Osin off topic, mutta en tunne foorumin etikettiä niin hyvin, että nyrpistettäisiinkö myös uuden threadin luominen kielteisesti.
Kauppareissulla poikkesin matkalla pyöräliikkeeseen katselemaan lukkoja tulossaolevaan nojakkiin. Edelläni oli herra Schwalbe Marathon 622xleveän kanssa tekemässä palvelusta jollekin muulle. Sivuseinän ulkoreunalla oli noin 10 cm leveä suora halkeama niin syvälle, että kuituja pullisteli halkeaman pohjalla näkyvissä. Minulle kävi viime talvena samoin kahdella Durano Plussalla. Toisen pyörän omistajan pyörä oli koko ajan pyöräkellarissa plussan puolella asteissa, en muista varmaksi, ajoinko pakkasen puolella, mutta luulen tehneeni niin. Lisärasitusta tein renkaisiini ajomukavuuden takia pienillä paineilla suhteessa suosituksiin renkaan kyljessä. Kun hankin kesken kauden vasta painemittarillisen pumpun ja huomasin meneväni alipaineilla. Asiaa huononsi talvella liian tyhjäksi itsekseen menneet renkaat. Toisessa renkaassa oli vajaa 10 cm leveä samannäköinen halkeama ja toisessa yli 10 cm leveä. Näin kolmella renkaalla kahtena peräkkäisenä vuotena. Kuulemma toisen tyypin rengas oli viime vuodelta. Kaksi eri mallia. Ajoin talvella Duranoilla pakkasen puolella luultavasti, kuin vasta myöhemmin luin, että Schwalbe myöntää heidän normimateriaalinsa olevan suunniteltu yli pakkasrajan lämpöihin. Mistä syystä talvelle on eri materiaali Marathon Winterissä.
Kysmykseni ovat, koskeeko halkeamisherkkyys sivuseinämässä kaikkia malleja ja iskeekö se myös alle 622 kokoisiin renkaisiin? Schwalbe lienee lukemani perusteella yleisin tai yleisimpiä renkaita nojakeissa, pitääkö asia huomioida uusia renkaita valitessa 559 ja 206 renkailla? Mitä muita keveitä ja kapeahkoja renkaita on olemassa noissa kokoluokissa Continentalin lisäksi ja onko niissä laatuongelmia tai talvirajoitteita sekä pistosuojarajoitteita tappajasepelin esiintymisaikana? Löytyykö yhtä pitkiä matkoja kestäviä rekaita 559 alle 300 g painoissa per rengas kuin Marathon Racer? Tiedän lukemani perusteella vain kestävämpiä renkaita paljon painavimpien joukossa ja se ei oikein houkuta, kun mieluummin ajaisin kevyemmillä säästääkseni polveani ja hankkiakaseni keveyttä polkutehovatimuksiin. Ei huvita hyytyä kaukana kotoa ja painavalla citypystärillä mäkien nousu on tervan juomista 10,5 kilon tri pyörään verrattuna, jolla lennän (suhteellisesti ottaen normiväestöön painavilla kivirekipyörillä) mäkiä ylös halutessani. Nojakkini on kai noin samoissa painoissa citypyöräni kanssa, joten meh.
Obvious kommentti olisi laittaa paljon painetta renkaisiin vierintävastuksen vähentämiseksi. Jep asia on muutettu, mutta silti olen suositeltujen alarajoilla useimmiten ajomukavuuden vuoksi. Tiet eivät ole juhlavassa kunnossa täällä. Olisin paineiden ylärajoilla etelän tasaisilla asfalteilla, mutta ei onnea täällä päin. Huomaan eron paineiden lisäyksellä vastuksessa, mutta enemmän menee pieleen ilmaan pomppimisessa ja paikkojen täristyksessä sekä siitä johtuvasti rassista sekä kivusta. Enemmän syö turvallisuuden puute, kun Mäkelänkadulla Tour de Helsingin lähtöpaikalla Velodromin puolella pyörätiellä pompin ilmaan ja laskeutuminen oli pahasti ohjausta nykivää bull horneillakin johtuen tien epätasaisuudesta sekä renkaiden kovuudesta. Tiputin suosiolla hengissä pysyäkseni paineita, kun ohjausongelmat todella vilkkaan kadun vieressä on "vähän" turhan riskialtista.
Nojakin täysjousituksen toimivuutta haluan testata, jotta voisi kokeilla renkaista riippumatta suositeltua yläpainetta 
