillä olisi tullut huomattavasti pahemmat kolhut 
. Edellisestä liukastumisesta oli ilmeisesti kulunut liian monta vuotta. Onnettomuuksia ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä yritän saada taas trike-modausprojektiani eteenpäin, muutoin voi pyöräilyinto hieman hiipua.
"Stress is when you wake up screaming and you realize you haven't fallen asleep yet"
tkarttu kirjoitti:Kaaduin muuten kaksi kertaa tämän aamun työmatkallani
Onnettomuudet ovat herkkiä kasaantumaan. Tuliko vaurioita ukkoon tai pyörään?
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
No ei onneksi ihmeempiä, kiitos kysymästä. Vauriot olivat lähinnä henkisiä, no pieni naarmu tuli mun aiemmin kuvaamani nojakkionnettomuuden arven päälle ja housut aukesi lähestulkoon paikan kohdalta. Tarkkaa työtä siis. Deltatrikella olisi jäänyt se toinen kaatuminen vesilätäkön kohdalla pois, ensimmäisessä olisin todennäköisesti spinnannut, ehkä ulos pyörätieltä.
"Stress is when you wake up screaming and you realize you haven't fallen asleep yet"
tkarttu kirjoitti:Pieni naarmu tuli mun aiemmin kuvaamani nojakkionnettomuuden arven päälle ja housut aukesi lähestulkoon paikan kohdalta.
Ottakaa kuvat vauriopaikoista, jotta tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi nojakkivaatteiden suunnittelussa. Jos vaurio näyttää säännöllisesti tulevan samaan paikkaan, voidaan asiaa ennakoida ja laittaa vaatteeseen sille kohtaa lujempi rakenne tai jopa suoja. Onko kehossa vaatteen alla vastassa luu vai pehmytkudos, riittääkö vaatteen parannukseksi "nahkapaikka", pehmuste, vai pitääkö laittaa myös kovike.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Onkohan nojapyörällä edes mahdollista loukkaantua kunnolla? Muutaman kerran on perä lähtenyt alta ja liki joka kerta olen pystynyt "ottamaan vastaan" jotenkuten. Kerran sattui ranteeseen. Pystypyörällä sen sijaan olen mällännyt niin kadulla kuin metsässä ja harvoin olen selvinnyt "vain" mustelmilla. Talvipyöräilyn pystärillä lopetin kokonaan kun lapsia väistäessä lähti eturengas alta ja laskeuduin suoraan naamalleni. Pyöräilijä Suomessa on muutenkin jossain määrin oman onnensa nojassa kun kerran pystyin istuskelemaan varttitunnin rotuaarilla hampaat huulten läpi menneinä ja silmäkuopat verta täynnä, eipä kukaan kysynyt tarvitsenko apua. Terveyskeskukseenkaan en meinannut alkuun päästä, mutta se onkin jo aivan eri tarina jota en jaksa ilman erikoisempaa provosointia kertoa.
There was two cats in Kilkenny, both thought there was one too many.
Itse olen pari kertaa kaatunut nojakilla:
1) Tietyö, tielle ajettu karkeaa mursketta (64-100mm). Ajelin paseon penkki ja jousitus alimmassa asennossa rauhallisesti. Jossain kohtaa nurjahti, ja olin kyljellään maassa, pyörä poikittain tiellä. Lähtö tapahtui niin nopeasti etten ehtinyt edes tajuta. Takissa kyynerpäässä pari reikää, samoin kuskissa. Jos perässä olisi tullut auto olisi voinut käydä huonosti.
2 Tietyömää keskustassa. Pehmeää irtosoraa viiston betonin päällä, eturengas luiskahti sivuun ja kyljelleen ennen kuin ehti sanoa kissaa. Ei vaurioita.
Molemmille tapauksille yhteistä oli: pyörä mahdollisimman matalana, olisi pitänyt älytä nostaa pystympään asentoon. Molemmat on ajettu varsin noviisina, kokemusta kaksipyöräisellä nojakilla ajosta alle 500 km. Molempien jälkeen sisäreidessä mustelma ohjaustangon varren lyömänä.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
jori kirjoitti:Ottakaa kuvat vauriopaikoista, jotta tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi nojakkivaatteiden suunnittelussa. Jos vaurio näyttää säännöllisesti tulevan samaan paikkaan, voidaan asiaa ennakoida ja laittaa vaatteeseen sille kohtaa lujempi rakenne tai jopa suoja. Onko kehossa vaatteen alla vastassa luu vai pehmytkudos, riittääkö vaatteen parannukseksi "nahkapaikka", pehmuste, vai pitääkö laittaa myös kovike.
Tässäpä könyämiseni tulokset, ei mitään kovin vaikuttavaa siis
Verkkareiden persauksissa paistaa uudet viillot vaaleina ja siitä vasemmalla erottuu heikohkosti vanha paikka. Repeytymiskohdissa on enemmän hajontaa, mikä voi osin johtua väljän vaatekappaleen liikkuvuudesta. Takapuolen uusi pieni nirhama sijaitsee kuitenkin vanhan paikan kohdalla ja olenkin hahmotellut tässä piirroksessa punaisella alueet, joihin itse laittaisin/laitan nahka- tms. paikat.
Kontaktipiste maahan on siis perskaaren ulko-alasektorissa, juuri ja juuri pakaran puolella, ei reiden puolella, piirroksessa punaisen alueen keskellä. Jos housut ovat piukat, halkaisijaltaan 15 cm paikka riitää, väljissä tarvitsee olla huomattavasti suurempi. Koska alla on pehmytkudosta, paksua pehmustetta tai koviketta ei tarvittane. Sen sijaan ohuehko kerros kovaa superlonia tai pehmeää vaahtomuovia voisi palkita vaivannäön tosipaikan tullen eikä haitanne lihastyötä.
Arvioisin, että kyynärvarren suojauskohta vaihtelee enemmän pyöräilijän kaatumistavan ja pyörän ohjaustangon mukaan - ZOXissani on (vielä toistaiseksi) leveä tanko ylhäällä edessä. Minun haavani tulivat siis kyynärvarren puolelle, ei itse kyynärpäähän, eikä keskilinjalle, vaan noin 45 asteen verran sisäsyrjän puolelle. Kohdassa ei ole enää pelkkää luuta, vaan jo hieman pehmytkudostakin. Kyynärpään läheisyyden vuoksi voisi kuitenkin olla eduksi laittaa sekä pehmustetta että kovike, mutta tämä riippuu suuresti puseron materiaalista ja väljyydestä. Kovike voi liikkua väljän hihan mukana väärään kohtaan ennen kriittistä hetkeä, kun taas tiukassa hihassa kovike voi tuntua liian epämukavalta.
Lopullinen totuus pehmusteiden ja kovikkeiden toimivuudesta selviää vasta tositilanteessa, joka lähestyy päivä päivältä 
.
"Stress is when you wake up screaming and you realize you haven't fallen asleep yet"
Melkein heti ekan SWB Visionin hankkimisen jälkeen takapyörä sliksirenkaalla luisti lumella liikkeelle lähdössä. Yritin pitää pyörän pystyssä vaikeassa asennossa ja polvi jotenkin antoi periksi ja nyrjähti -> kipeä pari kolme viikkoa.
Kesärenkailla lumen peittämällä jäisellä pyörätiellä LWB Visionin kanssa parikin kertaa pyörä kaatui molemmat jalat maassa ja itse putosin selälleen penkin tai ohjaustangon rautojen päälle -> kylkiluun murtuma, kipeä neljä viikkoa.
Alaohjaus-LWB Visionilla Hakaniemen sillalla pienessä vesisateessa päin kaidetta keskellä siltaa, jossa pyörätie yllättäen kääntyy oikealle -> kylkiluu murtuma kun törmäsin kaiteeseen rintakehä edellä kädet jarrukahvoilla, kipeä neljä viikkoa.
Syksyllä aamuhuurteisella tiellä Fujinin etupyörä lähti alta -> polvi jotenkin vääntyi kun yritin ottaa jalalla vastaan kävelynopeudessa -> jonkunlainen lihasvenähdys, neljä viikkoa ontumista.
En käytä kypärää. Kerran olen pystypyörällä kaatunut siten että pää hipaisi asfalttia.
Ja taas nurin: takalokasuojan kiinnitys irtosi etureunastaan yli kolmenkympin vauhdissa ja lokasuoja lukitsi takarenkaan kuin salamanisku, peräluisto ja äijä pyörineen kyljelleen. Jos nyt jotain positiivista pitää hakea, niin vaatteet ei ihmeenkaupalla vaurioituneet, vaikka kyynärpää ja pakara näyttävätkin sangen pahoilta. Ruhjeet eivät tulleet tällä kertaa ihan samaan paikkaan kuin aiemmin, joten hiukan täytyy laajentaa paikka- ja pehmustesuunnitelmia. Ohjaustangon kumisen kädensijan pää aukesi ja vaneri-istuimen kaaren kohdalta hioutui taas pari milliä lisää. Pitää varmaan muuttaa oma nimimerkki Jinxiksi.
"Stress is when you wake up screaming and you realize you haven't fallen asleep yet"
Tänään oli liukasta. Olin jo työpaikan pihassa kun nurkan takaa tuli auto, jarrutin vähän ja oitis jäisellä asfaltilla kyljelleen. Hämmentävä tunne kaatua niin matalalta. Mustelma kintussa ja tietokonelaukkuun kevyttä karheutta pintaan.
