Pyörän, kuoman ja ksukin paino vaihtelee ja ulkopuolinen ei niitä osaa arvioida. Moottorien manuaaleissa lukee, ettei saisi pitkiä matkoja ylämäissä ajaa täydellä teholla moottorista. Joten mäen jyrkkyys ja pituus sekä lompakon paksuus määrittää, voiko edes moottorista ottaa 250 w ulos koko nousun ajan. Suomessa monin paikoin mäet ovat sen verran lyhyitä, että mörkömäet eivät ole sääntö useimmilla reiteillä. Jos kuski ajaa helposti leväten esim. 100 watin teholla ylämäessä moottorin avustaessa 250 w, summa on ihan kiva monellakin massalla nopeuden puolesta. Ei edes tarvitse mäkisessä maastossa nousta lakisääteisellä nopeudella päästäkseen yli 25 km/h keskivauhtiin, jos koivet riittävät tasaisella yli 25 vauhtiin ylämäissä ja ehkä alamäissäkin osin lepää, ottaakseen mehut pois tasaisella. Levot välissä tekevät ihmeitä ulosmitattaville tehoille silloin, kun sitä tarvitaan. Vaikka moottori kasvattaa massaa, sen vaikutus ylämäkeen ei tunnu ja pyörä käyttäytyy ikään kuin se olisi kevyempi ja kiihdytettäessä suurimman osan tasaisen maan nopeuteen ylämäen jälkeen pitäisi tapahtua edelleen laiskasti kampia pyörittämällä, joten yksi tehontuottotarve eliminoituu siinäkin ja lepo-osuus työ/leposyklistä pidentyy, joten massa ei huoleta useimmissa nousukulmissa, mitä tässä maassa esiintyy.
Noin takakenoisella pyörällä pitäisi pystyä aika pitkään pitämään yllä yli normitasaisen nopeutta alamäen jälkeisellä tasaisella. Jos pääsee puoli-ilmaiseksi 50 km/h alamäessä, menee polkiessa aika pitkä matka yli tasaisen matkanopeuden. Tuolla tavalla tri pyörällä ajoin useimmat pitkät reissut, mukaanlukien pisimpäni. Jos tri pyörällä marathonmatkalla pystyy mäen jälkeen pitämään vähintään puoli kilometriä ylivauhtia, paljonko nopammin ylivauhti keskiarvona menee ja kuinka paljon pidempään jaksaa pitää ylivauhtia kilpanojakilla? Luulen eron olevan todella merkittävän. Lisäksi alamäkinopeus voi kasvaa selvästi suuremmaksikin low racerila kin tuo 50 km/h. Jos joka mäen jälkeen pääsee kilometrin esimerkiksi 10 km/h keskiarvona yli norminopeuden, keskiarvonopeus nousee kummasti.
Kun toisaalla on mietitty Hki-Porvoo lenkkiä nojapyörätapaamiseen, reitillä on kolme isoa mäkeä etelän mittakaavassa ja monta pienempää, eli voi hyvin saada 50 km matkasta yhteen suuntaan 4-8 km ajettua ylivauhdeilla. Tuttu retkipyöräilijä sanoi, ettei ole törmännyt yhtä korkeisiin mäkiin salpausselän eteläpuolella kuin tiellä 170 olevat kolme suurinta mäkeä. Jos alamäen jälkeisiä suoria ajaa 5 km, joka on realistista HKi-Porvoo reitillä, se tarkoittaa 10 % matkasta ylivauhdeilla. Jos ylivauhti on keskimäärin 10 km/h yli matkavauhdin, on varaa ajaa vaikka alle 25 km/h ylämäissä ja silti jää reilusti voitolle, koska nousut ovat selvästi lyhyempiä kuin alamäet+ylivauhtiset tasaiset osuudet. Silloin puhutaan melkoisista keskinopeuden kasvuista väkisin. Kun vain pyöräilijä tuottaa edes jotain tehoa ylämäkeen, jolla ei kuitenkaan kulu, vaan palautuu. Joillekin esimerkinomainen 100 wattia voi olla liikaa em. spekseillä, mutta ei tarvitse olla ihmeellinen polkija tuottaakseen 50 W ja palautuakseen sitä tuottaessa, joten 300 W vähintään koskenee useimpia ylämäissä täydellä moottoriavustuksella. En pitäisi mitenkään mahdottomana tuollaisia lukuja käytännössä. Vasta tasamaastossa tulee vaikeuksia moottorin massasta ja yli 25 km/h keskiarvoon pyrkimisestä. Ihan kaikkialla ei ole aakeeta laakeeta, mutta silläkin alueella on tuulia, mutta eipä ihan vähäiset puhurit taida tuota pyörää hetkauttaa.
Muoks: Unohtui seuraavan kirjoittaminen: Kun lisämassan kanssa ajaa pitkän matkan tasaisella, vierintävastus kasvaa ja kai mootorista tulee myös ilmanvastusta. Toisaalta kun massaan on sanut liikkeeseen, painavampi härveli pitää vauhtinsa paremmin kuin kevyt. Jos pyrkii 29 km/h keskinopeuteen mäkisessä maastossa ja koivet riittävät moottorin avulla rennolla työllä ylämäissä ja alamäen jälkeisessä ylivauhdissa (helppoa tri pyörälläkin), moottorin lisämassaa ei tarvitse nostaa kuin ehkä 3-4 km/h yli laillisen nopeuden. Toisaalta aineenvaihduntaa ajatelen pitkällä tasisella ei ehkä ole synti lepuuttaa nollatehoilla jaloista hetkittäin moottorin hoitaessa 25 km/h vauhdin ja kun lepo riittää, voi taas tuutata kovaa, vaikka ylikin sen keskiarvotavaoitteen. Pienet tauot tekevät ihmeitä kyvylle tuottaa tehoa suurimman osan ajasta, joten moottorista on iloa pitkillä tasaisilla osuuksillakin, kun pyritään noin vähän yli lakisääteistä nopeutta suurempaan keskinopeuteen. Maastosta ja kuskista riippuen. On aika kätevää saada aikaan alamäkityyppinen lepo tasaiselle. Harva pystyy tuomaan alamäen mukanaan tasaiselle, motoristi pystyy 
hehe
