Varmaankin nuo säädökset on samat koko EU-alueella. Vaikka sivuputki ei puhallakaan päin näköä, niin siellä peräpeilissäkin oleva pakotötterö riittää tekemään fillaristin elämän epämukavaksi aamun ruuhkissa.
Joka tapauksessa mieluummin sitä polkee trikella vapaana kuin taivaan lintu, kuin kyhjöttää auton ratin takana matelemassa ruuhkassa. Täällä kaksipyöräisillä on tapana vetää keskiviivalla jonoista ohi ja saman käytännön ovat omaksuneet myös invaskootterit (ne kolmepyöräiset skootterit, jotka kovin muodissa). Ja samalla kaavalla menee tadpole trikekin.
Tänään paluumatkalla jalat tuntuivat siltä, että mitään treeniä on turha yrittää, joten melkein leposykkeillä hilasin itseni takaisin ylös tänne rinteelle, kaikkiaan tänään 36 km ja 615 m nousua.
Kuva paluumatkalta, Plascassierin "muurin" päältä, melkein suoraan pohjoiseen, vastarinteellä kaukana jyrkän kallion juurella näkyy määränpää. Sade alkoi ehkä 15 minuuttia ennen maalia, mutta tihkuna vain. Jos osaa tarkasti katsoa, niin voi ainakin kuvitella näkevänsä usvan läpi luntakin läikkinä kaikkein kaukaisimman vuoren (Cheiron) rinteellä. Tulevalle yölle luvattu lunta alkaen 800 m korkeudelta.
Kuva on aika tarkkaan 8 km kohdalta tässä Strava-jäljessä.