Tämä on herkkäpaikka monille.
Suurin osa rakentajista ei kiinnitä ulkonäköön juuri huomiota - tai sitten eivät omaa juurikaan visuaalista silmää. Tämä on hieman kärjistetty mielipide, mutta siinä piilee totuuden siemen. Mutta jokatapauksessa ymmärrän tätäkin koulukuntaa.
Itse taas media-alalla työskentelevänä ja muotoilijaksi haaveilevana hahmotan asiat hiukan eri tavalla - muoto ja ulkonäkö määrittävät usein koko pyörän. Onhan ihmisellä luontainen aisti muodolle, se vetoaa meihin enemmän kuin penkin kulma tai ohjauslaakerin tyyppi. Ei sillä että nämä eivät olisi tärkeitä. Hyvä pyörä onkin insinöörin ja taiteilijan yhteistyön tulos. Kuitenkin kumpi jättää suuremman muiston tai jäljen historiaan? Miettikää mitä tulee ensimmäisenä mieleen Porsche 911 Carrerasta? Ei ainakaan bokserikoneen kampiakseli kiertosuunta tai eturipustusten kiinnitysmenetelmä. Vaan tietenkin se jo 60 luvulla piirretty kaunis silhuetti, laskeva perä, sopusuhtainen muotoilu. Tekniikkaa vanhenee, mutta muoto pysyy. Tietenkin voi huonossa tapauksessa käydä kuten Alvar Aallolle, jonka nimi yhdistetään homeisiin rakenteisiin (ihan niinkuin kaikki vanhat rakennukset eivät homehtuisi), mutta 50 vuoden päästä kukaan ei tätä muista, mutta ne muodot muistetaan, ja Finlandia talon seiniin vaihdetaan vieläkin sitä marmoria mutinoista huolimatta.
Kuitenkin visuaalisuudestakin voi ja pitää keskustella - eikä heti heittää pöytään helppo ja yleinen "se on makuasia" -kortti. Makuasiahan se on ohjauskulmakin, kuitenkin siitäkin keskustellaan. Muotoa ja ulkonäköä voi oppia käsittelemään "teknisenä ominaisuutena" ongelma on vain se että ihminen joutuu käsittelemään samalla itseään - siinä kun on kyse siitä "taiteesta ja näkemyksestä". Tämäkin todistaa kuinka tärkeää visuaalisuus on ihmiselle, tekniikan sijaan.
Mutta lopuksi, tuli tässä innostuttua ehkä liikaakin, toivon että ihmiset panostaisivat ulkonäköön ja muotoon, ainakin sen jälkeen kun tekniikkapuoli alkaa olla jokseenkin kohdallaan. Ja keskustellaan aiheesta - ehkä hienotunteisemmin kuin tekniikan kanssa, mutta pitäähän sekin pystyä sanomaan jos toisen pyörän ulkomuoto ei sykäytä. Mutta toisaalta ketä oikeasti sykäyttää Picasson tuherrukset tai Ferrarin yksitoikkoinen muotokieli, puhumattakaan italialaisista kilpapyöristä?