2. päivä - ke 9.9.2015: Sodankylä - Tankavaara
Nillimellan leirintäalue Sodankylässä osoittautui ihan mukavaksi ja siistiksi yöpymispaikasi. Sijainti lähellä keskustaa helpottaa kylällä asiointia - itse en tosin muuta kaivannut kuin kaupan palveluja. Sen verran voipunut olin iltasella, että tyydyin kokkailemaan pasta-annoksen mökissäni. Mökkimajoitus olikin tässä muutenkin hyvä valinta, sillä alueella ei oikein ollut riippumiseen sopivia puita.
Yöllä oli vähän sadellut, mutta aamu valkeni kevyen pilviharson peitossa. Eilinen pohjoisesta puhaltanu viima oli asettunut ja sää tuntui selvästi lämpimämmältä. Kahvia hesarin kera aamupalaksi, sitten vähän tukevampaa tankkausta ja tavarat pyörän selkään.
- Päivän etappi aluillaan.
Välttelin mahdollisuuksien mukaan 4-tietä, vaikka suurin osa päivän matkasta olikin sen piennarta pitkin taitettava. Liikennettä oli jonkin verran, joskin pyöräilijälle annettiin tilaa kiitettävästi. Toki joukkoon mahtui muutama sellainen, joka oli painanut autokoulun penkillä mieleensä ettei keltaista viivaa saa ylittää edes pyöräilijän kohdalla. Mutta silti oli ohi päästävä 
. Onneksi näitä ei koko reissun aikana mennyt ohitseni kuin muutama.
- Rauhallsia sivuteitäkin löytyi.
Lettukahville pysähdyin Vajusen rannalla olevaan kioskiin. Parkkipaikalle kurvatessani siellä teki lähtöä toinen retkipyöräilijä - pystypyörällä tosin. Saksanmaalta oli nuori mies lähtenyt, pitkin Norjan rannikkoa polkenut, Lofooteilla käynyt. Nyt matkalla kotiin, reippaasti polkien lähti raskaalla pyörällään. Tuntui tämä oma reissuni kovin pieneltä polkaisulta 
.
- Tätä taukopaikkaa voin suositella.
Ehdin Vuotson kauppaan juuri ennen sulkemista ja sain tankattua eväsvarastoja. Sitten vaan eteenpäin tienvarsia tutkaillen ja sopivaa yöpymispaikkaa silmäillen. Tankavaaran luontokeskus oli ovensa jo sulkenut kun sinne saavuin. Myöskään leirintäalue ei nyt houkuttanut, niin paljon oli rauhallisia leiripaikkoja tarjolla muuallakin.
Yöpaikaksi valikoitui pieni sorainen kumpare suon laidalla, muutama kilometri Tankavaaran jälkeen. Nelostie ei ollut kaukana, mutta olin mukavasti näkösuojassa puiden katveessa. Siihen vain riippumatto kiinni mäntyihin, retkimuona hautumaan ja nuotiopuita keräilemään.
Iltanuotiolla sitten nakkeja käristelin auringon jo laskettua ja suon takaisen vaaran rinteen kadotessa illan hämärään. Autojen äänet harvenivat ja seuranani oli hiljaisuuden keskellä vain joidenkin kahlaajien äänet. Mutta sitten huomasin jonkun isomman linnun laskeutuvan läheiseen mäntyyn, ja pian toinen kaarteli lähistöllä. Kaksi suopöllöä lenteli taidokkasti ympärilläni, saalistivat iltapalaa. Haistoivatkohan makkaran tuoksun? No, nakkini sain syödä rauhassa ja samalla ihailla pöllöjen upeaa lentotaitoa, olivat lähimmillään vain muutaman metrin päässä. Voiko parempaa palkkaa päivän aherrukselle saadakaan 
.
- Maisemat riippumatosta.
Päivän reitti oli profiililtaan varsin tasainen, joskin pientä jatkuvaa nousua kaiken aikaa. Kipusinhan kohti Saariselän tuntureita. Maisematkaan eivät vielä kovin kummoiset olleet, pitkiä puuduttavia suoria, välillä tosin vesistöjä joiden katselu on aina virkistävää. Myös ruskan värit alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Garminin dataa: 107 km ja nousua 391 m. Matkaa taittunut Lapissa yhteensä 227 km.
Jos jotakuta kiinnostaa päivän reitti tarkemmin, niin se löytyy täältä: https://www.google.com/maps/d/edit?mid= ... sp=sharing
! Pitäsköhän itekin joku kerta lähteä pohjoisemmas pyörällä.
Ei kannata yrittää ajaa rinnalla tai voi loppua tiestä leveys kesken.
.
!