vaaka kirjoitti:Puhuttu kuin still kuvaaja Saanko heittää erilaisen perspektiivin videokuvaajalta ja tuotoksista ristiriitaista palautetta saaneelta? Stillikuva kaappaa yhden silmänräpäyksen ja yrittää kertoa tarinan ytimekkäästi. Video on parempi kertomaan, miten asia tapahtui. Asiasta, katsojan pitkäpinnaisuudesta, kiinnostuksen kohteista ja näkemänsä ymmärtämisestä jne. riippuu, miten mielenkiintoisena-tappavan tylsänä pitää lyhyttä tai pitkää videota. Katsojalle joka ymmärtää monta asiaa näkemästään ja on kiinnostunut, pituus on hyvä, jos herkkua saa. Perinteinen sanonta F1 kisojen katsomisesta on mielenkiinnon ja jännityksen kasvu sitä mukaa,,mitä enemmän ymmärtää ja tietää katsomastaan. Dekkari/trilleri, miten uusi osa kuskilla x vaikuttaa ohitusmahdollisuuksiin kohdassa y tuo mielenkiintoa. Toinen katsoja tietämättä mitään ihmettelee, mikä se mielenkiinto on parin mutkan jälkeen samaan paikkaan palaamisessa.
Kesto on kerroin. Näkemäänsä rakastava tykkää herkun jatkumisesta, jos on pinnaa. Rakastava lyhytpinnainen kärsii pituudesta. Neutraalille pituus on usein ongelma ja vihaava toivottavasti osaa vaihtaa ohjelmaa ja jos ei saa, lyhyempi parempi. Porukalla 400+ urheiludokkaria tehty ja monenlaista palautetta saaneena tiivistelmä on, että kaikkia ei voi miellyttää, kun yleisö on heterogeenistä. Meillä kesto on pitkä senkin jälkeen, kun siirryttiin koko urheilusuorituksen valmistelun ja toteutuksen näyttämisestä suorituksen tai valmistelun lopun lisänä näyttöön. Uuden videoidun urheilijan valmistelurutiinin ekan suorituksen kokonaan näytön jälkeen. Jos rutiini muuttuu valmistelussa, se voi päätyä julkaistavaksi.
Toiset videon tekijät samassa lajissa leikkaavat muutaman kerran sekunnissa ja näyttävät 5h kierroksesta minuutista pariin ja me joka suorituksen tunnin molemmin puolin. Useimmat ovat jossain välissä enemmistön tehdessä pitkään päin vahvasti kallellaan olevia julkaisuua. Perustuen yleisön enemmistön palautteesta videoita katsovilta lajiniiloilta, että haluavat nähdä, miten tulokset syntyivät. Aina on eri mieltä olevia, mutta enemmistö voitti ja kun muihin makuihin tekeviä kuvaajia on, kaikille tarjotaan jotain.
Pyörävideoihin nostaisin sellaiset ajattelun aiheet sisältöön ja kestoon, että kenelle video suunnitellaan, mitä he tietävät asiasta, mistä pitävät, mitä tietävät ja mitä pitää kertoa nähdystä mielenkiinnon kasvattamiseksi näkemänsä ymmärryksen ja merkityksen selvittämiseksi. Jos ei ole tarina, ego, taiteellinen näkemys tai jännä tekninen ratkaisu jne. haluttu tarina. Jos on, voi silti ristiin eri vaateiden väliin yrittää tehdä useammalle miellyttävän katselukokemuksen. Saa yrittää useampaa täysosumaa yhtäaikaisesti. Jos menee lähellekin, usein tulos paranee ja yrittänyttä ei tosifanit laita. Kateelliset patterinkuuntelijat erikseen. Vihaajia ja purnaajia löytyy aina, kaikille ei voi pokkuroida, kun pyllykin osoittaa samalla jonnekin.
Kesto ja katselunautinto suhteutuvat siaältöön. Yhden kuvan kuvaaja hakee kovaa ydintä, video sopii kokonaisuuden kuvaamiseen. Jos sisältö on vähäistä tai ei mielenkiintoista, on katsojan oltava todella palavasieluinen lajiniilo, jotta katsoo pitkän virikkeettömän videon. Eli mitä pidätte siitä, että Eurosportin UCI pyöräkisoista näytetään tänä vuonna enemmän per kisa? Vastaukset vaihtelevat monista syistä. Virtuaalituristi näkee mualimaa enemmän ja tykkää. Uraohjuksen pitää moniajaa enemmän kyetäkseen näkemään kaiken, jos on ahne näkemään kaiken. Ja stressaantuu, jos haluaa ja ei voi. Plus miljoona muuta motiivia ja mahdollisuutta. Editointi on valintaa ja jonglöörausta eri tavoitteiden ja katsottavuuden välillä. Katsoja päättää pitääkö, vai ei. Ei ole ihme, jos jokaisella on mielipide ja miljoona kärpästä tykkää höm, kun jokaisella on mielipide, jonka mukaan muut eivät ymmärrä sitä hienoutta, mitä itse arvostaa.
Totuus lienee suunnassa pari sanontaa Enkusta yhdistettynä jokaisella on mielipide ja peräreikä, parhailla useampia ja jotkut ovat pelkkiä jompaa kumpaa tai molempaa. Taide on taattua hommaa. Aina teet väärin jonkun mielestä ja heidän mielestään tärkeintä on, että katsoja pääsee sen kertomaan. Tärkeimpänä yli muiden viestien on tietysti viesti, että älä tee ollenkaan. Se joka ei osaa, voi opettaa, mutta varmempaa on, että kritiikkiä osaa antaa. Välillä jopa asiallista, ainakin muita asioita kuin taitelija arvostavilta.
Katsojan ei ole pakko tykätä ja sen ymmärtämättömyys ärsyttää taiteilijaa ja osaa katsojista sekä molemmat olisivat onnellisempia, jos kummatkin sen tajuaisivat. On ok tarjota useimmille menevää populaarikulttuuria tai harvojen avant gardea. Kaikille on sijansa, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, kyllä joku tykkää ja moni inhoaa. Valintakysymys ja yksin tekevällä huviksi tekevällä on vapaat kädet. Etu ammattilaiseen nähden.
Olen dokumentaristi, mutta jos sekaan saa aikapaineista huolimatta taiteellisiutta, kiva mauste katsojan ilokai ja vaihteluksi. Ihan taiteen tyyliin palautetta tulee hyvin eri näkökohdista. On hyvä muistaa, että asioiden pitää riidellä, ei ihmisten ja jos jollain ei ole mielipiteet asiaperusteisia, on vain kestettävä se tai yritettävä muuttaa toisen ymmärrystä. Toki toisten ymmärtämättömyys voi tappaa kansoja/elämän tältä pallolta ja on yhteinen etu eristää asiattomat vallan kahvasta. Videot eivät ole niin vakava juttu, joten suositan löysin ranteiden ottamista ja moniarvoisuuden arvostamista. Kukin taaplaa tyylillään ja toiset tykkää tyttärestä toisten arvostaessa äitiä.