Nojapyöräfoorumi

Vilijami kirjoitti:

Itseäkin ihmetyttää nykyautojen onneton maavara ja renkaiden matala profiili. Katukivetyksen yli ei pääse ilman että pohja karahtaa maahan ja vanteet on mutkalla. Matalankaan aurausvallin yli ei tahdo päästä tai ainakin kovamuoviset roiskeläpät särkyy tai irtoaa. Näitä ongelmia ei ollut vielä 80-luvun autoissa.

Ei niissä matalaprofiiliharkoilla rengastetuissa imagoautoissa ole mitään roiskeläppiä, imagosyistä ilmeisesti

Itse olin muutama vuosi sitten vähän ihmeissäni kun uutta autoa ostaessa piti roiskeläpät ruksia erikseen. Vissiin mäkin olen vanha

Mulla on ollut yksi ns isompi auto. Se oli kovemmalla sportti-alustalla ja paras auto ajaa matkaa mitä mulla on ollut. Alusta oli pinnasta pehmee ja koveni aina kun piti kallistella.

Nykyinen korona-mobiili on normaalilla alustalla, joka taas on pinnasta kova ja kallistuu kun ajaa mutkaan.

Alusta on aika monimutkainen asia ja siihen vaikuttaa aika moni asia. Nykyisessä tosin huonous taitaa johtua heikkolaatuisista iskareista ja pehmeistä jousista.

jviirret kirjoitti:

Tiedän useammankin citymaasturin ostajan. Kaikki iäkkäämpiä ihmisiä. Suurin syy on auton korkeudessa. Sinne on jalkavaivaisen paljon helpompi mennänja tulla pois kuin pikkuautoon tai edes normaali henkilöautoon.
Toinen syy on maavara. Enään ei normaali autoissa ole 80-luvun ladan maavaraa vaikka se on suomen talvessa lähes pakollista.

Ja kolmas syy on, että sieltä vähän korkeammalta näkee liikenteen paljon paremmin. Vaimo kärsii vieroitusoireita myytyään pois pakettiautonsa ja jouduttuaan tavallisen henkilöauton korkeudelle.

kuparinen kirjoitti:

Vaimo kärsii vieroitusoireita myytyään pois pakettiautonsa ja jouduttuaan tavallisen henkilöauton korkeudelle.

Lämmin ymmärrys vaimollesi. Itse oon kärsinyt samoista vierotusoireista melkein 20 vuotta. Pakettiautot ovat vaan niin huonosti tehtyjä, uutena kalliita ja käytettynä niin kovalla käytöllä ollut, että joutuu ajamaan henkilöautolla. Ehkä vielä joku päivä se laadukas ja järkevän hintainen löytyy....

Vilijami kirjoitti:

Itseäkin ihmetyttää nykyautojen onneton maavara ja renkaiden matala profiili. Katukivetyksen yli ei pääse ilman että pohja karahtaa maahan ja vanteet on mutkalla. Matalankaan aurausvallin yli ei tahdo päästä tai ainakin kovamuoviset roiskeläpät särkyy tai irtoaa. Näitä ongelmia ei ollut vielä 80-luvun autoissa.

Totean tähän mielipiteeni siitä että kaikki ihmiset ostavat autonsa tunteella. Myös ne jotka väittävät tekevänsä valinnan järkiperusteilla. Valinta tehdään ensin ja "järkisyyt" keksitään sen mukaan Autojen epäkäytännöölisyys on seurausta tästä.

Itsekin paljon ajanut pakulla aikoinaan, mutta silti tottunut hyvin myös henkilöautoon. Olishan se kiva, mutta niitä tosiaan vaivaa nuo Viljamin kuvaamat seikat. Lisäksi kolmipaikkaisuus ja herkkäruosteisuus. Jatkuvat pyynnöt muuttamaan ja kuskaamaan kamaa vaivaa myös. Pakumatkailu kiinnostaisi, mutta ei ole tilaa säilyttää kuin yhtä autoa.

kuparinen kirjoitti:

Ja kolmas syy on, että sieltä vähän korkeammalta näkee liikenteen paljon paremmin. Vaimo kärsii vieroitusoireita myytyään pois pakettiautonsa ja jouduttuaan tavallisen henkilöauton korkeudelle.

Hassua. Itse en koe pakusta tai maasturista näkevän ratkaisevasti paremmin kuin henkilöautosta. Sillä voi tietysti olla merkitystä että olen katsellut liikenteessä noiden kaikkien yli. Vähäkin lisäapu on tosin sopivassa tilanteessa riittävä.

Ei sieltä pakusta näekään jos se ei ole mallia pikkubussi. Joten voi huoletta ajella kuin olisi yksin liikenteessä

jooseha kirjoitti:

Totean tähän mielipiteeni siitä että kaikki ihmiset ostavat autonsa tunteella. Myös ne jotka väittävät tekevänsä valinnan järkiperusteilla. Valinta tehdään ensin ja "järkisyyt" keksitään sen mukaan Autojen epäkäytännöölisyys on seurausta tästä.

Voisin esittää eriävän mielipiteen ainakin omalta kohdaltani. Tyyliseikat ei kiinnosta juuri yhtään, valinnan teen teknisiin ominaisuuksiin perustuen. 30 vuotisen ajoneuvoasentaja ja hieman lyhemmällä ajoneuvoinsinöörikokemuksella autojen laatuerot on ihan valtavat. Autoja korjatessa sen huomaa, eikä niinkään ajaessa. Mersu ei ole vahingossa kallis auto. Maasturit, pakettiautot ja pikkuautot ovat normaalitasoisia, mutta keskikokoiset ja isot henkilöautot todella laadukkaita. Tästä unohdetaan mersun surulliset chrysler yhteistyövuodet 1995-2005. Melkein kaikki ihmiset joille olen pitänyt luennon mersun teknisestä puolesta, ovat päätyneet sen hankintaan.

Vilijami kirjoitti:

jooseha kirjoitti:

Totean tähän mielipiteeni siitä että kaikki ihmiset ostavat autonsa tunteella. Myös ne jotka väittävät tekevänsä valinnan järkiperusteilla. Valinta tehdään ensin ja "järkisyyt" keksitään sen mukaan Autojen epäkäytännöölisyys on seurausta tästä.

Voisin esittää eriävän mielipiteen ainakin omalta kohdaltani. Tyyliseikat ei kiinnosta juuri yhtään, valinnan teen teknisiin ominaisuuksiin perustuen. 30 vuotisen ajoneuvoasentaja ja hieman lyhemmällä ajoneuvoinsinöörikokemuksella autojen laatuerot on ihan valtavat. Autoja korjatessa sen huomaa, eikä niinkään ajaessa. Mersu ei ole vahingossa kallis auto. Maasturit, pakettiautot ja pikkuautot ovat normaalitasoisia, mutta keskikokoiset ja isot henkilöautot todella laadukkaita. Tästä unohdetaan mersun surulliset chrysler yhteistyövuodet 1995-2005. Melkein kaikki ihmiset joille olen pitänyt luennon mersun teknisestä puolesta, ovat päätyneet sen hankintaan.

Pystytkö yhtään valottaa asiaa lisää. Mitä erityisesti tekninen laatu tässä koskee? Onko se kestävyyteen vai esimerkiksi moottorin ominaisuuksiin, äänieristykseen, ajettavuuteen vai joihinkin muihin teknisiin ominaisuuksiin liittyvä asia mersun kohdalla.

Vaimo osti alkukeväästä BiokaasuTouranin. VW meillä on ennestään 95-mallinen retkeilyTransportteri ja pikkuinen Seatti. Aiempien Citroenien jäljiltä nuo tuntuvat erittäin mukavilta ja halvoilta korjata. Ehkä se mersun laatu on tihkunut näihinkin.

Onhan noissa vikoja, kuten kaikissa autoissa. Hitsauksia olen tehnyt joka katsastukseen noihin yli 20-vuotisiin Transportteriin ja Seattiin ja vaihdellut palloniveliä ja puslia.

Mielenkiintoinen urakka oli kesällä Trasportterin yläpallon vaihto, joka vaati lopulta vartavasten tehdyn työkalun, jotta sen sai irti krympistään. Jos joku tarvitsee T4 yläpallon vaihtoon työkalua, ottakoon minuun yhteyttä.

KaasuTourani on ollut mukava peli. Lapset tykkäävät sillä ajella, kun on viimeinkin auto, joka ei herätä huomiota ja "sillä voi ihan anonyymisti ajella minne vain".

Touranin vaihdelaatikko ei kuitenkaan kestänyt meillä kuin pari kuukautta. Rupesi pitämään ääntä ja lopulta jysähti jumiin Hämeenkyrön liikenneympyrässä. Hinattiin Seatilla kotiin ja vaihdettiin Touraniin Golfin 6-vaihteinen laatikko entisen 5-vaihteisen tilalle.

Romiksella ei ollut kuin 6-vaihteisia, joten oli pakko sovittaa siitä. Eihän ne ihan samanlaisia olleet, mutta pienellä säädöllä onnistui.

Nyt on ainakin riittävän pitkät välitykset. Kutosella 50% pidemmät kuin Pastorin samalla moottorilla varustetussa kaasuCaddyssä.

Viime viikolla tuli Touraniin käyntihäiriö ja keltainen moottorivalo syttyi tauluun. Ostin Motonetistä OBD-lukijan ja selvitin viaksi 2. sylinterin "misfire". Vika oli lopulta sytytysjohtimen eristyksessä. Korjaantui vaihtamalla sytytysjohdinsarjan.

Vinkiksi omatoimikorjaajille. Jos käyntihäiriö pahenee kaasua painettaessa, on kyseessä eristysvika, ei katkennut johdin. Mittasin johtimen ja se näytti oikeaa 6 kilo-ohmin vastusta, eli oli kunnossa. Kipinöitä kuitenkin katosi ja varsinkin kaasua painettaessa nykiminen paheni.

Tuohon liittyy sellainen fysiikan ilmiö kuin kaasun sähkönjohtavuuden muuttuminen kaasun paineen mukana. Kaasu johtaa sähköä sitä paremmin (eristää huonommin), mitä matalampi on kaasun paine. Tähän perustuvat mainosvalojen kaasupurkausputket (neonputket) niihin imeteään tyhjiö ja päästetään vain mitättömän vähäinen määrä jalokaasua, esim. neonia tai xenonia putkeen. Kun sitten putken päihin johdetaan korkea jännite kaasu johtaa sähkön läpi putken, kaasu ionisoituu ja hehkuu plasmapurkauksena tuottaen valoa.

Moottorin sylinterissä imupaine vaihtelee tyhjäkäynnin alipaineen ja täyden kaasun korkemman paineen välillä. Tyhjäkäynnillä puristuksen jälkeenkin joutuu kipinä lyömään vain noin ilmanpaineen suruisen kaasun läpi, täydellä kaasulla noin 20 barin ylipaineisen. Korkeapaineinen kaasu eristää, ja kipinä pääsee helpommin maihin tulpan johdon vaurioista.

Kaasuautossa tuo oli helppo tietää, ettei kyse ollut 2-sylinterin ruiskun häiriöstä tai tukkeutumisesta, sillä sama ongelma oli myös kaasulla. Kaasuautossa on nimittäin kahdennettu polttoainejärjestelmä. Redundanssia kuten ydinvoimalassa. Irrotin kuitenkin myös suuttimen ja putsasin carbucleanerillä, josko kuitenkin olisi ollut vika tuossa, samalla kun odottelin sytytysjohtosarjan tuloa. Suutintukin saa irti 2.0 BSX moottorista irrottamatta imusarjaa siitä yläpuolelta.

Olisikohan noilla piruilla osakaupassa salaliitto noiden sytytysjohtimien kanssa. Kun sytytysvika yleensä on aina noissa, ei tarjotakaan niitä suoraan hyllystä, vaan parin päivän toimituksella (ei satu nyt olemaan hyllyssä) niin kärsimätön harrastelijakorjaaja ostaa myös tulpat ja puolan ja kokeilee niitä, kun ne on tarjolla valmiina hyllyssä.

Vilijami kirjoitti:

Autoja korjatessa sen huomaa, eikä niinkään ajaessa. Mersu ei ole vahingossa kallis auto.

Niin, Mersujahan ei korjata Moottorinvaihtokin on vain huoltoa

Ralii kirjoitti:

Pystytkö yhtään valottaa asiaa lisää. Mitä erityisesti tekninen laatu tässä koskee? Onko se kestävyyteen vai esimerkiksi moottorin ominaisuuksiin, äänieristykseen, ajettavuuteen vai joihinkin muihin teknisiin ominaisuuksiin liittyvä asia mersun kohdalla.

Pystyn. Niin paljon, että vois kirjan kirjoittaa.

Mutta otetaanpa liitekuvassa näkyvä etupyöränlaakerin kiristysmutteri. Täysin portaaton säätö. Helppo käyttää ja silti pitää lujasti. Tämä lämmittää niin asentajan kuin insinöörin mieltä todella paljon. Kustannus ei tässä ole iso, mutta ajatus ja käytettävyys on jotain ihan muuta kuin kruunumutteri-sokka tai lommolle lyötävä mutterin kaulus.

Toinen esimerkki. Öljynvaihto. Useimmissa autoissa pitää laskea öljy ropusta alas ja öljynsuodatin alakautta irroittaa, näissä toimenpiteissä öljypropun kierteet kuluvat vähitellen ja öljy valuu asentajan hihan sisälle. Mersussa mittatikun putki menee puolen sentin päähän öljypohjan syvintä kohtaa, silloin öljynimurin letku menee oikeaan kohtaan ja kaiken öljyn voi helposti imeä pois. Useimmissa muissa merkeissä mittatikun putki päättyy heti moottorilohkon läpi mentyään, tällöin imurin letku menee mihin sattuu kampiakselin ympärille, etkä tiedä tuliko kaikki öljy ulos. Öljynsuodatin vaihdetaan mersussa yläkautta ja suoraan ylöspäin, eikä vaakasuoraan. Mersun öljyt ja suodattimen vaihtaa puku päällä juhliin mennessä keskustan parkkiruudussa helposti.

Esimerkiksi mersun E mallia myydään joka tarpeeseen, löytyy pienitehoista dieseliä, oksennuksen ja painepesurin kestävällä muovipenkkisisustalla taksikäyttöön ja E sarjan toinen ääripää 500 hevosvoimainen edustusauto hierovilla/lämmitetyillä/jäähdytetyillä nahkaistuimilla ja äänieristetty täysin eroon ulkomaailmasta. Missään muussa merkissä ei ole tällaista skaalaa.

Automaattivaihteisto on ihan jotain muuta kuin missään toisessa merkissä. Lähtökohtana on miljoonan kilometrin kesto, eikä 150tkm kuten muissa. Polttoaineenkuulutus ei juuri muutu manuaaliin verrattuna, eikä ole edes aivan selvää että kumman hyväksi.

Tämä lista on loputon, mutta tässä oli esimerkkejä alkuun.

Lisätään vielä penkin ja ohjauspyörän säätövarat, niissä ei ole kitsasteltu, vaan ne säätyvät varmasti jokaiselle.

Ennen ajovakauden hallintoja mersut olivat upeita Kuljettajan autoja. Välttämättä ei niiden mieleen, joille kehon siirtely on ainoa päämäärä autossa, mutta ajamisesta fiiliksiä saavat arvostavat kovasti. Ajovakauden hallinnan myötä (surulliset vuodet 1995-2005j ajo-ominaisuudet heikkenivät kovasti, kun ajaminen jätettiin tietokoneen hoidettavaksi.

Näyttää kuitenkin siltä, että suunta on vahvasti takaisin parempaan päin. Tämä on yleinen linja mersulla, virheitä pyritään parantamaan, kun niitä ilmenee. Kannattaa siis mersua ostaessaan valita aina mallisarjan viimeisiä autoja, eikä ensimmäistä uudempaa korimallia. Tällöin viat tai puutteet on jo korjattu.

Jo 70-luvulta asti olen kuunnellut sitä "viimeinen oikea mersu" jankutusta. Aina uudesta mallista löytyy joku lastentauti. "Viimeinen oikea mersu" jankutus kestää noin 15 vuotta, kunnes tulee uusi "maailmanlopun paska" ja edellisestä tulee se "viimeinen oikea mersu". Tämä kiertokulku jatkuu vuosikymmenestä toiseen

jooseha kirjoitti:

Vilijami kirjoitti:

Autoja korjatessa sen huomaa, eikä niinkään ajaessa. Mersu ei ole vahingossa kallis auto.

Niin, Mersujahan ei korjata Moottorinvaihtokin on vain huoltoa

Tässä on totuuden perä. Paljon ajettuihin mersuihin tehdään isojakin remontteja, koska se onnistuu ja niitä kannattaa tehdä. Mallit ja etenkin tekniikka on valmistuksessa kauan, joten varaosien saatavuus on hyvä.