Pastori kirjoitti:Sitä mä Teppo nyt ihan vähän ihmettelen että sä vedät suoraan ylös tosta Nokialta. Ilmeisesti vähän lännempää menevä reitti on jo liian tuttu.
Juuri siellä Ruovedelle päin ajelleena lähtisin ehkä itse sitä läntisempää väylää. Pääsisi mäkiset osat nopeemmin ohitte.
Nyt on vuoro ajella tuolta Ruoveden kautta, ei siinä sen kummallisempaa 
. Mäkiä on, mutta tarvii vaan ottaa ne maltilla.
tm kirjoitti:Saukki kirjoitti:Jaa ajat sitten meidän talon ohi siinä pari kilsaa ennen Kälviän kirkonkylää
No jarruttelen sitten ja pirauttelen, jos keltaista pyörää ei ala näkyä missään pihassa
Laita vaikka viestiä, kun lähdet Ullavasta laskettelemaan kohti Käläviää, niin jos mulla ei satu olemaan muuta tekemistä, niin voisin vaikka lähtiä veivaamaan vastaan
Saukki
Kaikki linkit
Quatrevelo, Azub Max 26"
"Käläviällä on vain hulluja ja pyöräilijöitä." -Paikallinen sanonta
Ensimmäinen ajopäivä takana, ja suunnitelman mukaisesti Virroilla, Lakarin leirintäalueella.
Startti kotoa tapahtui puolen päivän jälkeen. Vaihdoin ennen lähtöä vielä Questin takarenkaan (kulunut Kojak) uuteen Kojakkiin, niin sai vähän lisäsuojaa mahdollisia rengasrikkoja vastaan. Tai ainakin vähän mielenrauhaa.
Kamala kasa tavaraa tuli sullottua kinnerin sisuksiin, eikö sitä ihminen ikinä opi karsimisen jaloa taitoa. Puntarin kautta en malttanut tavaroita käyttää, olisi lannistanut polkijan jo ennen lähtöä 
. Punnitaan varusteet ja kinneri takaisin palattua, jos muistaa ja jaksaa. Ajossa lisäpainon kyllä totisesti huomasi, joku oli käynyt salaa jyrkentämässä kaikki mäet. Pienintä eturatasta sai käyttää monessa paikkaa.
Alkumatkasta Ylöjärvi-Kuru -väli kulki tuttua Pirkan Pyöräilyn reittiä. Pikkusievää ylämäki-alamäki-settiä. Liikennettä jonkun verran, mutta maltilla autoilijat suhtautuivat outoon kulkineeseen. Taisi olla päivän teeman mukaisesti vain sunnuntaikuskeja liikenteessä.
Kurun ja Ruoveden välillä mäet vähän kasvoivat ja pitenivät, muttei mitään ihmeellistä, mistä ei olisi selvinnyt pienimmällä vaihteella. Sitä joutuikin käyttämään, kun oikea polvi alkoi jälleen muistutella olemassa olostaan noin puolessa matkassa, ja yhä enemmän kilometrien lisääntyessä. Vauhti oli maltillista, alamäet rullailin vapaalla ja ylämäet sitkuttelin pikkuvaihteilla.
Koska kello oli myöhäisen startin takia olla jo pitkällä iltapäivässä, niin kuski alkoi kaivata tankkausta. Siispä kurvasin ensimmäisen vastaantulleen ruokapaikan pihaan, mikä sattui olemaan Kukkapaikka -niminen kahvila/burgeri tien numero 66 risteyksessä (Teollisuustie 2 taisi olla virallinen osoite).
Mättöä naamariin, ja maha täynnä jatkamaan matkaa. Route sixtysix pohjoiseen päin olikin jo tasaisempaa, ja välillä kuin viivottimella piirretty.
Vaikka sieluni olinkin jo kinnereille myynyt, niin vastaan tullut helvetinportti ei houkutellut vielä tässä vaiheessa maallista matkaa:
Kohta saavuinkin jo Visuvedelle, jonka Siwasta poikkesin hakemassa vähän murkinaa ilta- ja aamupalaksi.
Sitten vielä pätkän matkaa 66-tietä ja käännös leirintäalueelle. Respasta kyselin suuntimat huoltorakennuksille (suihkut+wc:t) sekä maksoin 10 euroa telttailusta.
Teltan pystytyksen jälkeen vuorossa oli suihkussa käynti, evästä naamariin ja naputtelemaan tätä sepustusta. Ja seuraavaksi koisimaan, vaikuttaisi onneksi olevan erittäin rauhallinen paikka. Toki lentäviä iniseviä ystäväisiä riittää yli oman tarpeen, mutta teltan sisältä taidan olla kaikki jo listinyt.
Garminin kertomaa päivän ajelusta:
Ajoaika 5:01:08
Matka 107,9 km
-> keskinopeus huikaiseva 21,5 km/h .
Nyt onkin kivasti seurattavia reissuja.
Itse hätkähdin taannoin kun purin pyörästä kuormaa - noin äkkipäätä arvoiden pyörän painon verran ainaskin. Ilmankos oli niin hankalaa.
Aamulla herätys klo 8 aikoihin. Huonosti tuli nukuttua. Välillä oli olevinaan viileää, lopulta tajusi laittaa makuupussin kunnolla kiinni ja buffin päähän. Välillä taas korviin kantautui kaikenlaisia ääniä, teltassa kun on vähän heikko äänieristys. No tottumattomuuttahan tuo.
Aamiaiseksi edellisillalta jäänyt omena, leivät ja meetvurstit. Sitten laittamaan kamoja kasaan kaikessa rauhassa. Yhä edelleenkin ihmettelen, miksi makuupussin (Viking 300) suojapussista on pitänyt tehdä niin pieni, että makuupussin saa runtattua sisään sopivaksi vain apinan raivolla. On varmaan kaupan hyllyllä houkuttelevamman näköinen, kun on pieni.
Startti klo 10 aikoihin. Virtain keskusta oli kivenheiton päässä, siispä kierros sen kautta. Keskusta pyörätiet oli väkisin ahdettu olemassa olevaan infraan -> kapeita ja poukkoilivat paikoin puolelta toiselle. No eipä tullut ajettua liian lujaa.
Virroilla junat eivät pelkää ylämäkiä. Tien yli menevä silta on muotoiltu miehekkäästi kaarelle, alta mahtuu korkeampikin kuljetus. No ei kulje tuota siltaa Pendolinot eikä enää edes resiinat, vaikka vanhalle ratapohjalle rakennettu onkin. Vanha matala silta on purettu jossain vaiheessa pois, uudelle ei ole laitettu kiskoja, jatkuvat kyllä sillan molemmin puolin. Rautatiekäytöstä ko. rataosuus on poistunut jo ajat sitten. Taitaa tuo silta palvella lähinnä moottorikelkkailijoita.
Matka jatkui Herraskosken kanavalle ja sitten taas 66-tien laitaan. Kuinkahan monta kertaa Quest on ikuistettu kännykkäkameroilla tämän reissun aikana? Innokkaita kuvaajia ainakin on riittänyt. Toisilta tuntuu häviävän kokonaan paikantaju, kun valtatiellä ylämäessä hidastetaan meikäläisen taakse ja ajellaan samaa vajaata 10 kilsaa tunnissa pieni tovi. Hyvin pääsisi ohi, mutta kun pitää kuvata. Letka kasvaa takana hetkessä ja kiivaita ohituksia syntyy.
Päätän kokeilla välillä vähän pienempää tietä, joka kulkee samaan suuntaan. Hiekkapintainen, mutta hyväkuntoinen. Metsäläinen sisälläni tykkää mäntykangasmaisemasta ja rauhasta enemmän kuin äsken pikatien laidassa. Mutta kohta Lanaaja-Late on iskenyt tien kimppuun ja möyrinyt tienpinnan irtosoralle. Ei kulje Quest iloisesti sellaisessa, joten takaisin ison tien varteen. Kyllä se hiekkatiekelpoinen retkinojakki (mielellään kinneri) pitää vielä rakentaa.
Se pitää kyllä mainita, että retkikuorma tekee hyvää Questin takarenkaan pidolle hiekkatieylämäissä, meno ei hyydy niin helposti. Talvikäyttöön sähköapu ja perä täyteen akkuja ja muuta lisäpainoa, sellaisellahan voisi selvitä jo kohtalaisella lumikelilläkin.
Etelä-Pohjanmaa alkaa ja kohta myös piennar levenee, kun tien laitaan on asvaltoitu jälkikäteen reilun kinnerin levyinen levennys. Asuuko lähistöllä joku vaikutusvaltainen kinnerikuski, vai onko pohjalaisten autot tai ajolinjat normaalia leveämmät, vai olisiko täällä kenties normaalia enemmän kevyttä liikennettä. Mitään näistä ei näy, joten jää arvoitukseksi. Mutta hyvä tuota on ajella.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja kohta piennarkin kapenee normaaliksi ennen Alavusta.
Käännän Alavuden keskustaan päin ja vastaan tulee kyltti: Alavus, lakeuden portti, tervetuloa. No tästä portista minäkin jo mielelläni käyn. Selvä lupaus ylämäkien loppumisesta.
Poikkean ruokakaupassa ja ostan vielä pihassa olevasta jäätelökioskista mango-passiotötterön. Aurinkokin alkaa juuri sopivasti paistaa, joten mikä siinä on istuskella ja ihmetellä hetki maailman menoa. Lähistöllä näkyy kirkontorni, käyn vielä nappaamassa siitä kuvan.
Alavus-Kuortane -välin ajelen pääosin pienempää päällystietä, joka on selvästikin ollut se vanha pääväylä ennen 66-tien rakentamista. Ehdottomasti tämän päivän parasta pätkää, jos tykkää maalaismaisemasta ja ajella vanhojen (sekä välillä uudempienkin) pihapiirien vierestä kulkevaa tietä. Ja minähän tykkään.
Kuortaneella arvon ruokapaikkaa ja päädyn pitseriaan, kun urheiluopistoa ei näy. No sekin tulee vastaan myöhemmin kauempana keskustasta, poikkean siellä sitten joskus toiste.
Lappajärven suuntaan kulkeva tie on saanut uuden asvaltin aivan hiljattain, ja tiemestarin erikoisena on tällä kertaa pientareiden kapeus, tai voi sanoa jopa puuttuminen. Paikoin reunaviiva on hädin tuskin asvaltin päällä. Kapeahkon mutkaisen tien kaistat on haluttu maksimoida.
Loppupätkä leirintäalueelle (SF-Caravan Järviseuru ry) on hiekkatietä, joka on runsaan käytön (?) seurauksena kuopilla ja irtosoraakin on, ei mikään kinneristin toiveuni. Perille saavun hieman klo 18 jälkeen.
Muita telttailijoita ei alueella ole, joten telttapaikaksi ehdotetaan isompaa telttaa (!). Mikäs siinä, ei ainakaan kastu jos vesisade yllättää.
Poikkean illalla vielä saunassa ja iltapalaa popsiessa alan runoilla tekstiä foorumille.
Hyvä ajopäivä tämäkin. Sää oli lämpimämpi kuin eilen ja aurinkokin paisteli aina välillä. Polvikin on tykännyt maltillisesta ajotahdista, eikä kiukuttele ollenkaan samaan malliin kuin eilen.
Garmin oli tätä mieltä:
Ajoaika 5:55:26
Matka 116,1 km
Keskinopeus 19,6 km/h -> melkoista tempoajoa siis tämäkin päivä 
Tulipahan pitkä sepustus. Huomenna ei kerkiäkään pitkästi runoilla, kun saavun kohteeseen eli Kokkolaan ja ilta kulunee kuulumisia vaihtaessa yms.
tm kirjoitti:Muita telttailijoita ei alueella ole, joten telttapaikaksi ehdotetaan isompaa telttaa (!). Mikäs siinä, ei ainakaan kastu jos vesisade yllättää.
Tuli heti tämä kuva mieleen jonka bongasin keväämmällä: http://iconosquare.com/p/1013668523212178272_1822385927
Tuo on vanha tanssilava
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
Miksei kinneri ole mukana teltassa? Tilaa olis ollu 
Nojapyöräilyä jo vuodesta 2015
yaana kirjoitti:Miksei kinneri ole mukana teltassa? Tilaa olis ollu
Samaa ihmettelin mielessäni.
Teppo kävi esittelemässä menopeliään. Ei yhtään helpottanut kinnerikuumetta. Mutta siitä huolimatta kiitokset Tepolle, että sain käydä koeistumassa hienon Questin 
Mukava nähdä foorumilaisia nimimerkkien takana
Saukki
Kaikki linkit
Quatrevelo, Azub Max 26"
"Käläviällä on vain hulluja ja pyöräilijöitä." -Paikallinen sanonta
Turvallista matkaa!
Pastori kirjoitti:yaana kirjoitti:Miksei kinneri ole mukana teltassa? Tilaa olis ollu
Samaa ihmettelin mielessäni.
Niin ku näin
Nojasyklismiä vuodesta 2010
"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.
No miekin liityn ihmettelijöiden joukkoon, ilmiselvästi kinneri näyttää siltä että "päästä mut sisään" .
HP Velotechnik Scorpion 2009-, Optima Cheetah 2014-, Charge Cooker maxi 2 2016- ja VeloMotion Sequoia 2017.
terppa kirjoitti:Niin ku näin
Eihän sitä pystäriä telttaan 
Hyvä oli kinnerin yöpyä teltan ulkopuolella, ei edes satanut vettä .
Telttaan raijaaminen olisi vaatinut teltan kulkuaukon suojana olleiden parrujen siirtelyä, en viitsinyt alkaa. Nyt ihminen mahtui kulkemaan, muttei mikään isompi.
Menomatkan huipennus eli saapuminen Kokkolaan.
Startti aamulla Lappajärveltä klo 9 aikoihin. Leirintäalueen Isäntäpariskunta toivotteli vielä hyvää matkaa lähteissä. Aktiivinen ote heillä campingin pyörittämiseen. Paikat olivat siistit ja hyvin hoidetut, ja palvelu kunnossa. Suosittelen. Telttailijoita käy selvästi harvakseltaan. Yö kustansi 15 €.
Ensimmäiset kilometrit jälleen epämukavaa hiekkatietä. Asvaltille päästyä vastaan tuli ensin Vimpelin keskusta, jonka ruokakaupan luona tuli dejavuu: tuttu kauppa. Tosiaankin, olin siellä poikennut vuosia sitten matkalla toiseen suuntaan (pystypyörällä).
Vimpelin jälkeen jatkoin pienempää tietä, taisi olla numeroltaan 750. Ihan pätevää asvalttibaanaa, pääosin metsätaivalta. Päivän ensimmäiset n. 30 km olivat nousuvoittoista ja vauhti sen mukaista, eli hidasta. Sitten tuli Keski-Pohjanmaan kyltti ja eikös heti perään alkanut alamäki. I like.
Matka jatkui Räyrynki-nimisen paikan läpi, kannattaa kurvata tämänki keskuksen kautta eikä vain polkea isompaa tietä ohi.
Seuraava kiintopiste oli Kaustinen, jonne saavuin valtatietä 13. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat olivat päättyneet juuri edellisenä viikonloppuna, joten ko. tapahtuman parkkipaikoiksi merkatut pellot olivat autiot. Ajatus oli poiketa syömässä ko. kylässä, mutta ilmeisen huonon reitinvalinnan takia kohdalle osui vain yksi ruokapaikan näköinen. Oletin niitä ilmaantuvan lisää, mutta kohta totesin keskustan loppuneen, enkä jaksanut palata enää takaisin. Siispä kohti seuraavaa välietappia eli Ullavaa.
Yhden ylämäen jälkeen ihmettelin, kun takavaihde jumiutui pienimmälle. Ei muuta kuin kinneri tienvarteen kyljelleen ja huoltoaukko auki. Takavaihtajan sisempi kylkilevy oli onnistunut jumittamaan itsensä takapyörän kotelon kyljessä olevan aukon laitaan. Takavaihtajan pieni kääntö taaksepäin vapautti vaihtajan pinteestä, ja taas vaihteet toimi.
Ruokapaikkaa ei Kaustisentien (no 63) varressa näkynyt, vasta Yli-Ullavassa tuli vastaan seuraava bensis eli ästeeykkönen. Haukkasin siellä kinkkusämpylän, kun ei isompia annoksia ollut tarjolla. Heti kohta tämän jälkeen saavuin Ullavantien (no 757) risteykseen. Nostalgiafiilis valtasi mielen, kun huomasin tuoreen tietyön sirotepintapaikkaukset. Eihän noita ole kotipuolessa näkynyt enää vuosikausiin.
Muutenkin tiemäärärahojen vähyys näkyi tiessä, oli paikkailtu sieltä täältä ja monessa kohtaa oli jo paikka paikan päällä. Mutta yllättävän tasainen, jopa maantiefillaristeja tuli vastaan, morjestivatkin vielä .
Ullava-Kälviä -väli oli yhtä juhlaa, jatkuvaa alamäkeä kilometrikaupalla. Vastatuulikaan ei haitannut. Ullavan taajaman jälkeen yhdessä tiehaarassa viittilöi pari heppua pysähtymään. Olivat kuulemma saaneet puhelinsoiton Ullavasta, että keltainen banaani tulossa, menkää tienvarteen katsomaan. Siinä kuvia otettiin puolin ja toisin, toisella oli hieno diy-potkupyöräkin.
Kokkolalainen kaverini (jonka luo olin siis menossa kylään) saapui kohta vastaan maantiepyörällään. Siinä sitten rullailtiin Kälviän suuntaan. Pystärimies tahtoi jäädä jälkeen alamäissä, meikäläinen taas oli se hitaampi ylämäissä. Vastatuuli auttoi .
Vähän ennen Kälviää Saukki heilutteli talonsa pihasta, poikkesimme jutulle. Miehellä oli kova kinnerikuume, eikä asiaa yhtään helpottanut kylmät tyypit Questin ohjaamossa. Jos olisi polkimet olleet lähempänä, niin olisi päässyt koeajollekin.
Loppumatka eli viimeiset kilometrit sujui leppoisaa tahtia. Perillä vähän klo 18 jälkeen. Suihkun ja illallisen jälkeen meikäläinen alkoi olla valmista kauraa yöpuulle, jäi näiden kommenttien kirjoittelu tälle päivälle. Tänään siis vuorossa kyläilyä, ja huomenna paluumatkalle.
Garmin:
Ajoaika 6:31:41
Matka 137,1 km
Keskinopeus 21,0 km/h
Päivän sää oli puolipilvinen, lämpötila aamulla jotain 13 astetta ja päivällä nousi jokusen asteen. Vilpoinen luoteistuuli (?) koko päivän. Ei tullut kuuma kinnerin kabiinissa lyhyissä vermeissä.
Osoittaa itsehillintää kun vikatapauksessa kuvaa pikapaikan ennen kuin yrittää alkaa sitä korjaamaan.
Kickbike on sen näköinen että tekijä varmaan on "etunojapyöräilijä" 
Jukka
Riman ali ja suoraa ohi maalin...
