Polkimen paikka: päkiä/kantapää

[Joutilas]

Parikymmentä vuotta sitten kun hankin ensimmäiset varvaskoukkuni, huomasin, ettei niiden jalkateräasema sopinut poljentatyyliini. Poljin jäi päkiän alle, eikä pohkeistani löytynyt puhtia nilkan "ryhdikkäänä" pitämiseen.

Harjoitus olisi tietysti auttanut, mutta kun en päkiäpoljennassa ja nilkkapinnistyksessä nähnyt mitään varsinaista hyötyä, niin virittelin koukut niin, että sain polkimen tukevasti anturani alle. Näin nilkan kuormitus väheni ratkaisevasti. Samalla myös tossujen kiinnitys muuttui vähemmän kriittiseksi.

Vaikka kaikki oikeat pyöräilijät polkevatkin päkiällä, olen silti ollut viritelmääni tyytyväinen ja pidän pyöritystekniikkaani tarpeisiini nähden varsin tehokkaana.

Tässä joutessani innostuin toisaalla kyselemään, että mitä varsinaista hyötyä tuosta päkiäpoljennasta on. Vastaukset olivat luokkaa, että pyöräily on tekniikkalaji, opettele, niin kyllä se siitä, jne.

Joku tarjosi kuitenkin mielenkiintoisen linkin: (aprillijuttu, mutta tukee teoriaani

http://www.roadcyclinguk.com/news/article/mps/uan/3936

Tossa pari kuvaa kyseisestä jutusta:

Mitä mieltä olette, voisiko linkin jutussa silti olla mitään järkeä?

Ja tietysti kiinnostaisi kuulla perusteluja tuon päkiäpoljennan hyödyistä.

(Päkiäpoljennan keksin paremman puutteessa)

[Mustasudenkorento]

Vastaan vaikka en siihen oikea ihminen olekkaan.
Itse polen aika lailla poljin jalan keskellä, eli en käytä päkiää paljoakaan.
Ensimmäinen syy on se että olen laiska.
Toiseksi pohkeet tahtovat mennä niin helposti maitohapoille.(reenin puute sekä tottumattomuus polkemiseen).

Niinpä Käytän päkijöitä oikeastaan silloin kun alkaa muuten jo hapottamaan niin saan sieltä vielä toviksi lisää potkua..
Se mitä mittaria on tullut joskus kytättyä niin ehkä 1-4km/h tulee lisää vauhtia jos oikein koittaa keskittyä polkemiseen.(itsellä)

Muutoinkin itsellä tulee vaihdettua asentoa polkiessa aika paljon jotta saa rasitusta jaettua erit kohtiin jaloissa jotta ei olisi niin pirun hiki ja puhki kun pääsee perille..

Mutta täältä varmasti löytyy näitä joilla on oikeaa kokemusta ja tietoa asiasta.
Oma ymmärrys on vain anatomiasta ja lihasten käytöstä, ei niinkään pyöräilyn saralta.
Ja samasta päästään siihen että kyllähän varmasti kapasiteetia pohkeistakin löytyy jos ajattelee millaisilla painoilla niitä salillakin reenataan.

[Teemu Kalvas]

Onkohan tässä erilainen lihastasapaino syynä siihen että tulee erilaisia mielipiteitä. Minulla kyllä jalat kipeytyy armotta jos poljinakseli ei ole päkiän alla (pystypyörällä) tai sentin päkiän takana (nojapyörällä) (ero syntyy jalan omasta painosta joka vaikuttaa polkimen suhteen 90 astetta eri suuntiin eri pyörätyypeillä). Minulla on tietysti jopa keskivertopyöräilijää vahvemmat pohkeet suhteessa kropan lihaksistoon yleensä, kun on pitkä juoksutausta.

[TKorho]

Mielenkiintoinen idea.
Itse olen jotenkin kokenut että päkiällä voi hienosäätää liikettä, jolloin voi polkea löysemmin tai jäntevämmin, ja saa hieman lyhennettyä reiden liikettä. Koen sen enemmän kontrollia ja balanssia kuin voimaa antavaksi. Itsekin laitan lukkopolkimen klossin suhteellisen taakse. Säätövarahan noissa on vähän, mutta siirrän sitä ainakin hitusen (3-5mm) varsinaisen päkiän takapuolelle.

Ihan fysiikan mukaanhan tuo päkiän käyttö ei välttämättä ole ihan fiksuinta, koska jos voima välittyy polven ja reiden ylitse, niin sama voima pitää myös välittyä nilkan ja pohkeen ylitse. Jolloin periaatteessa kaksi lihasryhmää tekee saman työn tai samaa työtä. Staattinen jännitys (esim nilkan pitäminen "jäykkänä") ei fysiikan määritelmän mukaan ole työtä, mutta kyllä se fysiologisesti sitä lihaksille on: näin siis tuolla urheilu-puolella käsitelty lihasten voimantuotto vs elimistön energian/hapenottokyky heikkenee sillä että hapenottoa/siirtoa lihaksiin tarvitaan enemmän.

"Tavispyöräilijät" (niillä kitisevillä ketjuilla) kai käyttävätkin enemmän jalan keskiosaa ja panostavat eniten vain polkaisuun alaspäin. En tiedä kuinka paljon sillä päkiän käyttöönotolla siinä sitten voitetaan: joku syyhän siihen on että kilpapyöräilijät sitä käyttävät.

Jonkin verran hyötyä voi tulla siitä että sopivasti päkiällä pyöritettäessä reiden liike vähenee, mutta lihasten välittämän voiman määrä ei voi vähentyä, jollei se erilaisen polvikulman takia välity tukiranga (eli luiden) läpi eri tavalla... Eli polvi olisi jo suorana ja nilkalla painettu loppuliike tarjoaa reidelle lepoa? Ylöspäin vedettäessä tämä ei pidä paikkaansa koska reisi alkaa siinä jo nousta ja polvikulma on olemassa.

Lienee jonkin sortin tasapaino / kompromissi eri lihasryhmien vaihtelemisesta ja toisaalta kokonaistyön vähentämisestä.

(Taitaisi jo kuulua tuonne "urheiluna" puolelle... :-/ )

[Teemu Kalvas]

Onhan jalka selkeästi suunniteltu siihen, että maasta ponnistetaan päkiällä. Nivelkulmat, varsien pituudet ja lihasten voimat ovat sikäli tasapainossa, että kun jokainen lihasryhmä työskentelee suunnilleen samalla prosentilla maksimivoimasta, jalka kokonaisuutena aikaansaa työntävän voiman jossa energiaa ei haaskaannu vastakkaisen lihastyön tekoon. Jos jalka nostetaan maasta ja kävelystä/juoksusta pyörän päälle, perusasiat eivät muutu miksikään. Päkiä on se kohta mistä voima on tarkoitettu otettavaksi ulos.

Minä hämmästelen sitä miksi niin monet polkevat jollain muulla osalla jalkaa. Luulisi että se sattuu.

Voimaahan pyöräilyssä ei tarvita. Vain tehoa. Tarvittavat voimat ovat kovallakin kilpailutasolla niin alhaiset, että kaikilla perusterveillä sen painoisilla miehillä syntyy kyllä tarvittava voima. Poikkeuksen muodostaa sitten erilaiset vaihteisto-ongelmat jolloin joutuu enemmän tai vähemmän pitkään polkemaan liian suurella vaihteella (maastossa ei kerkiä välttämättä vaihtamaan tarpeeksi tiuhaan, maantiellä saattaa vain loppua välitykset kesken).

[Mustasudenkorento]

Onhan jalka selkeästi suunniteltu siihen, että maasta ponnistetaan päkiällä. Nivelkulmat, varsien pituudet ja lihasten voimat ovat sikäli tasapainossa, että kun jokainen lihasryhmä työskentelee suunnilleen samalla prosentilla maksimivoimasta, jalka kokonaisuutena aikaansaa työntävän voiman jossa energiaa ei haaskaannu vastakkaisen lihastyön tekoon. Jos jalka nostetaan maasta ja kävelystä/juoksusta pyörän päälle, perusasiat eivät muutu miksikään. Päkiä on se kohta mistä voima on tarkoitettu otettavaksi ulos.

http://www.polkupyoraily.net/wiki/Py%C3 ... stekniikka

Jalan vahvimmat lihakset ovat reidessä, pakarassa ja takareidessä. Näitä lihaksia kannattaa käyttää eniten ja pyrkiä tekemään pyöritysliike pääosin näillä kolmella lihasryhmällä. Tämä tarkoittaa sitä, että nostovaiheen jälkeen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitetaan työntövaihe reiden etuosan lihaksilla, ja mahdollisimman pian aloitetaan painamisvaihe, jolloin otetaan mukaan pakaralihakset. Usein kovassa ajossa reisilihakset väsyvät nopeiten, joten niitä voi säästää aloittamalla vetovaiheen takareiden lihaksilla mahdollisimman pian. Vetovaihe kannattaa jatkaa niin ylös kuin takareidellä pystyt nostamaan, jolloin lonkan koukistajalle jää vain pieni työ auttaa poljinkampi kello 9-11 välisen "kuolleen" kohdan ohi. Älä alkuvaiheessa mieti nilkan toimintaa lainkaan, vaan pyri pitämään nilkka hieman ojennettuna mutta jäykkänä koko liikkeen ajan. Vasta kun pyöritystekniikka on kunnossa voi alkaa tehdä hienouksia nilkan avulla.

Minä hämmästelen sitä miksi niin monet polkevat jollain muulla osalla jalkaa. Luulisi että se sattuu.

Itse siksi kun Päkiöillä polkeminen on niin tuskaista liki staattisen työvaiheen vuoksi kun et käytä polkiessa nilkkoja.
Päkiltä varmasti hypätään mutta en ole vielä painonnostokenkää nähnyt jossa ei kantaa olisi..

(Edit :Typoja pois..)

[Teemu Kalvas]

Itse siksi kun Päkiöillä polkeminen on niin tuskaista liki staattisen työvaiheen vuoksi kun et käytä polkiessa nilkkoja.
Päkiltä varmasti hypätään mutta en ole vielä painonnostokenkää nähnyt jossa ei kantaa olisi..

(Edit :Typoja pois..)

Eli siis kantapäällä polkee ne joiden ajaminen muistuttaa painonnostoa? Ne miljoonat, joiden pyöritysnopeus on 30 rpm tai alle. Tämä olisi pitänyt kyllä arvata.

[TKorho]

Tässä esitetyt eivät ole sitä vastaan että pohkeen ja ...etupohkeen(?) jännittäminen nilkkaa varten on tuplatyötä. Tosin järkeä on tuossakin että jalan ja nilkan etäisyydet ja jänteet auttavat voiman tuottamisessa ja siirtämksessä.

Taitaa tuolla urheilupuolella olla enemmän juttua siitä tehon tuotosta ja energian ja hapen siirrosta. Uskon että se on tärkeintä tässä hommassa. Uskon myös tuohon että voiman kyllä voi tuottaa, mutta ei sitä energian tuottoa. Sen keston tuottamisessa voi kyllä auttaa (samanaikaisten?) lihasryhmien vähentäminen, mutta myös monipuolisuus ja tukirakenteen huomiointi ovat oleellisia.

Voihan se olla että päkiän käyttö on optimi kompromissi... Sitä puoltaisi joitain satoja tuhansia kilpapyöräilijöitä. Tosin ne ajavat myös timanttirunko-pystypyörällä...

[Teemu Kalvas]

Tässä esitetyt eivät ole sitä vastaan että pohkeen ja ...etupohkeen(?) jännittäminen nilkkaa varten on tuplatyötä.

Ei se kyllä ole. Kun potku on tasapainoinen, jokainen lihas tuottaa oman voimansa suhteessa etenemän, jolloin jokainen lihas tuottaa oman voimansa suhteessa tehoa, eikä mitään mene hukkaan.

Edit: tosin nyt kun luen tarkemmin, niin jos jotain etupohkeita jännitellään niin sitten tehdään kyllä jotain pahasti väärin, ja varmaan siinä vaiheessa mitä vain voi tapahtua.

[TKorho]

Tarkoitin nilkan koukistajia, mutta en keksinyt sille ruumiinosalle parempaa nimeä äkkiseltään. Kyllä sitä koukistajaa tarvitaan vähintään ylösvedossa. Ja takareiden ja pohkeen jännittäminen syö molemmat yhtäaikaa sitä minimitekijää: tehon tuottotasoa ja energian välitystä. Ei minulla kyllä ilman ihmisen uudelleensuunnittelua (polkupyöräilyä varten) ole vinkkejä miten tuo jalkatyöllä tehtävässä työssä korjattaisiin.

Ehkä pumppaava sotuliike, mutta sama ongelma tulee tällöin pohkeen kanssa. Ja selkä- ja käsilihasten.

[tavasti]

Eli siis kantapäällä polkee ne joiden ajaminen muistuttaa painonnostoa? Ne miljoonat, joiden pyöritysnopeus on 30 rpm tai alle. Tämä olisi pitänyt kyllä arvata.

Jaa, pitäisiköhän minunkin alkaa polkea enemmän kantapäillä, kun oma ruumiinrakenne on enemmän painonnostajan kuin maratoonarin

[GodTdd]

Kyllä sillä pohjelihaksella on suuri merkitys. Jokainen voi testata sitä helposti hyppäämällä ylöspäin, esim urheilukentiltä löytyy mittaamiseen sopiva väline. Tarvitaan vain vaimo/kaveri matkaan kertomaan mille korkeudella sormet yltävät.

Ensin ponnistetaan normaalisti koko jalkaa hyväksi käyttäen. Ja sitten ponnistetaan ilman pohjetta (voi olla hieman hankalaa aluksi) pelkillä kantapäillä. Ja lopuksi verrataan tulokset. Omalla kohdalla erot olivat suuret, ilman pohjetta pääsin vain 10cm ylöspäin.

Toinen kokonaan eri asia on että jaksaako pitkään pyöräillä myös pohjetta käyttäen. Kun ensimmäisen kerran lukkopolkimia käytin ja sen jälkeen opettelin oikealla tavalla pyörittämään, niin kyllä pohkeet oli äkkiä hapoilla. Mutta harjoittelemalla oppii ja kestävyyttä tulee huomaamatta lisää. Lisäksi kun opettelee edes auttavasti polkemaan oikein voi halutessaan lepuuttaa lihasryhmiä tarpeen mukaan.