Tuossa linkin järjestelyssä alipaineella imetään hartsi kuivaan lujitteeseen ja tuo on varmasti hankala systeemi toteuttaa yksittäiskappaleelle.
Yleisemmin käytetään sitä alipainesäkittämistä jo kastelluille kappaleille, eli se käsinlaminoitu kappale "säkitetään" ja ko. säkkiin imastaan alipaine.
Vauhti! Se SE on, mitä näillä vehkeillä ajetaan takaa! Mukava penkki tulee sitten boonuksena 
visiopetteri kirjoitti:Tuossa linkin järjestelyssä alipaineella imetään hartsi kuivaan lujitteeseen ja tuo on varmasti hankala systeemi toteuttaa yksittäiskappaleelle.
Yleisemmin käytetään sitä alipainesäkittämistä jo kastelluille kappaleille, eli se käsinlaminoitu kappale "säkitetään" ja ko. säkkiin imastaan alipaine.
Ainakin Signature custom composites:in sivulla Ilosen Samu puhuu kovasti kappaleiden puristamisen tärkeydestä. Sanoi, että riittävällä pintaan kohdistettavalla paineella vähennetään epoksin tarvetta, jolloin rakenne kevenee lujuuden heikkenemättä. Signaturella puristus tehdään juuri säkittämällä, mutta muutenkin puristuksen voi toteuttaa: Tuolla aiemmin linkittämässäni tee-se-itse -hiilikuitunojakkisivulla kaveri muodosti paineen käyttämällä ihan vain kelmua, jota kietoi kappaleen ympärille reilusti vetäen. Myös sähköteipin käyttöä pienempien kappaleiden yhteydessä on näkynyt.
Alligt Kruiser - Actionbent Trike - Optima Baron - Rainbow Lyra - Flevobike - Zox lowracer - Nazca Paseo - Arcus velomobiili
Minä katselin ilmeisesti samoja sivuja, niissä puristettiin kappaleita vaahtomuovin ja sellaisen sidontakelmun kanssa - mikä sen virallinen nimi nyt olikaan ja mistä sitä mahtaisi saada rullan tai pari edullisesti. Olen ajatellut myöskin erillaisia painoja: esim. ensin suojamuovi, jonka päälle vaahtomuovi, jonkapäälle esim, tiiliskiviä ym.
Täällä Turussa, eräässä muovikaupassa myydään sellaista kuin muoviputkea rullatavarana. Ostin kerran sellaista n. 30cm leveetä, siitä vois katkaista pätkiä, täyttää pätkät hiekalla ja tietysti solmia molemmat päät kiinni. Tuollaista pitää oikeastaa rueta käyttämään, se ei ollut mitään ylettömän kallistakaan, voin käydä vielä ostamassa leveempääkin jos tarvitsen.
Teuvo kirjoitti:Minä katselin ilmeisesti samoja sivuja, niissä puristettiin kappaleita vaahtomuovin ja sellaisen sidontakelmun kanssa - mikä sen virallinen nimi nyt olikaan ja mistä sitä mahtaisi saada rullan tai pari edullisesti. Olen ajatellut myöskin erillaisia painoja: esim. ensin suojamuovi, jonka päälle vaahtomuovi, jonkapäälle esim, tiiliskiviä ym.
Itse kyllä lähtisin tuosta alipainepumppu + muovisäkki ajatuksesta. Pumppu toki maksaa jotain.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
tavasti kirjoitti:Itse kyllä lähtisin tuosta alipainepumppu + muovisäkki ajatuksesta. Pumppu toki maksaa jotain.
Niin, melko kehnokin alipainepumppu, esim. vanhasta jääkaapista irroitettu kompressori, tuottaa alipaineen, joka vastaa kahdeksasta yhdeksään metriä vettä painona joka kohdassa laminoitavan kappaleen pintaa. Yhdeksän metriä vettä vastaa yli kolmea metrin tiilipinoa. 
Siksi suosittelenkin, että teet siitä samasta letkusta solmimalla tai teippaamalla säkin, johon palikan sujautat ilmanpaineen puristettavaksi.
Pelkkä säkkiin laittaminen ei silti riitä, sillä ilman pitää päästä pois säkin ja kappaleen välistä, joka kapenee olemattoman pieneksi, kun imu aloitetaan. Tätä varten täytyy kappaleen pintaan laittaa ilmakanaviksi jotain ilmaa johtavaa materiaalia, vaahtomuovia köyttä tms. Lisäksi pitää huomata, että imu ei tiivistä laminaattia, jos hartsia on liikaa, eikä säkissä ole tilaa = huokoista materiaalia, mihin liika hartsi voi virrata. Säkin läpi telaamalla voi liikaa hartsia vielä ajaa kappaleen ulkopuolelle.
Putkimaisen kappaleen voi mainiosti puristaa teipillä tai kuminauhalla kelaamalla varsin hyvällä paineella. Teipin kieputtamisessa on vielä se etu alipainesäkkiin verrattuna, että liika hartsi pääsee työntymään edellä pois samalla kun kelaus etenee eikä huokoista materiaalia tosiaan tarvita. Exelillä suksisauvat puristetaan kieputtamalla nauhaa muottien päälle.
Ilman poistumisen parantamiseksi on ruvettu käyttämään hartsin injektointia. Kudokset asetellaan muotin pinnalle kuivana, imetään säkki kappaleen pintaan. Nyt se onnistuu mainiosti, sillä kuitumateriaali itse toimii ilmaa kuljettavana huokoisena materiaalina. Kun säkkiä on imetty tyhjäksi riittävän kauan, päästetään säkin pintaan teipattujen letkujen kautta hartsia kuitujen väleihin. Tällä keinoin ei hartsia voi mennä säkkiin yhtään enempää, kuin kuitujen väleissä on tilaa, joten kappaleesta tulee niin luja kuin mahdollista. Minä ainakin kokeilisin tätä, sillä edut ovat kiistattomat, kun oikeat menetelmät löytyvät.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Teuvo kirjoitti:Minä katselin ilmeisesti samoja sivuja, niissä puristettiin kappaleita vaahtomuovin ja sellaisen sidontakelmun kanssa - mikä sen virallinen nimi nyt olikaan ja mistä sitä mahtaisi saada rullan tai pari edullisesti.
Muistaakseni kaveri mainitsi löytäneensä sopivan laatuisen talouskelmun, joka ei tarttunut epoksiin kiinni. Eli hintaa taisi olla niinkin paljon kuin pari euroa/30m. Tavallinen Ilona-tuorekelmu näytti olevan polyeteeniä, ja sitähän tunnetusti on vaikeaa saada liimattua oikein millään liimalla.
Edit: löytyi välilehdestä 1 rakennussivustolta:
I applied a first layer of Carbon (all 200g/m2) + epoxy on the 2 seperate halves with a simple cheap "one use" paintbrush.
To hold everything in place, I used common "kitchen" plastic food wrap (I don't own the equipment for vacuum bagging remember.)
This foil offers some advantages:
-the foil doesn't stick to epoxy due to the very thin greasy layer on it.
warning: results may vary with the brand! make a small test part first!
-it is stretchable. You can stretch it carefully around curved surfaces without wrinckles
-it sticks together
-it provides a very smooth mirror-like finish
http://users.skynet.be/benoit.dery/
http://users.skynet.be/benoit.dery/construct%201.htm
Alligt Kruiser - Actionbent Trike - Optima Baron - Rainbow Lyra - Flevobike - Zox lowracer - Nazca Paseo - Arcus velomobiili
Kävin muutama viikko sitten Nokialla http://www.comprocks.com/index.php?opti ... &Itemid=11
Siellä oli kaksi oikein asiantutevaa, asiakaspalvelunhaluista, innovatiivistä miestä. Juttelin heidän kanssaan asiaan liittyvää ja katseltiin eri tuotteita ja menetelmiä. He suosittelivat erityisesti alipaine injektio metelmää ja heillä oli siihen hyviä laitteita, esim. paineilmalla toimiva injektori. Minulla on harrastus käyttöön paineilma kopressori ja he sanoivat sen kyllä riittävän alipaineen muodostamiseen injektorin avulla, injektorin hinta oli jotain 65€. Mutta, mutta,,, kun katselin niitä kaikkia säkkejä, letkuja, kierukoita... näin miten sataset rahapussistani kiertyvät sinne letkujen spiraleitten pussien saumoihin ja syövereihin.
http://www.comprocks.com/index.php?page ... t&Itemid=5
Silmämääräisesti arvelin että tuollainen 150€ satsi epoksia jonka ostin, hukkuisi muutamassa kerrassa jo pelkkiin mainitsemiini.
Mutta kuka tietää, tämä on jo livahtanut ihmeesti opiskeluprojektiksi, kuka tietää miksi tämä vielä kehittyy...
Teuvo kirjoitti:He suosittelivat erityisesti alipaine injektio metelmää ja heillä oli siihen hyviä laitteita, esim. paineilmalla toimiva injektori. Minulla on harrastus käyttöön paineilma kopressori ja he sanoivat sen kyllä riittävän alipaineen muodostamiseen injektorin avulla, injektorin hinta oli jotain 65€.
En väitä asiaa tuntevani, mutta itse en yksittäiskappaletta lähtisi alipaine-injektiolla tekemään. Edelleen äänestän: Käsilaminointi ja alipainesäkki.
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
Olen tässä hiukan taas lätrännyt epoksin ja hiilikuidun kanssa.
http://www.comprocks.com/index.php?page ... t&Itemid=5
Ihmetyttää tuollainenkin maininta epoksihartsi esitteen mukana: "Soveltuu myös rakenteisiin ja esim. veneisiin." Ja taas tällainen: "Vaatii jälkikovetuksen korotetussa lämpötilassa." Siis vene uuniin vai riittääkö ensi kesän aurinkoiset ilmat. Ja mitä on jälkikovetus. Pidin tekelettäni n. 50 asteen lämmössä n. 6h ja 30 asteessa n. 12h ja on silti lerppu. Aijemmista hartseista kokeneena tiedän epoksin kovettuvan hitaammin ja ajan kanssa, hiukan hitaammin kuin esim. polyesterihartsi mutta kuitenkin se aina aiheuttaa epävarmuutta. Esitteiden epäjohdonmukaisuudet harmittavat, mutta ei kuitenkaan niin paljon että viitsisin ystävällisille myyjille siitä kommentoida, ilmeisesti he vain kopioivat tietonsa valmistajan prosyyreistä.
Kun ostaa hartsia pyörään kannattaa huomioida aina auringon valon kestävyys ja hartsin kirkkaus. Sellaiset myyjän selitykset kaikkien epoksien liituuntumisesta voi jättää omaan arvoonsa ja katsella sellaista joka kestää auringonvalon selittelemättä. Tämä tosiaan on kirkasta, ihan eri luokkaa kuin aijemmat - ainakin aluksi.
Teuvo kirjoitti:Kun ostaa hartsia pyörään kannattaa huomioida aina auringon valon kestävyys ja hartsin kirkkaus.
Anteeksi maalaisuuteni, mutta miksi kirkkaus on niin oleellinen asia?
Ajokkina Nazca Paseo 26/26 ja opeteltavana kiertopalkinto-Python
"... mutta ei se toimi kuoppaisella savisella soratiellä, varsinkaan jyrkässä ylämäessä!"
tavasti kirjoitti:Anteeksi maalaisuuteni, mutta miksi kirkkaus on niin oleellinen asia?
Ehkä elättelen vain haavetta/ toivetta hiilenmustasta, sädehtivästä kinneristä... ja oletan tietysti kaikkien toistenkin niin tekevän omissa projekteissaan.
Ulkopinnan yritän tehdä siististi ja "yli lakata" sen hartsin myyjän vihjeestä lämmitetyllä hartsilla? - en kysynyt astemäärään ettei vaan jämähdä käsiin , satsien pitää tietysti olla pienet - tulee kuulemma hieno. Ajatuksena on pitää ulkopinta mahdollisimman kuivana, ilman ylimääräistä hartsia ihan tuohon viimeiseen "ylilakkaukseen" saakka. Työnkuluessa aina lopuksi kuivatan pintaa nukkaantumattomalla kankaalla, kangasta painelemalla ja yli esim. ilmaajalla ja telalla. Tuollainen edellyttää, että ulkokuori on niin tasaisen muodokas, että hiilikuitu taipuu siihen ilman painoja ja puristuksia, siteitä.
Olen tuhtaillut tässä viimeajat täkapyörän ripustusten ja kotelointien kanssa.
Onko penkki jo keksitty?
Mikä on verkkopenkin putkien etäisyys toisistaan. Millainen verkko / kangas on "oikea".
Tarvitaanko käsinojat yläohjauksessa, voiko penkki olla esim. kiikku, kehto, turvakaukalo...entä turvakaari, entä turvavyö... entä muuta.
Teuvo kirjoitti:Onko penkki jo keksitty?
Mikä on verkkopenkin putkien etäisyys toisistaan. Millainen verkko / kangas on "oikea".
Tarvitaanko käsinojat yläohjauksessa, voiko penkki olla esim. kiikku, kehto, turvakaukalo...entä turvakaari, entä turvavyö... entä muuta.
Verkkopenkin putkien leveys riippuu ajelijan ahterista ja siitä onko reunoilla kuminyörijousitus. Minmi on jossain 350 mm paikkeilla. Istuimessa olen käyttänyt vinottain ristiin lomitettua niin kutsuttua reppuremmiä, joka on on tyyppimerkiltään PP-REMMI 30 MM.
Yläohjauksessa ei käsinojia juuri tarvita. Saattavat olla vain epämukavat. Turvakaari minulla on tavallaan Ziphy 1 ja 3.ssa. Oli kerran ehkä jopa tarpeen 360 asteen ympäriajossa. Turvavyötä joskus hapuilee istumaan mennessä, mutta tuskin on tarpeen.
Näytä hyvä Teuvo kuvia, minkälainen kinneri sinulla on tulossa!
Sakari
Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason
http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26
"Näytä hyvä Teuvo kuvia, minkälainen kinneri sinulla on tulossa!"
Ei ole mitään kokonaisuutta mitä voisin näyttää. Olen vielä komponenttien yksityiskohtia "pyörittelemässä" , esim. nyt rakentelen takapyörän koteloinnin ja ripustusten muotteja.
Tarkoitukseni on sitten vain yhdistää eri komponentit mahdollisimman "sulavasti" toisiinsa. En ole taiteilia enkä muotoilia joten "tekninen kokoelma" lienne tulossa.
Minä edustan luullakseni sitä käsityöläis tapaista rakentelua, jossa työ yksityiskohtia myöten muotoutuu suoraan konkreettisessa työstövaiheessa. Minulle on mahdotonta rakentaa työstä ensin kuva jonka mukaan sitten rakennan itse laitteen. Jotain pientä voin "A-4:lle " hahmotella mutta se on sitten siinä eikä välttämättä ole enää tunnistettavissa valmiista työstä.
Nyt on taas vaikeuksia...
Aika pahoja...
Yksi kuiva hiilikuitukerros ei näytä riittävän oikein mihinkään paikkaan yksinään, se on kuin kärpäsverkko, ei pidä vettä eikä rapaa. Toinen ja kenties vielä kolmaskin kerros kangasta tietää myös painojen vähintään kertaantuvan ja ryöstäytyvän. Esim. takapäästä tulee painava kun tulee pyöränkotelon vähintään kaksi - paikoin kenties kolme kangasta + solumuovi + pintakangas.
Takapään voisi jättää "töpöksi", eli tehdä pelkällä haarukalla ja lokasuojalla ... mutta onko se enään mikään kinneri.
Pintaan vielä uskottelen solumuovin ja yhden kankaan riittävän koska se on kuitenkin vielä siveltävä kaiken yli hartsillä ihan ulkonäkö syistä.
Vaikuttaa menneen pahemman kerran opetteluksi.
