Unicycle(yksipyöräinen)

[PW]

Kaverilta sain tämmösen yks rattaiden, vaiheelta eli mahdottomalta tuntuu. Pitääpä lukee löytyykö täältä ohjeita.

[Nebulus]

Muista istua tiukasti penkillä. Hallinta lähtee lantiosta. Ekat 1-5 tuntia on yhtä kaatuilua, sitten jotain naksahtaa päässä ja pyörällä alkaa pysyä pystyssä.

[jori]

Penkillä ei istuta, vaan seisotaan polkimien päällä ja istuin on oikeastaan vain ohjaustanko, jota käännellään lantiolla. Ohutta superlonia teippaamalla istuimen ympärille teki siitä nahkean ja auttoi minua aikanaan.

[Nebulus]

Penkillä ei istuta, vaan seisotaan polkimien päällä ja istuin on oikeastaan vain ohjaustanko, jota käännellään lantiolla. Ohutta superlonia teippaamalla istuimen ympärille teki siitä nahkean ja auttoi minua aikanaan.

Yksipyöräily on kyllä pirun paljon raskaampaa, jos painoa ei ole penkin varassa. Kyllä mulla oppiminen lähti etenemään siitä, kun perse pysyi penkissä: jalat olivat rennommat ja motoriikka pelasi paremmin.

[jori]

Penkillä ei istuta, vaan seisotaan polkimien päällä ja istuin on oikeastaan vain ohjaustanko, jota käännellään lantiolla. Ohutta superlonia teippaamalla istuimen ympärille teki siitä nahkean ja auttoi minua aikanaan.

Yksipyöräily on kyllä pirun paljon raskaampaa, jos painoa ei ole penkin varassa. Kyllä mulla oppiminen lähti etenemään siitä, kun perse pysyi penkissä: jalat olivat rennommat ja motoriikka pelasi paremmin.

Tuossa vaiheessa ollaan jo pitkällä oppimisen tiellä, kun voi jo rennosti istua. Tottakai se on noin, mutta alussa kaikki istuvat, kuin kaksipyöräisellä ja ainut pyörä karkaa alta heti. Olennaista on, että poljetaan ja toisella jalalla jarrutetaan yhtäaikaisesti. Se on aluksi rankkaa. Kun homman oppii, ei tarvitse tehdä niin paljon töitä molempiin suuntiin, mutta se on vasta myöhemmin se.

[Nebulus]

Tuossa vaiheessa ollaan jo pitkällä oppimisen tiellä, kun voi jo rennosti istua. Tottakai se on noin, mutta alussa kaikki istuvat, kuin kaksipyöräisellä ja ainut pyörä karkaa alta heti. Olennaista on, että poljetaan ja toisella jalalla jarrutetaan yhtäaikaisesti. Se on aluksi rankkaa. Kun homman oppii, ei tarvitse tehdä niin paljon töitä molempiin suuntiin, mutta se on vasta myöhemmin se.

Me ollaan selkeästi opittu yksipyöräily kahta eri reittiä käyttäen. Mää oon nääs alusta asti istunut penkillä tiiviisti.

[PW]

Mitenkä korkeella penkki pitäs olla - kuten pystypyörässäkö? Tuossa tuntuu ett loppuu säätövara satulaputkesta, jalat on vähän koukussa. Vaan 20" kiekko.

[jori]

Mitenkä korkeella penkki pitäs olla - kuten pystypyörässäkö? Tuossa tuntuu ett loppuu säätövara satulaputkesta, jalat on vähän koukussa. Vaan 20" kiekko.

Kyllä se olisi hyvä saada riittävän korkealle, jotta ohjaustuntuma on kunnollinen. Lisäksi jalkojen varassa polkimien hallinta on helpompaa, kun ei tarvitse olla polvet yhtään liikaa koukussa. Muistelen jviirretin vai kenenkä pidentäneen satulaputkea, vai muistanko väärin.

Ammattilaisilla on satulat korkealla.

Minä opin selvästi nopeammin, kun sain yhdeksi viikonlopuksi säätää istuimen omien jalkojeni mukaan ylemmäs. Tavallisesti harjoittelimme kolmen pojan porukassa vuorotellen, jolloin istuin oli tietysti säädetty lyhytjalkaisimman mukaan. Tämä siis vuonna 1975.

Etuhaarukasta ja etupyörästä ja ohjaustangosta tehty irrallinen etupää helpotti ajoa jossain vaiheessa. Varsinkin polkemisen aiheuttamaa kiemurtelua se vähensi.

[PW]

Helppohan se tollee ku tukevat toisiaan
Joo, aika hilkulla satulaputki miulle, toisaalta pojan tytön säädöissä putki otti melkeen renkaaseen kiinni. Pitänee tehdä oma putki jos meinaan opetella tuon taidon.

[jviirret]

Muistelen jviirretin vai kenenkä pidentäneen satulaputkea, vai muistanko väärin.

Oikein muistat, minä pidensin "motonetistä" satulaputkea. Jäi jalat muuten liian koukkuun. Enempi niiden pitää kuitenkin jäädä koukkuun opetellessa kuin normipyörällä. Sitten kun oppii ajamaan niin hilasin satulaa ylemmäs ja ylemmäs. Alkoi ajaminen keveneen kun jalka käy suorempana ja paino siirtyy väkisin takamukselle.

Tottakai se on noin, mutta alussa kaikki istuvat, kuin kaksipyöräisellä ja ainut pyörä karkaa alta heti. Olennaista on, että poljetaan ja toisella jalalla jarrutetaan yhtäaikaisesti. Se on aluksi rankkaa. Kun homman oppii, ei tarvitse tehdä niin paljon töitä molempiin suuntiin, mutta se on vasta myöhemmin se.

Me ollaan selkeästi opittu yksipyöräily kahta eri reittiä käyttäen. Mää oon nääs alusta asti istunut penkillä tiiviisti.

Silloin kun seinästä tukea ottamalla istuin yksipyöräisellä paikoillaan ja totuttelin tasapainoon, niin pidin alusta asti painon penkillä. Ei se kuitenkaan penkillä sitten ollut kun heittäydin ajamaan, jalat vaan jännittää liian lujaa. Minusta ei kannata liikaa uskoa opetusta ja ohjeita, vaan mitata metrejä millä tekniikalla pääsee pisiten ja tehdä niin. "luonto tikanpojan puuhun ajaa", eli paino siirtyy viimmeistään sitten takamukselle kun tekniikka on hallussa ja jalat väsyy.
Huonoin ohje ikinä oli se, että ajaessa pitäisi tuijottaa horisonttiin. Pari viikkoa tapitin taivaanrantaan, mutta eihän siitä ole kuin haittaa kun kävellessäkään en katso niin kauas.

Jukka

[jori]

Juu ei horisonttiin, vaan kaikissa tasapainoa vaativissa harjoitteissa pitää katse kohdistaa kiinteään, mutta liikkuessa noin sekunnin välein vaihtuvaan, pisteeseen muutaman metrin päähän, jotta näköhavainto auttaa tasapainoaistia. Ihan sama mihin katseen kohdistaa, kunhan silmät tarkentavat siihen. Alussa ajonopeus on noin pari metriä sekunnissa, jolloin siis katsotaan kolmeen-neljään metriin ja sekunnin päästä siitä pari metriä edemmäs jne. Kovemmassa vauhdissa katsotaan kauemmas ja tietenkin myös katse hyppää pidemmän pätkän edemmäs.