Nojapyöräfoorumi

NJoo, kauneus on katsojan silmässä.

Täällä oli tänään kaunis sää, kaikkiaan kiertelin työmatkoilla 60 km ja 900 nousumetriä. Jalat oli palautuneet sunnuntain katastrofitunnelmista hyvin yhden lepopäivän aikana, scorppari kulki paremmin kuin koskaan, hyvä fiilis!

Maantieslicksit alle. Huomenna tietää miltä meno maistuu. Pihassa pienellä tasaisella ympyrällä tehty rullailu antoi hyvät ennakkoaavistukset, nuo taitaa rullata kuin ikiliikkuja.

Saattoi mennä jo liian kevyiksi noi pyärivät massat?

Sitähän mä just toivon! Viimeinen oljenkorsi...

Jatkan oftopikilla vielä. Aika hieno toi Scwalben uusi teksti noissa renkaissa.

Ihan ykköstä.

Ai noita "ykkösiäkin" saa jo 20-tuumaisina... mielenkiinnolla jäämme odottamaan käyttäjäkommentteja .

Voe helevettiläinen, on ne yhet kumit!

Ei mulla mitään numerotietoja ole vertailuun vielä laittaa, kun tämän päivän viisikymppinen oli retkeilytyyppistä pysähtelevää ajoa, jossa itse en määrännyt vauhtia (keskisykkeet 115 bpm), mutta kyllä ne vaan rullaa kevyesti, voi hyvä tavaton! Ajo siis tuntui kevyemmältä ja positiivinen havainto oli, että mukavuus oli ihan samaa luokkaa kuin Trykereillä, hyvä jos ei jopa pehmeämpää ollut meno. Erittäin karkean asfaltin jaksolla huomasi kuitenkin kapean ja kovapaineisen renkaan huonot puolet: tärinää joka rasittaa ja syö energiaa. Painetta oli edessä 7,5 bar, takana 8 bar. Renkaat kestäisivät 11 barin paineet, joten varmaan joutuu vielä hakemaan optimipaineita oman yhdistelmän painolle.

Pihakokeilun pohjalta odotin pito-ongelmia nopeissa mutkissa, mutta ainakaan tänään en moista kokenut. Päällimmäiseksi jäi se tunne, että nyt oli ajossa samanlaista kepeyttä ja herkkyyttä kuin maantiepyörällä on voinut aiemmin kokea. Saa nähdä miten jatkossa, kun uutuuden viehätys karisee ja ennenkaikkea kuinka puhkeamisalttiiksi nuo osoittautuvat.

jooseha kirjoitti:

Pyörätohtorilla näyttäisi olevan 48-38 kampisarja pituudella 152mm parin kympin hintaan.

Tänään hain Tohtorilta kammet ja vipstaakit. Näissä näyttäisi olevan ainesta vaikka lyhennettäviksikin, ... äärilyhyitä kampia olisi hauska kokeilla.

vph kirjoitti:

Tänään hain Tohtorilta kammet ja vipstaakit. Näissä näyttäisi olevan ainesta vaikka lyhennettäviksikin, ... äärilyhyitä kampia olisi hauska kokeilla.

Tutulta näyttävät. Nuo ovat juuri ne 152 mm kammet, joilla aloitin kammenlyhentelyn. Nykyisin ajan 115 kammilla ja 105 odottavat, koska en ole vielä päässyt sopimukseen itseni kanssa, miten niihin saadaan riittävän iso ratas kiinni. Nykyinen on 37-piikkinen ja se on kammessa yksin.

jori kirjoitti:

Nykyisin ajan 115 kammilla ja 105 odottavat

Kun olet vakuuttunut ettet pitkiin palaa, olisiko huono idea suurentaa ahdasta sylikulmaa taivuttamalla puomia alaspäin

jooseha kirjoitti:

jori kirjoitti:

Nykyisin ajan 115 kammilla ja 105 odottavat

Kun olet vakuuttunut ettet pitkiin palaa, olisiko huono idea suurentaa ahdasta sylikulmaa taivuttamalla puomia alaspäin

Ei se huono idea ole, mutta suhtaudun tuohon Pakoputkipyörään vähän jo klassikkona, enkä siihen enää enempiä muutoksia aio tehdä. Tuo kampipuomin taivutus kuitenkin oikaiseen reidet käymään niin alhaalla, että etuhaarukan olkapäät alkavat hälppiä reisiin. Siksi taidan sylikulman suurennuksen tehdä tuleviin pyöriini ohjauskulmaa loiventamalla ja istuimen kallistusta kasvattamalla. Design on kyllä erinomaisen ahdas isoille muutoksille. Istuinkorkeutta ei 622-kiekkoisella ainakaan alemmas voi viedä ilman erikoishaarukkaa, päinvastoin ylemmäs nostaminen ratkaisisi sylikulmaongelman, mutta sitten pitäisikin jo siirtää istuinta taaemmas, jottei jarruttaessa sukella, jalat alkaisivat hälppiä eturenkaaseen... Ahdasta on, ja niin pitääkin.

Sori, ihan muuta asiaa lipsahti.

Paris - Nice on kuulunut jo vuosia omaan paikan-päälle-katsomaan-ohjelmaani. Etappi 6 starttasi tänään Vence:sta, kiersi Tourrettesin kautta ja nousi sitten Col de Vence:lle, joten huonosta säästä ja eilisestä matkustelusta huolimatta skorppari sai kyytiä.

Sadetta ylhäällä ja vähän kylmääkin oli, hetkittäin laskuosuuden alussa vesipisarat olivat lumen ja jään sekamuotoa - tuli siis testattua näiden renkaiden pitoa olosuhteissa joihin ne minulla harvoin joutuvat. 67 km, ei rengasrikkoja, märällä asfaltilla pitoa oli enemmän kuin ukolla uskallusta, mutta katu-/tiemaalaukset märkänä ovat kyllä liukkaita! Liukkaita sekä vetopidon että sivuttaispidon kannalta, niitä on varottava samalla tavalla kuin moottoripyörällä aikanaan.

Levyjarrut, tuo polkupyörätekniikan viimeinen sana, huutavat aivan sairaasti märkänä neulansilmään kovemmasta vauhdista jarruttaessa, kamalat laitteet ovat. Tuntui kuin koko triken runko olisi resonoinut tämän laseja rikkovan huudon kanssa. Pelkästään tuon äänisaasteen takia aloin jarruttaa kevyesti kuivatustehoilla jo paljon ennen silmukkaa - tuntui auttavan paljon - mutta vauhdin surmahan tuo taktiikka on. Mulla ei skorpparin kanssa kiire ole, mutta en voi todella kuvitellakaan kuinka joku viittisi noita vaikka maantiekilpuriinsa laittaa.

Kaiken tuon valituksen jälkeen on sanottava, että edelleen olen erittäin tyytyväinen näihin Schwalbe One -renkaisiin ja 48/38 etuvälitys (jonka eilen illalla heitin runkoon ilman vaihtajaa) on just sopiva! Tuolla 38:lla kipuaa 7% nousua DD3:n 1:1 välityksellä ihan mukavasti ja 48 antaa pikkaisen nopeampaa vauhtia alamäkiin verrattuna vakio 46:een. Rockrock.

Kuvia otin.

Karkea asfaltti ei nyt (enää?) tuntunut niin pahasti täristävältä, tänään painetta edessä 7 ja takana 7.5 baaria, ihan minimeissä siis.

Col de Vencen nousu lähtee suoraan kylän kulmalta kovilla prosenteilla.

Keskijyrkkyys tässä etelärinteessä pyörii tuon 7% paikkeilla, pahimmat hetken on puolivälissä, jossa käydään 11%:ssa.

Kuvista se ei näy, mutta proffat vetää ihan sairasta vauhtia näitä pikkutöppyröitä

mutta helppoa se ei niillekään ole

Pakko laittaa vielä loppuun kuva nykyajan ehkä sitkeimmästä taistelijasta, miehestä joka on aina valmis sotkemaan pakan, Voeckler

Tänään ansaittu ja hieno etappivoitto Tony Galopin:lle, ei kuvaa.

Hienoa lukea näitä kirjoituksiasi ja melkoista maastoa siellä!

Levyjarruista sen verran että orgaaniset palat eivät vingu ihan kamalasti märkänä mutta kuluvat nopeammin kuin sintratut. Tosin olen huomannut että alkuperäiset sintratut palat vinkuivat huomattavasti enemmän kuin nykyiset sintratut (siis märkänä, eivät ne kuivana ulise). Joten kai noilla paloillakin on eroa, oli ne sitten keskenään sintrattuja tai ei. Tiedän kyllä miten "kivaa" se palojen kiljuminen märkänä on. Ei riittänyt yksi tai kaksi kertaa nolostumaan kun pyörätiellä piti aloittaa se huutokonsertti alamäessä ja edellä kulkevat ihmiset saivat kauhean sätkyn siitä äänestä .

Kiitos Premnas, palautetta on aina kiva saada.

Pitää minunkin kokeilla orgaanisia paloja, jos sillä ulina loppuu.

Mutta toista asiaa olisi nyt. Eilisen sadekeikan jälkeen ja sateen edelleen jatkuessa putsailin tänään Scorpparin. Ketjuja kuivaillessa kiinnitin huomiota kummallisiin kiillottumiin - melkein kulumiin - ketjussa, mitä ihmettä nämä on? Kummallakin puolen ketjua näkyy vinosti menevät kiillottumat, jotka ovat ketjun eri puolilla "ristiin". Yritin tutkailla takavaihtajaa ja rissaa, mutta ei niistä ainakaan minun järjellä löytynyt syytä moiseen. Samoin vaikea kuvitella miten suojaputket olisivat voineet moiset hankaumat aiheuttaa keskelle ketjulenkkejä. Pikalukossa ei vastaavaa jälkeä näy ja sillä on takana yhtä monta ajokilometriä.

Ideoita kenelläkään, mistä tässä on kysymys??

Huomatkaa ketjun ja hammaspyörien hyvin onnistunut puunaus!