En ole urheilija, enkä pysty tarjoamaan konsistentteja beat-by-beat mittauksia. Urheilulliseksi tarvittaisiin 20y ja 20kg vähemmän ja 3++Mm enemmän vuosittaista ajoa.
Nyt keväällä olen verrannut pystäriä ja nojapyörää suht samanlaisissa olosuhteissa. Huomiot tuskin yllättävät, mutta mielelläni kuulisin ehdotuksia. Sivuaa vanhaa "voimantuotto jalat ylhäällä"-keskustelua.
Pystärillä: +10 sykettä, voimantuotto ei ole ongelma, hikistä touhua mutta ok ja tehontuoto loppuu normaalisti.
Nojakilla: matalampi syke, en koe olevani lihasten runttauksessa ollenkaan rajoillaan. Yleiskokemus kuitenkin huohottavampi ja päätä pakottavampi ja suorituskyky ei tunnu lennokkaalta. Maksimit ovat pystärin keskisykkeen tasolla.
Pyörät teknisesti samantasoisia, keskihintainen Kestle hybridi (avovaihtajat) vs Nazca Pioneer planeettavaihdenavalla ja takavaihtajalla. Ei kai se napavaihde tuota eroa?
Sykkeessä siis selkeä 10-15 tahdin ero, mutta silti nojakki tuntuu heikommalta. Pelkkä verenpaine jaloissa ei vakuuta, kun puutuminen tai maksimivoiman tuotto ei ole ongelma. Olisiko kyse makaavan asennon autonomisesta rajoituksesta sykkeeseen - vaikka rasitustaso vaatisi enemmän sykettä? Voiko nojakkiasento olla rajoittavampi hapenotolle esim penkin vaikutuksesta tai vaikka ilmavirtauksesta?
Perinteiset selitykset täällä ovat olleet "pienempi verenpaine jaloissa", "outo asento lihaksille", "ylävartalon liikehdinnän tuen puuttuminen". Minusta taas tuntuu että kuntoni (?!) on erilainen eri asennoissa?
Pystyykö kokenutkaan pyöräilijä samaan suoritustasoon molemmissa asennoissa?