17.6
- Päivä
115 km
23,8 kmh
58,3 kmh max.
312,5 km yht.
Herätys Sastamalassa tapahtui kellon avulla, kerran painelin torkkua... Ei se nyt niin epäinhimilliseen aikaan ollut kuin klo 8 
illat vaan venyy.
Lähtiessä oli vielä kuivaa ja mukava keli, riipumatossa myös nukutti sikeästi, silti kahvin vaati, että sai aivot käyntiin... Join sen torilla munkin kera, ei ole järin vilkas torielämä joten huono valinta.
9.30 oli sovittu treffit Pukstaviin Pastorin kanssa. Ihmeteltiin ensin Pastorin uusin pyörä, toiset saa neljässä työpäivässä sutjakan pelin aikaiseksi, se on tyylikäs.
Museon ihmettely oli seuraavana ja kirjaihmisenä viihdyin. Alakerran vaihtuvassa näyttelyssä oli ideaa ja sanomaa eli helmikirjonnalla tehtyjä matkustusasiakirjoja. Taiteilija oli pakolaisena Suomeen tullut kurdi, kolahti paljon paremmin kuin Tampereen taidemuseo.
Kaffet vielä kahvilassa ja kun oli päiväkotilasten uteliaisuus tyydytetty niin päästiin matkaan. Sastamalassakin olisi hienoja rantaraitteja ja oli siellä joku vedenneitokin järvellä eli kylillä kiertelyyn saisi myös aikaa menemään.
Ajettiin 40min ja taivas aukeni, reipas kuuro vettä ja rakeita jotka otimme vastaan puun alla, Pastorilla kun oli avomalli ja pitkä taival taitettavana joka ei ole kiva läpimärkänä.
Kuuron jälkeen jatkettiin vielä kohti seuraavaa kuuroa jonka jälkeen Pastori lähti takaisin myötätuulen mukaan, minä vastatuuleen.
12-tien risteyksessä katselin karttaa ja kun siihen oli painettu huoltsikan kuva niin rupesin sitä jäljittämään lounas mielessäin, vissiin purettu tai jotain? Lännessä kuitenkin oli kirkas taivas ja tuulikin suosiollisempi niin jatkoin Kiikkoisiin jossa nälkä oli jo kova ja tein epätoivoisen acp-ratkaisun. Ruoka oli ihan jees mutta täytyy ihmetellä arkkitehtejä jotka piirtää kahvilan ilman yhtään näkyvillä olevaa pistorasiaa. Lounaan jälkeen pyörän akku lakkasi lataamasta kännykkää joten siirryimme lentotilaan.
Jos olisi avomallilla niin ei tietäisi miten pukeutuisi, vartin välein tuli kuuroja eli kinneri oli taas parhaimmillaan, ei tarvinnut kuin aukkopeitteen kanssa pelata.
Lavialla poikkesin karjalanpiirakoiden perässä kun muistelin yhden kuppilan olevan leipomo mutta muistin väärin, pullan ja teen kumminkin otin kun seuraavaan mahdollisuuteen oli pitkä matka eli Noormarkussa. Akut latautui ja minä ihmettelin tv:stä kun nainen opetteli kävelemään, korkokengillä onneksi ei ole kotona tv:tä :)jos oisin tutkija niin tekisin tutkimuksen television tyhmentävästä vaikutuksesta, toki siinä on kaukosäädin josta voi valita kanavia ja ohjelmia ja mikä parasta se yksi mistä se menee kiinni. Jänskä homma mutta kun on oppinut (hyville) radio-ohjelmille niin dokkareissakin kuvan seuraaminen tuntuu tylsälle, joskus areenasta olen kokeillut.
Sää vaihteli tuuli pysyi, tie onneksi kääntyili niin se ei ollut aina vastaan mäkiä oli vähän eikä yhtään missä tosissaan olisi pitänyt vääntää mutta akillesjänne kipeytyi sen verran, että nilkka piti teipata ja ajaa säästellen, ehkä kylmä ja sandaalit ei ole paras ratkaisu? Aamulla jo oireet ja päivän mittaan paheni.
Jokusia nättejä taloja sattui matkan varrelle ja tiet kulki maalaismaisemassa, tänään ei kuitenkaan kulkenut, ei edes sen jälkeen kun muistin, että minulla on mielialalasit mukana 
aurinkolaseihin keltainen linssi tekoaurinko simmuille ja elämä näytti valoisammalta, kannattaa kokeilla!
Noormarkku tuli aikanaan vaikka lopussa asfaltti oli huono, niin huono, että ajattelin siirtyä pyörätielle kun se alkaa ja näin teinkin, 100 metriksi se oli meinaan sorapäällysteinen...
En kylilläkään sitten vaihtanut pyörätielle koska kylä oli nauhamallinen ja pihaliittymistä tullaan ensin pyörätielle eli se oli varallisen oloinen pyörätie.
Noormarkussa tankkasin pitseriassa, osaksi myös siksi, että saan kännykän täyteen ladattua, ehkäpä se dynamo pitää tuohon rakentaa niin on sähköomavarainen, toisaalta ladatessa tämä teksti on naputettu. Katselin kartasta kilometrit ja netistä leirintäalueen respan kiinnimenon niin en lähtenyt enää hosumaan, yksi puskayö vielä ja huomisesta tulee leppoinen eli lyhyt ajo.
Yöpaikkaa sai vähän haeskella. Kovin on kivikkoiset polut mitkä lähtee metsän siimekseen mutta löytyi aikanaan. Likeltä tuulimyllyjä, nyt saa testata väitteet tuulienergian melusaasteesta
Illaksi vaihtui auringon paiste, kaupasta kävin maitolitran palautusjuomaksi ja muutaman banaanin kera se antoi tarvittavat proteiinit.
Pääni olen miettinyt puhki mitä sitä söisi 24h kisassa. Kamsatkassa kuulema lohen kalastajat syö lohen aivoja kalastuskaudella, muuten ei jaksa, mun pitää miettiä jotain muuta. Ehkä banaanejakin kuivattuna, karjalanpiirakkaa ja metvurstia, ja protskupatukkaa. Aavistuksen hankalaa kun kaikki kulkee oman pyörän päällä ja jussina kaikki on kiinni, mut en mä nälkään meinaa kuolla
Joo, jalasta johtuen ei kaikkein aurinkoisimmat fiilikset mutta jospa huominen teippaus onnistuisi, Voltarenia laitoin äsken
.
