Teuvon kinnerihanke

[Teuvo]

Painokriittisyys on tärkein tekiä tässä harrastuksessa.

Avoin, kattamaton kinneri nykyisen pystypyöräni painoisena on tavoite.

Pyörä painaa 18 kg varusteineen. Runko täysin riisuttuna painaa vain 2,2kg. Erilaiset kahvat, istuimet+++ lokasuojat tekevät tuon kaiken muun joten kinnerissä jossa pelkkärunko ei millaan voi alittaa tuota 2,2kg niin kaikkiin muihin osasiin on kiinnitettävä ihan järkyttävästi huomiota.

Yksinkertaistamista ja karsimista riittää.

[Nebulus]

Painokriittisyys on tärkein tekiä tässä harrastuksessa.
Avoin, kattamaton kinneri nykyisen pystypyöräni painoisena on tavoite.
Pyörä painaa 18 kg varusteineen. Runko täysin riisuttuna painaa vain 2,2kg. Erilaiset kahvat, istuimet+++ lokasuojat tekevät tuon kaiken muun joten kinnerissä jossa pelkkärunko ei millaan voi alittaa tuota 2,2kg niin kaikkiin muihin osasiin on kiinnitettävä ihan järkyttävästi huomiota. .

Tuota kinnerisi osapuolta hieman katselin, noinniinkuin painomielessä:

Sain ostaa lähipyöräkaupasta romupyörän , hajotin sen, punnitsin osat, rakensin kungosta ja polkimista + istuintutkielmastani jigin jossa mittasin kenkieni ja polvieni liikkeet ja ympyrät ja piirsin niistä alla olevan luonnoksen. Etupyörät ovat 20" jarrurummulliset oikean aikuisten kolmipyörän etupyörät. Takapyörä on siitä romutetusta pyörästä.

Ihan vain sillä, että tuosta takapyörästä saisit varmaankin puoli kiloa keveämmän sijoittamalla satasen hyvälaatuisen maastopyörän vanteeseen. Tuommoiset vanteet kun herkästi painavat kolmatta kiloa, kun taas asiallinen maastopyörän vanne pakan ja renkaan kanssa on luokkaa puolitoista kiloa. Ihan vain sillä sanoin, kun kerran hiilikuitua on muualla fillarissa käytössä, joten ihan budjettipyörästä tuskin kuitenkaan on kyse... Mielestäni muutenkin pyörivien massojen (renkaat, vanteet, kammet..) pienentämiseen kannattaa tosissaan panostaa: pyörän kiihtyvyys muuttuu kovasti.

[tavasti]

Ihan vain sillä sanoin, kun kerran hiilikuitua on muualla fillarissa käytössä, joten ihan budjettipyörästä tuskin kuitenkaan on kyse.

Ei hiilikuitu mitenkään törkeän kallista itse tekevälle ole. Valmiit hiilikuitupyörät maksavat siksi, että tekemisessä on paljon työtä.

[visiopetteri]

Eikö kuitenkin olisi järkevää hankkia ns. kunnon osat? Jos keveys on nopeutta tärkeämpi, niin eikö kannattaisi laittaa 20" vanne taaksekin?

[jviirret]

Tai hankkii ne kalliit ja kevyet osat sitten kun kinneri on ensin halvoilla ja raskailla todettu toimivaksi?

Jukka

[Teuvo]

Nuo osat joita sivullani esittelen ovat siella havaintovälineinä ja mittojen antajina.

Työn alla on etu- ja takapyörien ripustukset. Sanoisin tosi eksoottiset ripustukset - niin eksoottiset, että kellaroin niitä hamaan kokeiluun saakka ettette pääse pilkkaamaan ja nauramaan niillä ennen salaista kokeiluani ja jos paljon miinusta niin rälläköin ne roskikseen ja aloitan soveltuvilta osin uusiksi.

Eturipustus odottaa tietoa materiaaleista, eli hydridi nauhaa ja Turku - kehäkolmonen moottoritiestä ( että pääsee hakemaan hiilikuituputkea ).

Takahaarukkaevoluution nykypäivityksessä on sisemmän haarukan lesti vahauksessa - ulompi - eli se uraosa jossa sisempi liikkuu ylös - alas mitoitan vasta sisemmän mukaan tiukaksi.

Eli tästä on nyt tullut harrastus ... siis tästä keksimisestäkin on tullut harrastus kun kerran piirustuksia ei saanut. Kiva harrastus.

Yritin tuossa olla hiukan leikkisä.

[Teuvo]

Kun tuli kahteen kertaan olisin tämän poistanut jos olisin osannut.

[Teuvo]

Lähtökohtaisesti olen ajtellut saada kinnerini korin, eli runjon, eli sen perusosan painoksi n. 5kg. Muut osat painottuvat sitten tuon mukaan. Jos en saa rungon painoa asettumaan haluammalleni tasolle homma menee läskiksi, en ole silloin siitä enää kovin kiinnostunut. Voin jättää sen vaikka kesken tai jos valmistuukin niin voin ajella sillä joskus kauniina kesäpäivinä tässä lähellä omaksi ilokseni mutta varusteitten suhteen en silloin enää ole vaativa.

Mutta jos onnistun ja saa aikaiseksi mieleiseni peruskinnerin niin jatkan ja hifistelen sitä sitten muiltakin osinkin.

Korin lisäksi kinnerissä askarruttaa muutama paikka jotka ovat mielestäni liian teollisesti ja raskaasti näkemissäni laitteissa toteutettu.

Keskiön laitan aluksi vain roikkumaan paikoilleen kuin hämähäkin verkkoon ja katselen ja remputan sitä sitten käytännössä ja lisään vahvuuksia tarvittaviin paikkoihin. Etuvaihtajanputken pitää kantaa osaltaan rasituksia samoin kuin ketjusuojankin, mikään ei saa lintsata mikä painaa.

Takapyörä pitää saada rakenteita- aukomatta huollettua ja vaihdettua esim. alakautta, esim. erillisen haarukan urassa ketjulinjaan 90 astetta, jousitetusti liikkuva...

Etupyörien ripustuksiin saan tarpeenmukaan 140 - 60mm kaksi vipuvartta, ylös ja alas. Varsinaista pitkää olkatappia ei olisi ollenkaan vaan vain nämä vivut olisi laakeroitu olkatapinlinjaan. Näitä vipuja meinaan kokeilla pyöräkohtaisena joustona, toivottu jousto 50 - 70 mm. Jos riittävää joustoa on vaikea muuten saada ajattelin auttaa sitä esikiristamällä jousta esim. kumiköydellä. Itse jousi - /nyrjähdysvoimat meinasin vain kokeilla, siihen lisää tai kulmahiomakoneella pois missä tarve vaatii.

Sen lisäksi että rakenteet ovat monimuotoisia myös muotit ja työnaikaiset tuennat vaativat sovittelua ja ovat työvaiheita lisääviä ja työnkulkua rajoittavia.

Tämä etupyörien ripustus vaatimukseni on osoittautunut vaativaksi. Tuossa minulla on "valmiina" 10kg järkäle vaneria päällystettynä ja muotoiltuna lasikuitu pinnalla ja hiottu tasaiseksi. Se on etuhaarukan sisäpinnan mitta ja laminointialusta. Siihen olen kiinitellyt ja kokeillut erilaisia vaihtoehtoja ja paikkaillut taas reikiä ja koloja. On kuitenkin sitä jo jossakin mainittua 3D harjoitusta oikeilla mitoilla.

Ystävällisesti
Teuvo

[Lahti32]

Sinullapa on kiinnostava projekti . Itse olen pienen ikäni pohdiskellut, onnistuisko itse tehdä 80-luvun kauneimman kinnerin "Vector" tyylinen sähkömoottorinavalla varustettu kulkuneuvo . Mitäs arvoisa asiantuntijaraati sanoo ajatuksesta että kulkuneuvo olisi etuvetoinen kahdella etupyörällä ja takaohjattava siten että takahaarukkana olisi tavallisen pyörän etuhaarukka toisin päin jolloin siitä periaatteessa voisi tulla suuntavakaa. Kun etupyörien kääntymisestä luovuttaisiin, saataisiin korin leveys pysymään kapeampana esim n. 80 sentin levyisenä. Samalla saadaan eteen isot vaikkapa 26"pyörät ja normaali pyörän kiinnitys molemmin puolin napoja. Etypyörinä voitaisiin käyttää vaihteettomia "takapyöriä" jolloin "tasauspyörästöongelma" ratkeaisi. Ketju kulkisi kampirattaalta poikittaiselle apuvetoakselille jossa esim. rataspakka vaihtaja. Apuvetoakselin päissä sitten hammaspyörät joista veto etupyörille. Jaa tuotapa tuota, käykö tässä näin että tarvitaan kolme kettinkiä ja kolme takanavan painoa vastaavaa napaa. Toisaalta takavetoisen ketju on hirmuisen pitkä. Niin, kehittelyä vaatii. Jousitusta ei tarvinne kunhan penkki onnistuu remmiperiaatteella ja pyörät voivat olla isot. Sähkömoottori laitettas takapyörään.

Onkohan mikään kinnerin kori valmistettu polyuretaanin ja kumin sekoituksesta muottiin ruiskuttamalla? Tällaista materiaalia näin yhdessä eurooppalaisessa ilmanvaihtolaitteen putkiyhteessä, ei painanut ihan mitään mutta oli lujaa, joustavaa ja eristävää. Esim. 10-15mm uretaanikumikuori olisi varmastikin melkoisen luja oikein suunniteltuna, samalla se saattas eristää lämpöä niin että talvella polkiessa voisi tulla lämmin Uretaanin voisi pinnoittaa maalaamalla ja sisäpuolelta kankaalla? Luulen että näin tehtynä korista tulisi hiljainen ja kevyt. Ehtottomasti kinnerissä pitää olla pleksi kupu keulasta saakka, sellainen suippo kaareva etuosa ja sivulle avattava U-muotoinen käyntiluukku. Materiaali vaikka millistä kahteen lämpömuovattavaa akryylilevyä? Hyvä puoli tuossa Vectorissa on myös se että se on matala, tuskin 5 senttiä on maavaraa. Tällä on merkitystä tuulisella ilmalla, kulkuneuvo liippailee lähes maata pitkin eikä sen alle jää jarruttavia pyörteitä. Kuulema myös lähellä maan pintaa ei tuule niin paljoa vaikka muualla kävis kovakin puhuri. Tämä siis on se Vector:

[jori]

Mitäs arvoisa asiantuntijaraati sanoo ajatuksesta että kulkuneuvo olisi etuvetoinen kahdella etupyörällä ja takaohjattava siten että takahaarukkana olisi tavallisen pyörän etuhaarukka toisin päin jolloin siitä periaatteessa voisi tulla suuntavakaa.

Valitettavasti maa-ajoneuvoa ei saa stabiiliksi ohjaamalla pyörällä, joka tulee painopisteen takana. Vaikka itse kääntyvän takapyörän saa negatiivisella jätöllä varsin helposti vastustamaan keskipakovoiman suuntaa kääntymällä vastakkaiseen suuntaan, sitä seikkaa ei kuitenkaan voi auttaa, että kaarteesta poistuminen vaatii takaa ohjaavalta pyörältä kaarteen jyrkentämistä. Oikaistakseen kaarteen täytyy kaarteessa ulompana kulkevan takapyörän ohjata sisemmäs jyrkempään kaarteeseen. Tämä vaatii lisää ohjausvoimaa. Takapyörä taistelee keskipakovoimaa vastaan ja siirtää rungon liike-energiaa itseensä. Jos takapyörän kaarteen jyrkentäminen onnistuu, takapää liikkuu kohti etupään ajouraa nopeammin kuin etupää -joka kulkee suorempaa reittiä- ja saavutettuaan ajojuran menee samalla vauhdilla yli, koska tasan keskilinjalla ei takapyörän jättö aiheuta keskittäviä voimia, vaan vasta kun kaarre on olemassa. Ohjaus menee yli ja takaisin ajolinjalle ohjaaminen alkaa alusta. Kerran alettuaan systeemi jatkaa värähtelyä. Värähtely vaatii merkittäviä keskipakovoimia, joita muodostuu vasta kun vauhti on matelua suurempi, siksi esim. haarukkatrukeissa on takapyöräohjauksia varsin hyvällä menestyksellä ja henkilöautolla voi peruuttaa.

Onkohan mikään kinnerin kori valmistettu polyuretaanin ja kumin sekoituksesta muottiin ruiskuttamalla? Tällaista materiaalia näin yhdessä eurooppalaisessa ilmanvaihtolaitteen putkiyhteessä, ei painanut ihan mitään mutta oli lujaa, joustavaa ja eristävää. Esim. 10-15mm uretaanikumikuori olisi varmastikin melkoisen luja oikein suunniteltuna, samalla se saattas eristää lämpöä niin että talvella polkiessa voisi tulla lämmin.

Kumimainen korimateriaali on kaikilta muilta ominaisuuksiltaan erinomainen paitsi jäykkyydeltään. Kori vaatii jonkin verran jäykkyyttä, jotta ohjaus-, kuorma- ja ketjuvoimat välittyisivät asiallisesti sinne minne pitääkin. Kumimainen kori ei sitä riittävästi tee, joten tarvitaan jäykempi runko. JOs ajoneuvoon tehdään runko, täytyy korin olla varsin kevyt, jotta tehon tarve ei nouse liian suureksi. Tuollaisessa Vektorin korissa on pinta-alaa yli 6 neliötä. 15 mm vahvan korin materiaalia menee siis 90 litraa. Näitä vaahtomuovista tehtyjä katteita on tehty jonkin verran ja ne ovat muuten hyviä, mutta vaativat jäykistimiä pysyäkseen muodossa, vaikka materiaali on ollut uretaanikumia kovempaa, kuten PE tai PP vaahtoa. Jos tukirakenne saadaan asiallisesti järjestymään, tällainen muottiin ruiskutettu vaahtouretaani olisi optimaalinen katemateriaali paljon ohuempanakin kuin tuo 10-15 mm. Tuollainen kate ei kolise, rämise, eikä rikkoudu kaatumisissa kovin helposti. Crocsin kengät ovat hyvä esimerkki tästä materiaalista.

Jori

[Jarcco]

Onko takaohjauksen varähtely poistettavissa virtuaalinivel- tyyppisellä ohjauksella? Ainakin näin uskoo uusi valmistaja jonka tuote poikkeaa melkoisesti kilpailijoistaan:
http://www.fortschritt-fahrzeugbau.de/index.htm
Keskustelua Velayosta tuolla:
http://www.bentrideronline.com/messageb ... 725&page=2
Kuva ohjausnivelöinnistä:
http://picasaweb.google.com/harrylieben ... 3997575618
Vaikka vapinan saisikin pois, jää ongelmaksi takapään sivulle siirtyminen. Ikävä ilmiö ahtaassa paikassa, tosin sitä(kin) oppinee varomaan.

[jori]

Onko takaohjauksen varähtely poistettavissa virtuaalinivel- tyyppisellä ohjauksella?

Ei se virtuaalinivel tee muuta, kuin siirtää nivelpisteen kauemmas taakse, eli tuottaa takapyörälle 200 mm negatiivisen jätön. Mikään muu ei muutu. Täysin itsepidättävällä ohjausmekanismilla tuo on siis ajettavissa, kuten mikä tahansa trukki, mutta perusongelma jää yhä. Takapyörä liikkuu nopeammin, kuin etupyörä, joten liika vauhti suuntautuu sivulle = värähtelee.
Täsmälleen samanlaisen ohjausnivelen tekivät keväällä nämä meidän Remmi bensanpihistystiimiläiset.
Ajoneuvo on kyllä ajettavissa, mutta...
Tuossa kuva Remmi 7 rungosta, jossa virtuaalinivelöinti on toteutettu taipuvilla hiilikuitulevyillä.
http://remmi-team.com/content/action/ma ... 5_05_2.jpg

Jori

[Teuvo]

Hyvä Lahti32!

Sinun haaveesi ovat suuremmoisia.

Haaveittesi ja minun tulkintani mukaan toteutettavien välillä on pitkä tie. Itse kinneri on tietysti kaunis, mutta jo maavara, rakennusmateriaali, umpinaisuus... paljon juttuja joiden uskon olevan hyvin epäsopivia toteutettaviksi.

Tänään olet saanut paljon lunta tupaan, älä silti lannistu. Toivon Sinun pitävän kiinni haaveestasi ja kehittelevän sitä sitkeästi, haaveilla on taipumus totetua.

Ystävällisesti
Teuvo

[jviirret]

Kaippa noita takaohjattavia olisi kaupallisesti saatavana jos se olisi kätevä ja turvallinen ratkaisu(miksi vectoreita ei enää tehdä?) Toisaalta jos tuohon nojautuu niin paljon jää kokematta, esim. python. Sekin on ajokelvoton jos uskoo "polkupyöräteoriaa".
Tuossa yksi takaohjattava trike. Konstruktio kyllä delta, mutta vauhdissa tuntuu ohjaamisen kans olevan ongelmia...
http://www.ihpva.org/people/tstrike/rws.htm

Jukka

[Nebulus]

Onkohan mikään kinnerin kori valmistettu polyuretaanin ja kumin sekoituksesta muottiin ruiskuttamalla? Tällaista materiaalia näin yhdessä eurooppalaisessa ilmanvaihtolaitteen putkiyhteessä, ei painanut ihan mitään mutta oli lujaa, joustavaa ja eristävää. Esim. 10-15mm uretaanikumikuori olisi varmastikin melkoisen luja oikein suunniteltuna, samalla se saattas eristää lämpöä niin että talvella polkiessa voisi tulla lämmin Uretaanin voisi pinnoittaa maalaamalla ja sisäpuolelta kankaalla?

Tulee tuosta crocs-kenkämateriaalista semmoinen mieleen, että mitenkäs olisi, jos sen molemmat pinnat päällystäisi kankaalla, jonka liimaisi epoksilla kiinni siihen vaahtomuoviin? Kangas olisi nätti venyttää kuoren muodon mukaan ja epoksilla kostuttaminen tekisi materiaalista varsin jäykkää. Tulisi siis eräänlainen sandwich-rakenne, kohtuullisen halvalla vieläpä. (Kaverini on joskus valumuottia tehdessään käyttänyt lasikuitumaton sijasta puuvillakangasta, jonka imeytti täyteen polyesterihartsia. Rakenteesta tuli yllättävän jäykkä.)

Hyvä puoli tuossa Vectorissa on myös se että se on matala, tuskin 5 senttiä on maavaraa. Tällä on merkitystä tuulisella ilmalla, kulkuneuvo liippailee lähes maata pitkin eikä sen alle jää jarruttavia pyörteitä. Kuulema myös lähellä maan pintaa ei tuule niin paljoa vaikka muualla kävis kovakin puhuri.

Ratkaisu on toimiva, jos tien pinta on kunnossa... ainakin omilla kotiteillä jo katukaivojen kannet nousevat sen kymmenen senttiä tienpinnasta ylös. Vector olisi joka välissä mahastaan kiinni. Kanttikivistä puhumattakaan...
Entäpäs, jos kori olisi laskettava? Eli kantava rakenne olisi korin sisällä, ja koria voisi liikutella vaikka sen 5 senttiä ylös-alas -suunnassa?