Tässä vissiin on etupään malli sen verran kantava osa ideaa että sitä ei voisikaan muuttaa vaikka miten perustelisi. Kaatuisi koko idea 
Kaikissa ratkaisuissa on hyviä ja huonoja puolia 
Omavalmiteet on siittä kivoja että niissä voi hylätä kaupallisten ratkaisujen tärkeimmän suunnittelukriteerin - taloudellisen voiton tuottamisen. Loput ominaisuudet voikin sitten valita täysin omien mieltymysten ja mahdollisuuksien mukaan
jooseha kirjoitti:Tässä vissiin on etupään malli sen verran kantava osa ideaa että sitä ei voisikaan muuttaa vaikka miten perustelisi. Kaatuisi koko idea
Näin taitaa olla, fiksaatio on syntynyt. Tuo Jorin lanseeraama Steampunk-Madmax oli hyvä kuvaus. Totta puhuen piti wikipediasta katsoa mitä se steampunk oikein on. Cool. Tres cool. Tällekin oli siis oma tyylilajinsa, olen (ihan todella ja oikeasti) aivan suunnattoman hämmästynyt! Elämä jaksaa opettaa.
vph kirjoitti:jooseha kirjoitti:Tässä vissiin on etupään malli sen verran kantava osa ideaa että sitä ei voisikaan muuttaa vaikka miten perustelisi. Kaatuisi koko idea
Näin taitaa olla, fiksaatio on syntynyt. Tuo Jorin lanseeraama Steampunk-Madmax oli hyvä kuvaus. Totta puhuen piti wikipediasta katsoa mitä se steampunk oikein on. Cool. Tres cool. Tällekin oli siis oma tyylilajinsa, olen (ihan todella ja oikeasti) aivan suunnattoman hämmästynyt! Elämä jaksaa opettaa.
No, tämä selittää paljon! 
Sakari
You were born an original.
Don´t die a copy!
John Mason
http://www.flickr.com/photos/saholm/ ja http://www.flickr.com/photos/15504224@N07/ SH26
Innostuin foorumilaisten komennoista, eiku kommenteista, hienosäätämään sitä penkkiä. Ihmeen hyvä tuli. Ulkonäkökin parani paljon, ei näytä niin lankomiehen kanssa itte tehdyltä, vai hä?
Edit: säätämisen vaihekuva
vph kirjoitti:Ulkonäkökin parani paljon, ei näytä niin lankomiehen kanssa itte tehdyltä, vai hä?
Paljon hienompi noin. Ei näytä enää rantatuolilta 
Perstuntuma on kuitenkin tärkeintä penkkiä tehdessä
Vai rantatuolilta! Nyt meni yöunet.
Älkääs nyt jooseha ja kuparinen tyrkyttäkö väärän tyylilajin ajattelua. Tämän projektin tyylilajiin kuuluu monimutkaisuus ja kalleus, eikä huoltotyönkään määrä ja sen kustannukset, tai paino, ole mitenkään korkealla prioriteetilla tyylimääritelmässä. Toteutettavalla ajokilla on tarkoitus ällistyttää, ei ajella edullisella ja luotettavasti toimivalla ajoneuvolla. -Johan tuon sanoo projektin nimikin.
Tässä on kyse osin samasta tavoitteesta -hämmästyttämisellä manifestoimisesta- kuin minun Pakoputkipyöräni rakenteissa. Minulla manifestin kohderyhmä on suunnittelun ammattilaiset, insinöörit, jotka tuntuvat inhoavan toteutuksia, joissa ei käytetä kyseiseen käyttöön tarkoitettuja koneenosia: Takahaarukan putki-putki laakeroinnin monen millin välys, paluuketjun taittopyörän 10 mm sisäreikä 6 millin pultilla, jousitus narusta ja irtohihnoista etuvaihde kantapäällä ilman osia, takavaihde kitkavivulla. Aikanaan oli myös istuin pelkkä 4 mm vaneriliuska kunnes pihalla säilytettäessä lahosi ja jouduin reissuun lähtiessä kiireessä kiinnittämään muuhun käyttöön tarkoitetun kaupallisen penkin jne. Minun tarkoitukseni on ärsyttää insinöörejä päinvastaisella toteutustavalla; jätetään kaikki tarpeeton tarkkuus ja huolellisuus ja ylimääräiset välittävät osat pois ja silti lopputulos toimii luotettavasti, eikä tarvitse ylimääräistä huolenpitoa. Leuanloksautustarkoitus siis minullakin, kuten tässä projektissa, lähestymistapa kuitenkin osin jopa vastakkainen. Minulla kaikki tarpeeton karsitaan pois; tässä projektissa niitä lisätään hämmästyttämään katsojia (Apehanger).
Tyylilajien kuvailu sanallisesti on vaikeaa, mutta erittäin suotavaa. Yirtän nykyisin saada opiskelijat tunnistamaan oman designerin tyylilajinsa, lähsestymistapansa ja syvemmät tavoitteensa ja vaadin heitä (yrittämään) kuvailla sitä töidensä palautusten yhteydessä.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
jori kirjoitti:Älkääs nyt jooseha ja kuparinen tyrkyttäkö väärän tyylilajin ajattelua.
Nyt olen tullut ymmärretyksi väärin joku syystä tai syyttä. En itse huomaa missä olen tyrkyttänyt tähän väärää tyylilajia 
jooseha kirjoitti:jori kirjoitti:Älkääs nyt jooseha ja kuparinen tyrkyttäkö väärän tyylilajin ajattelua.
Joo, sori. Perkasin viestejä muutaman päivän kertymästä ja aukesi lukemattomista edellisellä sivulla kuparisen ja sinun viestisi, joissa molemmat varoittelette risukeulan lukuisten nivelien haitoista ja varautumisesta niihin. http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... =45#p66067
En lukenut ketjua loppuun, ennen kuin kirjoitin viestini.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
jori kirjoitti:....
insinöörit, jotka tuntuvat inhoavan toteutuksia, joissa ei käytetä kyseiseen käyttöön tarkoitettuja koneenosia: Takahaarukan putki-putki laakeroinnin monen millin välys, paluuketjun taittopyörän 10 mm sisäreikä 6 millin pultilla, jousitus narusta ja irtohihnoista etuvaihde kantapäällä ilman osia, takavaihde kitkavivulla. Aikanaan oli myös istuin pelkkä 4 mm vaneriliuska kunnes pihalla säilytettäessä lahosi ja jouduin reissuun lähtiessä kiireessä kiinnittämään muuhun käyttöön tarkoitetun kaupallisen penkin jne. Minun tarkoitukseni on ärsyttää insinöörejä päinvastaisella toteutustavalla; jätetään kaikki tarpeeton tarkkuus ja huolellisuus ja ylimääräiset välittävät osat pois ja silti lopputulos toimii luotettavasti, eikä tarvitse ylimääräistä huolenpitoa. ..
Olisiko syy perinteisten ratkaisujen käyttöön se että insinöörikin haluaa minimoida työmäärän ja se, että omintakeisissa rakenteissa on suurempi vaara mennä pieleen? Tuotekehityshommista en tiedä, mutta minun tuntemani insinöörityö on jatkuvaa taistelua aikataulussa pysymisessä. Tee siinä sitten mitään uusia keksintöjä kun asiakkaat ja päälliköt hiillostaa että valmista olisi pitänyt olla jo. Usein ennen aloittamista. Epäonnistumisesta tulee tietty turpiin, noin vertauskuvallisesti.
Sori tämä kyyninen marmatus, mutta piti nyt sanoa. Että tervetuloa alalle vaan! 
Jarcco kirjoitti:jori kirjoitti:....
insinöörit, jotka tuntuvat inhoavan toteutuksia, joissa ei käytetä kyseiseen käyttöön tarkoitettuja koneenosia: Takahaarukan putki-putki laakeroinnin monen millin välys, paluuketjun taittopyörän 10 mm sisäreikä 6 millin pultilla, jousitus narusta ja irtohihnoista etuvaihde kantapäällä ilman osia, takavaihde kitkavivulla. Aikanaan oli myös istuin pelkkä 4 mm vaneriliuska kunnes pihalla säilytettäessä lahosi ja jouduin reissuun lähtiessä kiireessä kiinnittämään muuhun käyttöön tarkoitetun kaupallisen penkin jne. Minun tarkoitukseni on ärsyttää insinöörejä päinvastaisella toteutustavalla; jätetään kaikki tarpeeton tarkkuus ja huolellisuus ja ylimääräiset välittävät osat pois ja silti lopputulos toimii luotettavasti, eikä tarvitse ylimääräistä huolenpitoa. ..Olisiko syy perinteisten ratkaisujen käyttöön se että insinöörikin haluaa minimoida työmäärän ja se, että omintakeisissa rakenteissa on suurempi vaara mennä pieleen? Tuotekehityshommista en tiedä, mutta minun tuntemani insinöörityö on jatkuvaa taistelua aikataulussa pysymisessä. Tee siinä sitten mitään uusia keksintöjä kun asiakkaat ja päälliköt hiillostaa että valmista olisi pitänyt olla jo. Usein ennen aloittamista. Epäonnistumisesta tulee tietty turpiin, noin vertauskuvallisesti.
Sori tämä kyyninen marmatus, mutta piti nyt sanoa. Että tervetuloa alalle vaan!
Joo, tiedän tuon. Olin useamman vuoden insinööritoimisto(i)ssa töissä 90-luvulla. Siellä oli niitä, jotka mielellään sopeutuivat tuohon: "Mitään ei muuteta, mitoitetaan vain uuteen tarpeeseen". Heitä tottakai tarvitaan ja he tekevät tärkeää työtä. Kaikkien ei kuitenkaan, eikä varsinkaan aina, pitäisi kaikissa paikoissa noudattaa tuota näkökulmaa suunnitteluun, muuten tulee kilpailukykyvaikeuksia, eli epänonnistuminen, josta "tulee tietty turpiin, noin vertauskuvallisesti"-ennemmin tai myöhemmin.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
jori kirjoitti:Tämän projektin tyylilajiin kuuluu monimutkaisuus ja kalleus, eikä huoltotyönkään määrä ja sen kustannukset, tai paino, ole mitenkään korkealla prioriteetilla tyylimääritelmässä. Toteutettavalla ajokilla on tarkoitus ällistyttää, ei ajella edullisella ja luotettavasti toimivalla ajoneuvolla. -Johan tuon sanoo projektin nimikin.
Osuva kuvaus kaikin puolin, paitsi tuo kalleus. Kalleus on tietysti suhteellista, mutta ei tähän kyllä kovin kummoisesti rahaa ole uponnut, eikä tule uppoamaan. Nuo etupään nivelet on varmaan kallein yksittäinen menoerä, parisen sataa. Jos vertaa vaikka pelkästään high-end maantieosasarjaan miltä tahansa valmistajalta, niin eihän tämä tule maksamaan yhtään mitään.
jarcco kirjoitti:Tee siinä sitten mitään uusia keksintöjä kun asiakkaat ja päälliköt hiillostaa että valmista olisi pitänyt olla jo. Usein ennen aloittamista.
Tuon takia nämä harrasteprojektit ovat loistavaa vastapainoa, ainakin itselleni. Ei aikataulua, ei asiakasta, ei massatuotannon vaatimuksia. Voi itse omilla käsillä tehdä omat suunnitelmansa loppuun asti ja luoda vaikka sitä steampunkkia kun huvittaa.
jori kirjoitti:Jarcco kirjoitti:Olisiko syy perinteisten ratkaisujen käyttöön se että insinöörikin haluaa minimoida työmäärän ja se, että omintakeisissa rakenteissa on suurempi vaara mennä pieleen?
Joo, tiedän tuon. Olin useamman vuoden insinööritoimisto(i)ssa töissä 90-luvulla. Siellä oli niitä, jotka mielellään sopeutuivat tuohon: "Mitään ei muuteta, mitoitetaan vain uuteen tarpeeseen".
Tuossa on ilmeisesti kaksi puolta. Säästämällä suunnittelussa menetetään mahdollisesti paljon enemmän tuotanossa
jooseha kirjoitti:jori kirjoitti:Jarcco kirjoitti:Olisiko syy perinteisten ratkaisujen käyttöön se että insinöörikin haluaa minimoida työmäärän ja se, että omintakeisissa rakenteissa on suurempi vaara mennä pieleen?
Joo, tiedän tuon. Olin useamman vuoden insinööritoimisto(i)ssa töissä 90-luvulla. Siellä oli niitä, jotka mielellään sopeutuivat tuohon: "Mitään ei muuteta, mitoitetaan vain uuteen tarpeeseen".
Tuossa on ilmeisesti kaksi puolta. Säästämällä suunnittelussa menetetään mahdollisesti paljon enemmän tuotanossa
Totta, mutta aika lyhytnäköisesti näitä nykyään tehdään. Pörssiyhtiön pitää tehdä tulosta joka kvartaalilla. Sen pitemmälle ei paljon katella.
vph kirjoitti:jarcco kirjoitti:Tee siinä sitten mitään uusia keksintöjä kun asiakkaat ja päälliköt hiillostaa että valmista olisi pitänyt olla jo. Usein ennen aloittamista.
Tuon takia nämä harrasteprojektit ovat loistavaa vastapainoa, ainakin itselleni. Ei aikataulua, ei asiakasta, ei massatuotannon vaatimuksia. Voi itse omilla käsillä tehdä omat suunnitelmansa loppuun asti ja luoda vaikka sitä steampunkkia kun huvittaa.
Juuri näin, saa tehdä asiat oman päänsä mukaan, meni sitten syteen tai saveen.
Punnitsin sen mitä nyt oli punnittavissa. Runko, penkki (joka on osittain osa runkoa) ja takahaarukka jousineen yhteensä 16.6 kg.
Takakiekko akseleineen painaa noin 7 kg ja etuhaarukat 2 kg kpl... ilman moottoria ja akkuja pyörittäneen siis jo aika lähellä 30 kiloa. On siinä painoa.
