Nojapyöräfoorumi

Keveä tunnelma jatkuu . Tohon kyllä sopii Duranot alle kuin nakutettu, oikeastaan ne lähes kuuluvat siihen. Tämä viikonloppu ollut ihan huippu, olen asunut pyörän selässä, tai ainakin olen ollut enemmän pyöräilemässä kuin kotona. Jokainen metri on palauttanut raskaasta työviikosta, ja olo on kevyt!

Kaikkein huipuinta oli huomata maantiereitillä että ihan kaikki autoilijat pystyivät ohittamaan minut ongelmitta, sopivan välimatkan päästä. Vaikka nojapyörä on olevinaan niin matala että eihän sitä nyt voi nähdä. Maantien laidassa ei tullut yhtäkään vaaratilannetta. No eihän siellä ollu kyllä pahemmin risteyksiäkään, mutta silti.

Nyt kun olet todennut renkaiden nopeuserot, kasvaako ruokahalu syödessä? Maantiepyörässäni on Duranot ja ne olivat aiemmin tri pyörässäni. Tri pyörän ajomukavuus kasvoi sivuseinältään joustavamman Continental GP 4000 s2 renkaan käyttöönotolla. Pito kasvoi valtavasti ja vauhdit sekä kiihtyvyys parantuivat selvästi. Varsinkin märällä pito kasvoi valtavasti sivuluisuherkkään Duranoon verrattuna. En ole vielä laittanut alle nojakkiin S2ta edeltävää 28-559 Gp 4000 rengasta, jossa on kovempi ja liukkaampi materiaali kuin S2 mallissa. S2 on ongelma vain tappajasepelin ollessa maassa. Materiaali on niin pehmeää, että kivet uppoavat helposti kumin sisään. Duranolla ei ole tuota ongelmaa. Kevätsiivouksen jälkeen on ilo mennä äskakkosella hitaan ja rytyyttävän durtsin sijaan.

Noin kovalla kuskilla ja pyörällä parempi rengas on vallankumouksellisen ajonautinnon sekä turvallisuuden lisääjä. S2 pysähtyy ja selviää mutkista nopeammin selvällä erolla durtsiin. Pidän molemmista renkaista, mutta Durtsi on hiekkatietraktori vs S2 raaseriin nähden. Toisin kuin ilmapallon herkät monet muut kisarenkaat, S2 on pätevällä kesätien kestävällä pistosuojalla varustettu. Ei tarvitse tonnin välein vaihtaa edes Helsingin tien huollolla ja pysähdys, kiihdytys, väistä muiden mokiatyyppisessä kuluttavassa liikenteessä.

Gp ilman S2 on mittauksissa huonompi kuin S2 vierintävastukseltaan, mutta silti Duranoa edellä. Materiaalista päätellen on kestävämpi kiviä vastaan ja roinat eivät tartu niin helposti kuin tahmeaan S2 renkaaseen. S2 ei taida löytyä moniin nojakkeihin sopivassa koossa, mutta gp4000 löytyy useisiin sopivana. Ei kai 406 kumminkaan ja siellä Scwalbe One 23 mm leveänä löytyy ja 622 mittautuu hyvin vierintävastukseltaan.

No eipä oikeastaan. Durano on ollut tähän asti sellanen hyvä kestävyyden ja keveyden välimuoto, huoleton. En ole kyllä huomannut Duranon olevan liukas millään tavalla, tosin en harrasta kovaa ajoa liian tiukkoihin kurveihin.

Täälläpäin ei ole aina onnistuttu putsaamaan hiekkoja ja soria pois, joten sitä haluaa renkaiden kestävän asvaltin lisäksi niitä. Mulla on myös tapana välillä lähteä seikkailemaan milloin minnekin, jopa hiekkatielle, joten renkaan on kestettävä sitäkin ajoittain.

Joku taitaa olla kontinmies Duranon vaihtamalla parhaiten vierivään nostaa reilua kolmea kymppiä ajavan nopeutta ainoastaan muutamalla kymmenesosa kilometrillä tunnissa. Aika merkityksetöntä jollei kilpaile.

Kontifani ja minkä muun saman suorituskyvyn tarjoajan fani. S2 on sikana turvallisempi hiekalla, mutta poimii jyvöt mukaan, joten siivoustarvetta on. Käsisiivousta voi vähentää metallilankahinkkaajalla, joka on kiinni renkaassa. Mutkissa, märällä ja irtoroskissa nopeusero tai turvallisuussama on dekadin tai yli kymmenysosakilsan. Turvallisuutta pidän tärkeimpänä. Luottoa renkaaseen sikana, mutta kevyt rengas kiihtyy ja kiipeää jaloissa havaittavasti nopeammin.

Duranot ovat tuntuneet edelleen keveiltä ja nopeilta, ja muutenkin sopivilta.

Tänään heitin ketjunsuojaputken pois kun alkoi rasittaa sen kiinnipysymättömyys. Ihan sama mihin kohtaan sen kiinnitin ja millä tavalla niin aina se oli hetken päästä irti, tai muuten vaan hankasi johonkin. Ajattelin kokeilla riskillä että mahtavatko ketjut pyöriä enää koska nehän ohittavat toisensa kahdessa kohtaa, mutta en havainnut ajaessa minkäänlaisia ongelmia. Edessä ketjujen kohtaamisväliin jää ehkä millin rako, tosin kun käytän ulompaa ratasta, niiden väliin jää ruhtinaallisesti tilaa. Eli hei hei putkenrottelo, mie ajan tästä lähin kevein ketjuin.

Uskaltauduin kuitenkin myös maantielle, vaikka toi kinnerionnettomuus pisti miettimään miten sitä uskaltaa. Puin kirkkaan oranssina hehkuvan paidan päälle ja ajattelin että se nyt ainakin lisää vähän näkyvyyttä. Ainakin kaikki autoilijat onnistuivat ohittamaan minut ongelmitta ja sopivan välimatkan päästä. Pyörä kulki maantiellä erinomaisesti.

Pyörii se ketju vaikka ottaisi kiinni ristiinmenokohdassa. Ääntää ja lisää hieman vastusta, mutta täysin ajokelpoinen.

Putken poisto helpottaa siivoamista ja vähentää yhden runsauden sarven lian kerääntymispaikoista. Eikö ketjunohjaimen idea ole ennemminkin suojata muita osia kulutukselta, kuten maalia ja istuinta?

Kai se niin on, ja ehkä joissain tapauksissa suojaputki suojaa myös ajajan vaatteita. Ketjujen pyörityksessä en huomannut mitään vastusta, joten eipä taida kauheasti osua keskenään. Enemmän tuntui olevan vastusta sillä suojaputkella. Haarukkaputkeen kiinnitin jo aiemmin suojatarran kun se suojaputki hankasi siihen kuitenkin. Muualta ketju ei edes koske runkoon eikä muihinkaan osiin.

Lisäys: tänään kun ajettiin takas kotiin hiekkakuopilta niin kiihdytin ylämäkeen pihaan ja lopulta naurahdin kun tajusin miten onnellinen olen siitä asiasta, että nojapyörä on keksitty ja mulla vielä on sellanen. Semmoinen syvä tyytyväisyys valtasi koko olemuksen hetkessä.

Premnas kirjoitti:

Lisäys: tänään kun ajettiin takas kotiin hiekkakuopilta niin kiihdytin ylämäkeen pihaan ja lopulta naurahdin kun tajusin miten onnellinen olen siitä asiasta, että nojapyörä on keksitty ja mulla vielä on sellanen. Semmoinen syvä tyytyväisyys valtasi koko olemuksen hetkessä.

Otsikon mukaista.

Tänään lähdin maantiepyöräilijöiden matkaan kun reitti vaikutti mielenkiintoiselta. Kesken matkaa tuli jotain ketjulinjaan ja luulin että ketjulukko aukesi. Mitään ei löytynyt ja vika katosi itsestään. Noin viisi minuuttia jäin porukasta ja näköjään puoli minuuttia kilometrillä saa ajettua kiinni. Hieno reitti pitkin Ii joen reunaa, uusi asfaltti ja maaseutua tuoksuineen. 116km keskinopeudella 29.9 ja keskisyke 115. Eli tämä kertoo hieman rasituserosta verrattuna pystäriin. Kun alamäet joutui rullaamaan niin syke ei noussut.
Näillä lenkeillä ei koskaan jätetä ketään. Nyt oli uusi porukassa ja hieman puheliaan sorttinen. Alkoi hieman jäämään niin pääjoukko nosti vauhtia ja antoi palaa. Sinne jäi. Heh.
Ajaessa mietin että viime vuonna olin ainoa kinneristi Oulun alueella. Nyt meitä on kaksi. Kova kasvuprosentti. Vuoden päästä jos olisi neljä. Mitä useampi, sen pienempi kynnys hankkia. Tämä ensimmäinen oli kyllä tiukassa. Kaikki lähti siitä että lopetti välittämästä mitä muut ajattelee. Massan mukana kun on niin helppo mennä. Tätä ajatusta kun pyöritteli niin siinä on aika suuri viisaus.
MikaR

Jatketaan vielä ja tähän voi siteerata Schildtiä "mitä vähemmän ihminen elää rakentamalla rakennettua, abstraktia, älyllisesti valvottua elämää ja mitä enemmän hän antautuu hetken vietäväksi, sitä joutavammaksi muuttuu tekopyhä touhuaminen »näön vuoksi», kerskaileva mutta sisältä ontto onni, halu muiden tuomitsemiseen ja kiinnostus siihen tuomitseeko joku minut."
MikaR

mika kirjoitti:

Ajaessa mietin että viime vuonna olin ainoa kinneristi Oulun alueella. Nyt meitä on kaksi. Kaikki lähti siitä että lopetti välittämästä mitä muut ajattelee. Massan mukana kun on niin helppo mennä. Tätä ajatusta kun pyöritteli niin siinä on aika suuri viisaus.
MikaR

Sama juttu täällä: ei mitään väliä, mitä muut ajattelee. Sitä kuitenkin kinneröinti vaatii - unohda muut ja se, mitä he ajattelevat. Ajan myötä he kyllä tottuvat ajatukseen, että aikuinen mies/nainen ajelee polkuautolla... Aikuiset saavat ahaa-elämyksen siitä, että kinneri todellakin on nopea. Nuoret taas ovat niin fiksuja, että he tajuavat ja peukuttavat ihmisvoimalla liikkuvan kulkuneuvon idean ihan tuosta vaan - ei tarvita mitään polttoaineita vaan pelkästään pastaa, papuja ja oliiveja... Ja ehkä vähän tomaattikastiketta.

mika kirjoitti:

Näillä lenkeillä ei koskaan jätetä ketään. Nyt oli uusi porukassa ja hieman puheliaan sorttinen. Alkoi hieman jäämään niin pääjoukko nosti vauhtia ja antoi palaa. Sinne jäi. Heh.

Perusreilua meininkiä. Ketään ei jätetä, paitsi Mika ketjuja selvittämään ja uusi tulokas tiputetaan heti kun näyttää heikkouden merkkejä.

Pystärikuskit...

Premnas, kyllä ketjut siirtyvät paljonkin töyssyissä ja teippisuojat ovat ystäviä pyörän ulkonäölle. Hieman rupesi pelottamaan, mitä tapahtuu, jos jostain syystä vaate tarraa ketjuun. Menit sitten sellaisen uhkakuvan nostamaan tietoisuuteeni.