Budjetti menisi kerta heitolla sekaisin noilla hinnoilla. 
Kekustelu nojakkien sähkömoottoreista jatkuu osiossa sh 9
Kävin äsken ajelemassa Leppäveden Saltunlahdella Ziphy 3.lla. Koko päivän hiljakselleen satanutta lunta oli sen verran paljon, että ajelu ei ollut kovinkaan sujuvaa. 3-pyörä-luisuja oli kuitenkin ihan mukava ottaa.
Sukset olisi ollut parempi väline. Myös pyöräteillä oli ajo pakkaantuneen lumen vuoksi epätasaista.
Kokeilin myös tänään sh8:aa, johon olin asentanut yläohjausvaihtoehdon koukussa olevin käsin:


Nyt on kyllä maailman kirjat sekasin, kun rupeekin tuntumaan tämän tyyppinen ohjaus aika hyvältä.
Olenhan ollut vankkumaton alaohjauksen kannattaja. Se on taas kerran tottumiskysymys. Kun vaan sinnikkäästi muutaman kerran kokeilee, rupeaakin se sujumaan automaattisesti. Eri asia on sitten, miten käy pitemmillä matkoilla. 
Muuten yksi syy saattaa olla siihen, että en ole pitänyt kädet koukussa yläohjauksesta, on se, että omatekoiset ohjaustangon tuennat eivät ole olleet riittävän tukevat ja tekevät ohjauksen hervottomaksi ja siksi vaikeammaksi. Tein 50x1,5 mm teräsputkesta litistämällä tukevan sovituskappaleen ohjaustangon ja säädettävän ohjaustangon pidikkeen välille, mikä näkyy ylläolevista kuvista. Säädettävän pidikkeen sain Kuusakosken romuista löytyneestä hybridipyörästä.
Kun ohjaustangosta pyörään ei ole yhtään klappia, on ajaminen aivan toista luokkaa verrattuna siihen, että klappia löytyy. Ostonojakeissahan ei klappia ole.
Muuten taas kerran tuli todettua, että kuinka paljon kevyempää on ajella kaksipyöräisellä nojakilla verrattuna kolmipyöräiseen muutaman sentin lumessa; kaksipyöräisen takapyörä kulkee pääosin etupyörän urassa.
Olen kokeillut sh8:ssa (kuten Wolissa) muutaman kerran myös teräsmiestyyppistä yläohjausta:

Siihen en tahdo millään tottua, kun ohjaustanko tulee häiritsevästi näkökentän eteen. Ehkä pystympi ajoasento auttaisi asiaa. Kädet koukussa tyypissä voi ohjaustangon säätää näkökentän alapuolelle. 
Sakari