HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

[vaaka]

Kuvista näkyy rajoitteet pyörän ulkomitoille. 90 l kassi on kiinni seinässä, joten kapeasta välistä joutuu kulkemaan pyörän edestä ja seinän välistä pyörän kanssa. Siksi etukate ei ole eka tuunauksen paikka aeropuolella.

Pään tuen runko ei ole vielä kiinnitetty lopulliseen asentoon ja yläreuna on alempana kuin kypärän katto grr. Hartioille sama. Joten kanaverkolla pitää korottaa pari senttiä ulkoreunoja. Kokeilin eripaksuisia pehmusteita hartioiden yläosan ja niskan taalse, koska kypärällä kovalevyyn nojaus painaa kypärää eteen. Siten rillejä nenän sisään. Kun pehmuste työntää minua eteen loppuen korkeudessaan kypärän rungon alle, loppuu kypärän etuosan kallistus eteen alas ja alatorson suojalankun yläkulma ei uppoa selkään niin pahasti.

Kovalevyn ja kypärän väliin on tarkoitus änkeä vaahtomuovia (ostamatta vielä ), jotta kypärän ja takaboksin väliin ei jää tyhjää tilaa. Niskan taakse jää ilmarako mukavuuden takaamiseksi.

Pyörän oikealla reunalla tarakassa roikkuu Bilteman vedenpitävä satulalaukku. Etukulmasta katsoen lähes tyhjä kassi ei lisää valtavasti otsapintaa, vaikkei tilanne olekaan ihanteellinen. Kyllähän kassi täytenä leviää reippaasti. Kassiin voi laittaa ulkopuolelle kiristysnarua, jottei älyttömästi leviä alhaalta. Kun pyörän huollettavuus ja käsiteltävyys on tarkoitus tehdä helpoksi, takaboksin ei ole tarkoitus ylettyä alas, vaan alemmat osat peittyy kevyemmällä ja taipuisammalla kankaalla. Kankaan on tarkoitus kiertää tarakkalaukun ulkoreunaa pitkin.

Rottingista ajattelin tehdä alaperäosan rungon, jonka päälle kangas vedetään. Syynä kellariparkin tilarajoite, jolloin rottinki saa parkissa takakontaktissa taipua eteen. Näin ajossa peräpää on alhaalta pidempi kuin parkissa.

Ensimmäisen takaiskarin vaihdon eläessäni tein ja Manitou Radium Expert on nyt noin 7 Barin paineilla hitu yli 20 % sagin kanssa.

Kun selkäpanssarista huolimatta viime kokeessa selkärangassa oli korkea mustelma ja turvotusta päiviä, lisäsin 10 cm leveän lankun runkoputken päälle. Siitä ja alla olevasta runkoputkesta saa hyvin nostettua pyörän. Lankun yläpää on viistoon sahattu ja silti painaa selkää, kun ylävartalo nojaa enemmän taakse kuin torson alaosa. Siksi kulman päällä on väliaikainen pehmuste. Eiköhän boksin teko vähennä hieman kulmaa ja selkään uppoamista. En mallaillut osia paikalleen selkäpanssariin pukeutuneena. Toivon saavani istuimen muotoiltua ja pehmustettua selkäystävälliseksi eliminoiden selkäpanssarin ergonomiatarpeen.

Kuten arvelin, istuinlevyn kulmat ovat hieman liian ulkona painamassa takareisiä, kun jalat ovat maassa. 6 mm paksu levy saattaa totella kuviosahaa. Kunhan ehtii, pyöristyy.

[vaaka]

Säätiedotukset heittelivät paljon luvaten sadetta töistä paluuajankohtaan eilen, vaikka nukkumaan mennessä ei sadetta luvannut ilmatieteen laitos. Otin maantiepyörän ja menin töistä Biltemaan ostamaan vasemman puolen vedenpitävän satulalaukun omistamani oikeanpuoleisen pariksi. Tasapainoilu helpottuu ja tärkeänä Nokiaa ajatellen pystyn takakatteen muotoilemaan siten, että saan molemmat kassit tarakalle sekä pois.

Palatessa painavat lukot pyörän tasapainoa häiriten vasemmalla tarakkalaukussa opettelin käsittä ajoa. Tri pyöräni on hieman suuri mulle ja istuin epäoptimaalinen, joten siinä pystyyn pääsy niin, että käsi on varmistusetäisyydellä, on hankalaa vähintään. Maantiepyöräni on hitu lyhyt ja pystyyn nousu on helppoa, joten treenivälineenä se on hyvä. Koko ajan käsi joko hipoi ohjaustankoa tai oli irti yläpuolella lähellä ja suoraan ajo ei koko ajan onnistunut sekä keskivartalohallinnan tarve tai sen kehittäminen tuli selväksi. Tiet ovat niin rokonarpisia, että kädellä oli oltava reaktioiden nopeuden varmistamiseksi valmiudessa tangon vieressä. Ehjissä kohdissa ilman hipaisukontaktia kallistelulla ohjaus vaati pyöräkaistan leveyden vielä ja suorassa ajon yritys jäi yritykseksi vieden lähes saman. Olisi ehkä vienyt enemmän, kun ajoin pidempään yrittäen suoraan menoa ja epäonnistuin joutuen kädellä korjailemaan.

Hyvin aktivoi keskivartaloa ja olo oli kuin vanukkaasta tehdyn satulatolpan päässä. Hyvää vartalonhallintatreeniä, jota on pakko treenata lisää. Hikisenä mietin vetskarin avaamista takista, mutta en uskaltanut. Varmasti iloa ja turvallisuutta nojailussa parantaisi vartalon hallinnan kehittäminen, joten pitää treenata, mutta PM kisojen alla ei kannata riskeerata terveyttä. Kinkkinen yhtälö, kun onnistuminen on kutkuttavan lähellä ja luultavasti niiiin kaukana. Viimeistään kisojen jälkeen on treenattava.

Syytän Global Cycling Networkin videoita, kun taitoja lisääviä opastusvideoita kehottivat nikseineen noudattamaan. Jänöhypyt ovat arkea mulle nyt ja käytössä joka ajossa. Track standin aloitus mätti niin pahasti, että jätin treenit väliin. Käsittä ajo pystärillä voi kehittää hallintaa ja pikkulihasten voimaa niin, että track standkin muuttuu opittavaksi. Kädettömästi ajo heh pelottaa opittuakin puuttuvan asfaltin kaupungissa.

[vaaka]

Edistystä ja pakitusta. Porasin reiän ylemmän selkänojapalan keskelle ja vedin sivulle tarakan ympäri pienet lenkit istuimen rungons sivuheilunnan rajaamiseksi sidontalangalla ja vedin aiemman paljon pidemmän oätkän, joka kiersi puupalaa pois. Tiukempi paketti ja kevyempi. Siirsin käsituen paikkaa, kun teun runkona oleva kulmapala vapautui aiemmasta pitkästä sidontalangasta, joka meni kulmapalan läpi ja fiksasin uuden reiän ja ruuvin avulla käsituen paikan kiinteäksi. Olipas tiukalla kierteet mutterille grr. Selkä niksahti ja kun kättäkin sattui, oli hyvä hetki lopettaa ja jatkaa möhemmin toisena päivänä rakentamista. Tulee aikapaineita katteen teolle, kun kaksi palaa kovalevyä pitäisi laittaa paikoilleen ja lakata merikäyttöön tehdyllä lakalla. Sitten vasta pääsen kanaverkon päälle sovitteluvaiheeseen jne. katteen valmistamiseksi.

Kun on puoli vuottakin pahemmalta aiemmin tuntunut niksahdus selässä vaivannut, ei passaa ottaa riskejä tai jää kisat käymättä. Ei paljon voi koipia totutella jalat korkealla polkemiseen tällä tavalla, kun pyörä on vaiheessa ja kuskin kunto pakilla ja pakkasella kovaa. Siten Windows 10 päivitykseen voi uhrata aikaa, kun ilmaiseksi julistettu aika loppuu kohta. Onpahan se aikasyöppö pois niskasta kisaan valmistautumisesta.

[vaaka]

Selkä heikossa hapessa, ei tarvitse sopeuttaa jalkoja nojailuun. Saa nähdä, miten paljon pitää tyytyä takakatteessa väliaikaisuuteen, kun ei ole luottoa selän kestoon, kun äsken vihlaisi, joten kestävän kropanmuotoisen katteen teko voi osoittautua mahdottomaksi jäljellä olevassa ajassa. Arvon lekurille menoa tänään ja jos ei tokene, pomo vaatii viimeistään huomenna lekurille menemistä. Ei noidannuolista näin miedotkaan kokemukseni mukaan päivästä tokene. Kun nyt edes lähtöviivalle pääsisi ajokunnossa, vaikka sitten hitaasti ajaen. Aargh!

[vaaka]

Otin kutittavat kinesioteipit pois selästäni aamulla, joten ruoto taipui duunailuun. Pyörän. Osoittautui, että tavallinen sahakin voi toimia kuviosahana kovalevyyn, kun muodot eivät ole liian vaativia. Valitettavasti pieni lohkeama tuli, kun liian suorassa kulmassa yritin sahata. Leikkausjälki jäi konetta epäsiistimmäksi, joten pölisevä mattoveitsellä siistimisoperaatio jäi. Jos olisi ehjä käsi tai varakappaleita koneellisen kuviosahan teristä, olisin surauttanut koneella. Ahneusko kävi liian kutkuttavaksi, joten tein ongelmista ja huonosta jäljestä huolimatta. Kun on sadepäiviä tiedossa ja kovalevy sekä rungon puuosat vaativat merilakkasuojausta, ja selkä ei kestä välttämättä pitkiä sessioita, on kiire. Siksi ensi viikon kuormitusta ajatellen oli aloitettava. Jatkoinko liian pitkään ja väärin välinein on kyllä ulkonäöltä, mutta tiedä sitten valmistumisen kannalta?

Pitä huomenna hakea Lidlistä teriä kuviosahaan ja tarve tässä projektissa Japanin sahaan on nyt sahailun jälkeen kyseenalaista. Voi toki olla kätsy muulloin. Nyt selkänojan levyt ovat leikattuja sinne päin ja tarkemman säädön kroppani mitoille voi tehdä takakatteen rungon avulla, joten en hirveän pikkutarkka vitsinyt olla. Joka tapauksessa tolkkua tarkoista mitoista saa vain kiinnittämällä loput kaksi kovalevyn palaa runkoon. Ei tarvitse kuin ratuakaupasta hakea sopivat ruuvit. Vahva epäilys sitä, että on niin paljon pintaa lakattavaksi, että pitää ostaa toinenkin pönttö ja samasta kaupasta saa.

Penkin osien kasaamisen ja lakkauksen jälkeen alkaa näpeille ja käsille ehkä kovakin kanavaerkkotaistelu muotoonsa. Terveyden ja aikapaineen huomioiden saatan oikoa tässä vaiheessa mutkia ja tehdä kanaverkosta hartioiden, niskan ja pään/kypärän muotoisen putken, joka makaa tarakalla ja peräpään kapenema kankaalla rottingin päälle. Alemmat osat katetta vaatii käsitöitä enemmän, joten hitaus sekä rasittavuus on ongelma, joten voi jäädä manjana osastoon pahimmassa tapauksessa. Se olisi huono uutinen osalle kovalevyjä, kun ne eivät saisi taustatukea alun perin tarkoitetun mukaisesti takakatteesta. Pitää yrittää pistää hösseliksi, jotei rakenteellisesti kompromisoivia kompromisseja tarvitsisi tehdä. Kiiruhtamisessa ajattelin oikoa mutkia kanaverkon putkiosan päällystämisellä kontaktimuovilla. Kontaktimuovin saanee sileäpintaisemmin kiinnitettyä kanaverkkoon kuin aiemmin ajattelemani Elmu kelmu. Riski verkon pullistumisesta ulos pinnoitteen läpi on pienempi paksummalla ja jäykemmällä kontaktimuovilla. Etola kutsuu putken tekemisen jälkeen.

[vaaka]

Selkä kesti kauppareissun ja kovalevyjen kiinnittämisen sekä puuosien lakkaamisen. En vitsaillut, että ei osunut täysin kohdalleen kovalevyn ulkomittojen piirto omin neuvoin. Oikea kylki on liian leveä, jos ei hiomioi, että käsi roikkuu ulompana tukikepin päällä. Olkapäät taas ovat liian alhaalla, mutta ei se mitään, koska olkapään yläosan ja kovalevyyn jää ilmatilaa aivan kuin niskankin.

Molempien paikkojen aukon tukkimiseksi sekä aerodynamiikan parantamiseksi laitan niskatuesta Clas Ohlsonilta vaahtomuovia itseni ja kovalevyn väliin. Samalla saan pyörällä istuen kohdistettua pehmusteen paikalleen. Sitten ulkomitat pitävät sinne päin kutinsa, joten voin aloittaa kanaverkon taittelun. Kunhan kuivuu lakka, pääsen niskatuen ja kontaktimuovin hankintareissulle.

Aukko alimmassa kovalevyssä on tarkoitettu pyörän nostamiseen ja siihen jää takakatteessa käden mentävä kohta. Samalla saa selälle tuuletusta.

Sahasin istuimesta kulmista palat, jotta reidet mahtuvat lähemmäksi ja ylettyvät maahan paremmin. Ei ole kiva kolhia katetta.

Jahka ehdin, pitäisi rakentaa pieni teline takarenkaan ympärille, jonka voi ottaa mukaan matkaan. Ei lentele pyörä pakussa Nokian matkalla niin helposti. Pyörässäni ei ole jalkatukea ja en sellaista aerojarrua kaipaakaan.

Kun omput eivät mahtuneet lokarien kanssa, pitää tehdä leveä splitter plate eturenkaan taakse. Taakse tarakan runkoon saa helposti kontaktimuovilla roiskeiden pysäyttäjän.

Ajoin pyörällä kauppaan ja selkä ei valittanut polkemisesta, vaikka pakko onkin suojata alitehoilla paranemisen varmistamiseksi. Rinkka selässä vasen jalka polkimelta sivuun kallistettuna pyörääkin kallstaen tiukassa mutkassa kotiin saapuessa ristiselässä vasenta a selkälihasta sattui vielä. En siis polkenut, vaan kallistus ja tasapainoilu riitti kivun aiheuttamiseen. Silti rakentelut onnistuivat. Lakkakin riitti, joten oli hyvä, että löysin ruuveja ja vältin rautakaupassa törsäyksen.

[vaaka]

Pitkä päivä. Kanaverkko ei ole vielä muodossa lopullisessa. Pahan haasteen tein itselleni vaatimuksella saada molemmat satulalaukut mukaan. Hirveä duuni ja ei ole valmis takakatteen pääosan muotoilu. Harmillisen pieneksi jää takakotelo. Kun on muoto kohdallaan, pitää laittaa vähän kerrallaan kontaktimuovia, jotta ylettyy suihkuttamaan polyuretaanivaahtoa. En taida laittaa kaikkialle vaahtoa, jos vaikka jäisi liikkuvuutta vähän katteeseen takajousituksen puolesta. Ainakin turvallisuusvaraksi, vaikka ei välttämättä tarvitsisi.

Ei ole lantiosta ylös kunnolla katetta kovalevyn takana edes. Eikä tarakan takana ole valmista. Pitää lisätä rottinkia kaarella kankaan rungoksi, jotta saisi vähän peittoa takarenkaalle. Kiinnityspaikka pitää varmistaa vielä ja voi joutua käyttämään pahimmassa tapauksessa useampaa palasta, jos jousitus vaikeuttaa elämää.

[vaaka]

Kettu ja orava. Niin paljon pieleen mennyttä, että säästän teitä kaiken ilon aiheen kirjaamiselta. Etolan myymä D-C-fix kontaktimuovi ei toimi. Sabotaasia tässä käytössä. Liima tarttuu molemmin puolin muoviin itseensä ja hieman käteen, ei muuhun. Kanaverkkoon ei juurikaan ja siitäkö riemu repesi. Sika. Juu luitte oikein firman nimen, jonka polyuretaanivaahto on hyvinkin juicemainen. Sika Boom S on hyvin nimetty. Sitä saa, mitä tilaa -sikaa. Boom tuli siitä, kun ekan kerran painoi liipaisinta. Lähti kuin varpusparvi pöntön reunoille. Haulikko ja liekinheitin olisivat kartion leveydestä kateellisia. S on seuraavan kommentin eka kirjain.

Kun muovi on liian jäykkää taipuakseen kunnolla kanaverkon hintaan, on hyvä, että en enempää tuhlannut aikaa verkon optimointiin. Liimauksen pettäminen koko ajan haisee ja johti sian leviämiseen. Minuunkin. Siivoa tuli muuallekin. Vaahtoa tursui suuttimesta ilman liipaisimen vetoakin, joten sai levitellä jonkin aikaa. Vaikka ruuvasin pohjaan suuttimen kierteissään, vaahtoa tursusi liitoksesta. Huomasin sen myöhään, joten en ehtinyt luulostani huolimatta ajoissa asetonin luokse. Kolmessa tunnissa ei kaikki irronnut käsistä. Puukolla kaksi tuntia jynssätty. Tylsällä ja silti yksi vuotamaton viilto ei syvälle.

Muotokerroin kärsi jäykästä muovista. Saa nähdä, miten muoto ja sijainti katteessa pitivät kutinsa taistellessa. Alkuunsa oli tarakan päällä jo liikkunut sivuun toisen kassin kiinnityspisteen päälle. Voi tulla kiva sota, jos ei kasseja saa paikalleen heti.

En ehdi kai kaikkea tehdä kunnolla, joten tuurin kauppaa on katteen yläosan ja perän pinnoitus. Voi mennä tarra ja kangas linjalle. En edes tiedä, ehdinkö ennen Nokiaa tehdä sivu- ja ala/peräosaa kangaskatetta.

Ainoa hyvä puoli on se, että vaahto loppui niin ajoissa, että katteen rakenne jäi reilusti vajaasti tuetuksi, joten taipuvuutta löytyy. Kantokyky tavaroille klh reikäjuustossa on huono, mutta onneksi jousto iskarissa ei vääntäne ihan pöreiksi pyörää. Hirvittää ohjaaminen, eli rajoittiko kompromisoitukin tuki kovalevylle käsien liikkumavaraa. Siis ohjattavuutta ja kääntötiukkuutta yms.

[PW]

Persoonallisin penkin tuunaus rojekti, koskaan - ihan en ymmärrä mikä on tulossa mutt viikonloppunahan se nähdään

[vaaka]

Tällä tuurilla tippuu ennen autoon änkeämistä, joten päsee takaisin Elmu kelmun maailmaan. Takakatteen yläosaa teen. Alaosa joskus aikataululla joustavasta kankaasta. Jotta voi käyttää laukuilla ja ilman.

Pitkä suihku kurtutti ihoa niin, että kynnellä irtosi osa muovista näpeistä, mihin puukko pystyi. Näppiin ja muoviinkin. Jatkossa kun on vähemmän muovia käsissä, puukko irrottanee muovia paremmin.

[jori]

Kettu ja orava. Niin paljon pieleen mennyttä, että säästän teitä kaiken ilon aiheen kirjaamiselta. Etolan myymä D-C-fix kontaktimuovi ei toimi. Sabotaasia tässä käytössä. Liima tarttuu molemmin puolin muoviin itseensä ja hieman käteen, ei muuhun. Kanaverkkoon ei juurikaan ja siitäkö riemu repesi. Sika. Juu luitte oikein firman nimen, jonka polyuretaanivaahto on hyvinkin juicemainen. Sika Boom S on hyvin nimetty. Sitä saa, mitä tilaa -sikaa. Boom tuli siitä, kun ekan kerran painoi liipaisinta. Lähti kuin varpusparvi pöntön reunoille. Haulikko ja liekinheitin olisivat kartion leveydestä kateellisia. S on seuraavan kommentin eka kirjain.

Kun muovi on liian jäykkää taipuakseen kunnolla kanaverkon hintaan, on hyvä, että en enempää tuhlannut aikaa verkon optimointiin. Liimauksen pettäminen koko ajan haisee ja johti sian leviämiseen. Minuunkin. Siivoa tuli muuallekin. Vaahtoa tursui suuttimesta ilman liipaisimen vetoakin, joten sai levitellä jonkin aikaa. Vaikka ruuvasin pohjaan suuttimen kierteissään, vaahtoa tursusi liitoksesta. Huomasin sen myöhään, joten en ehtinyt luulostani huolimatta ajoissa asetonin luokse. Kolmessa tunnissa ei kaikki irronnut käsistä. Puukolla kaksi tuntia jynssätty. Tylsällä ja silti yksi vuotamaton viilto ei syvälle.

Muotokerroin kärsi jäykästä muovista. Saa nähdä, miten muoto ja sijainti katteessa pitivät kutinsa taistellessa. Alkuunsa oli tarakan päällä jo liikkunut sivuun toisen kassin kiinnityspisteen päälle. Voi tulla kiva sota, jos ei kasseja saa paikalleen heti.

En ehdi kai kaikkea tehdä kunnolla, joten tuurin kauppaa on katteen yläosan ja perän pinnoitus. Voi mennä tarra ja kangas linjalle. En edes tiedä, ehdinkö ennen Nokiaa tehdä sivu- ja ala/peräosaa kangaskatetta.

Ainoa hyvä puoli on se, että vaahto loppui niin ajoissa, että katteen rakenne jäi reilusti vajaasti tuetuksi, joten taipuvuutta löytyy. Kantokyky tavaroille klh reikäjuustossa on huono, mutta onneksi jousto iskarissa ei vääntäne ihan pöreiksi pyörää. Hirvittää ohjaaminen, eli rajoittiko kompromisoitukin tuki kovalevylle käsien liikkumavaraa. Siis ohjattavuutta ja kääntötiukkuutta yms.

Anteeksi, että naurattaa. Eihän epäonnistumiselle oikeastaan sovi nauraa, mutta tapasi kertoa projektistasi tekee tästä standupkomiikkaan varrattavan performanssin. Katson tätä taiteena ja iloitsen siitä.

[vaaka]

Varustautukaa köyhän maan parhaaseen aseeseen, eli vihollisen kuoliaaksi naurattamiseen.

You have been warned.

Mitä lähempää katsoo, sitä rupisemman näköinen kate on. Yläosa, ehtiikö alaosaa tekemäänkään Nokialle? Ei mennyt metaäosastolle, kun vetäisin sidontalangasta rungon perään, kun aika ei riitä katteen varastotilaksi tekemiseen. Voi pojat, että salaista asetta, eli Lidlin liimataustaista tarranauhaa kului liimapintaisen kalvon kiinnittämiseen. Grr Kun kalvo tarttuu itseensä, jo rupisen muotoiseen pintaan sai helposti kiinni seuraavan yhtä rupisen kerroksen tilkitsemään rakoja. Pysyykö, pelottaa, kun 11 km koelenkillä hartian ja kovalevyn sekä niskan ja pään sekä kovalevyn väkiset aukon tukintapehmusteet irtosivat. Liima ei riitä, joten on sidottava.

Keskimmäisen kovalevyn alareuna painaa selkää kulmasta johtuen. Se on uskottavampi selitys pepun penkistänostokykyyn kuin voimien kasvu. Kulma pitää pehmustaa.

Polarin tietokone sanoi lenkistä yleisarvosanaksi maksimisuoritus, eli kovin luokka. Häh? Pakko perustua aeroon. Tuuli humisi ja 43,6 km/h oli maksimi ja pyörä käyttäytyi tuulesta riippumatta. En ole ehtinyt mittaustuloksia tuulesta tarkastaa. 4-6 m/s keskinopeutta ennustettiin.

Kate pysyi päällä. Siinä mielessä onnistumisena voi pitää, että pyörä on nyt takakatettu, joten täyttää ilmoitetun luokan vaatimukset. Kestääkö ajoa, kun oli jäykkä iskunvaimennus ja saatoin tehdä hullun homman pudottamalla paineen ehkä 4,9 Bariin. Muistaakseni eka säätö oli 7 ja nyt kytkettäessä oli 5,1-5,2. Jos jousto lisääntyy, katekin vääntyy enemmän. Hajoamisriski kasvaa. Älkää peesatko minua, kun en ehdi testaamaan katteen kestoa, joten palasia voi pudota

Sen verran pitkä perä tuli, että on ahdasta kuljettaa pyörä kellarista ja seinäkosketus tulee pyörätelineessä. Pumppasin ilmaa renkaisiin, joten nyt on mitta kuljetettavalle irrotettavalle parkkitelineelle. Sen teko on pois levosta ja alakatteen teosta sekä renkaiden vaihdosta kapeampiin. Taitaa lähteä pehmusteiden kiinnitysten ja ohentamisen jälkeen pyörä sellaisenaan Nokialle. On talvi aikaa tehdä paremmin. Olisi pitänyt aloittaa toimivaksi todetulla Elmu kelmulla, niin aikaa olisi säästynyt laajemman katteen tekoon ja lepoon.

Lepo on tarpeen noidan nuolen aiheuttaman pillerikuurin öö keventävän vaikutuksen jälkeen.

Epäuskon, murhanhimon jne. jälkeen näen huumorin tilanteessa ketutuksen läpi, eli frisbeegolfaajana par for the course. Kokeile uutta ja lähetä lapsi korjaamaan ammattilaisten tekemät tuotteet, vai miten se menikään? Eli normaalua minulle, welcome to my life.

Niin oli lyhennetty versio oikeasti. Nyt lähti kynnellä enemmistö muovista näpeistä varmaan hikoamisen seurauksena. Toisin kuin paidasta ja shortseista...

[vaaka]

Eka pyöräilykäyttökerta Polar M450 tietokoneella nojakilla. 11,83 km kaupungissa. Epävarmaa ajamista, kun reisitaskusa ollut kännykkä ja liivissä olleet iskaripumppu ja alumiininen juomapullo estivät oikean ohjaustangon kääntämistä tarpeeksi. Lian paksut (luulen) pehmusteet ahrtioille ja niskalle/päälle pomputtivat päätä ja painoivat kypärää eteen, mikä painoi silmälaseja nenään. Oli vaikeaa rentoutua ja nojata niska/päätukeen, kun kiinnitys petti ja sijainti eli pomputuken lisäksi. Manuaali takaiskarissa ei kertonut ymmärtämälläni tavalla, mitä sininen kierre tekee. Preload? Jos on, mihin suuntaan kääntämällä tapahtuu mitä? Kiire ei antanut mahdollisuutta testata eri asetuksia vielä. Joten tiputin painetta. Jaa Skypehäriköintiä, joten myöhemmin...

[vaaka]

184 korkein pulssi Linnanmäkeä kiivetessä 16,5 km/h. 4 % yli ikäni maksimin väittä kone. 44 % ajasta defaultin sykerajaluokituksen ylimmällä portaalla viidestä. 32 % nelostasolla. Nopeustasot eivät olleet ihmeellisiä silti? Outoa, kun 11,83 km lenkki sai tuomioksi maksimiharjoitus+, eli kovin, mitä kone tuntee. Häh? No ehkä pystärillä En ehkä siksi luota 509 Kcal 45 minuutin kulutukseen. Keskipulssi 154 ja keskinopeus karvan yli 15. Paljon oli pysöhdyjsiä liikenteestä, valoista ja rakennustyömaista johtuen. Lähiympäristö on tietyömaita grr.

[vaaka]

Selkärangan päällä on peukalonmittainen korkein turvotus, mitä minulla on koskaan ollut penkkien koeversiota ajaessa. Sitä se hidas edistys paskoilla välineillä sairastelun viivästyttämisen jälkeen tekee. Vaikeuksien kautta voittoon? Pehmustetta pitää lisätä reilusti. Jää melko vähän aikaa kokeilla sopivaa pehmustusta, kun huomenna on lähtö.