Joo, tulipas siistin näköinen kinneri! Onnittelut! 
Tällaisessa perinteisen näköisessä pelissä on jännä oma viehättävyytensä. Muistan hyvin 40-luvun lopun ja 50-luvun kinnerit. Itsekin sain silloin jostakin hankittua kinnerin hyvinkin pyöreämuotoisen korirungon, joka oli tehty n. 3x15 mm:n lattateräksestä. Aikomukseni oli rakentaa se loppuun, mutta jäi tekemättä, kun arvelin, että siitä tulee aivan liian painava. Tavallisen polkuauton kyllä tein vuonna 1950 13-vuotiaana.
Niinkuin tuolla aiemmin on todettu, että, jos on hyvä sähköavustus, ei silloin ole niin paljon väliä painolla. Vaikeissa olosuhteissa, erikoisesti talvella, on paljon etua siitä, että moottori ei ole samassa pyörässä kuin poljettava pyörä. Onhan silloin laite kaksipyörävetoinen.
Minusta, jos on suinkin mahdollista, jousitus kannattaa laittaa kaikkiin pyöriin. Sileällä asfaltilla sujuu ajo tietenkin mukavasti, mutta huonommilla teillä ja tappajasepelillä jousittamattomalla kinnerillä ajo on aika meluisaa rynkytystä.
Ihmettelen, miksi kerroit unohtavasi herra Ackermanin? Eikö ole aika yksinkertainen asia hoitaa etupyörien kääntyminen ko. herran tapaan. Onhan sinulla siellä raidetanko ja sen ohjausvarret. Kääntäisit vaan varsia niin, että ne olisivat saman suuntaisia kääntöakselien ja takapyörän maakosketuspisteen välisien linjojen kanssa.
