Nojapyöräfoorumi

Eilisen päivän ajossa havaitsin joitain ominaisuuksia "Räyhäkän" käytöksessä. Välillä tapahtuu jotain ja pyörä tahtoo mennä ihan omia polkujaan tai ojaan, jaloilla ohjaus toimii kun ei oo mitään erityistä mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun jalkaohjaus muuttuu käsiohjaukseksi, aivot ei pysy mukana. Jos esimerkiksi jalka tippuu polkimelta tai otan sen/ne polkimelta ja ohjaus pitäisi siirtyä käsille. Oisko sama ilmiö kun vauhti menee hyvin hitaaksi automaatti(jalka)ohjauksen siirtää käsille, tässä kohtaa ei tuu "tilannetta" koska vauhti on hidas - paitsi jyrkässä mäessä jos joutuu pysähtymään kesken nousun. Johtuisko tämä ongelma ajotavastani kun ohjaan jaloilla, kädet toimii ohjausvaimentimena työntäen ohjaustangosta ja käsiohjauksessa luultavasti ohjaan enempi vetämällä ohjaustangosta - aivot ei kerkee tuossa kohtaa mukaan

PW kirjoitti:

Eilisen päivän ajossa havaitsin joitain ominaisuuksia "Räyhäkän" käytöksessä. Välillä tapahtuu jotain ja pyörä tahtoo mennä ihan omia polkujaan tai ojaan, jaloilla ohjaus toimii kun ei oo mitään erityistä mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun jalkaohjaus muuttuu käsiohjaukseksi, aivot ei pysy mukana.

Ei varmasti aivot tajua, koska jaloilla ohjataan eri suuntaan kuin käsillä. Voit todeta asian kun istut käsinojalliselle tuolille ja kohotat jalat vaakasuoraan ilmaan. Kuvittelet että käsinojat on ohjaustangot, kun "käännät" niistä oikealle niin ilmassa olevat jalat liikkuvat tuoliin nähden vasemmalle.
Mä en edelleenkään oikein ymmärrä miksi tällaisia pyöriä rakennetaan joiden ohjaamiseen tarvitaan kaikkia raajoja

Jukka

Mistä myö sitt kirjotettas? Jos ei rakennettas vääränlaisia pyöriä?
Pitää seuraavalla lenkillä mietiskellä nojatuoliteoriaa.

jviirret kirjoitti:

Ei varmasti aivot tajua, koska jaloilla ohjataan eri suuntaan kuin käsillä. Voit todeta asian kun istut käsinojalliselle tuolille ja kohotat jalat vaakasuoraan ilmaan. Kuvittelet että käsinojat on ohjaustangot, kun "käännät" niistä oikealle niin ilmassa olevat jalat liikkuvat tuoliin nähden vasemmalle.

Ohjatessa molemmilla on kääntämissuunta sama. Tuossa tuolikokeessa on luonnikasta yrittää käyttää jalkoja tukipisteenä, jolloin ne kääntyvät tietysti eri suuntaan. Pyörällä ajaessa kääntää kaikkia raajoja samaan suuntaan, joten jalkoja ei yritä käyttää käsien tukipisteenä

jooseha kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Ei varmasti aivot tajua, koska jaloilla ohjataan eri suuntaan kuin käsillä. Voit todeta asian kun istut käsinojalliselle tuolille ja kohotat jalat vaakasuoraan ilmaan. Kuvittelet että käsinojat on ohjaustangot, kun "käännät" niistä oikealle niin ilmassa olevat jalat liikkuvat tuoliin nähden vasemmalle.

Ohjatessa molemmilla on kääntämissuunta sama. Tuossa tuolikokeessa on luonnikasta yrittää käyttää jalkoja tukipisteenä, jolloin ne kääntyvät tietysti eri suuntaan. Pyörällä ajaessa kääntää kaikkia raajoja samaan suuntaan, joten jalkoja ei yritä käyttää käsien tukipisteenä

Ongelma on se, että pää ei välttämättä osaa hahmottaa tuota tilannetta koska missään muualla ei ole tilannetta jossa jalkoja ei voi käyttää käsien tukipisteenä eikä käsiä jalkojen liikkeen tukemiseen.
Tilanne muuttuu MBB:n päälläkin jos rullaa jalat irti polkimilta tai ajaa sillä ilman käsiä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

PW kirjoitti:

Eilisen päivän ajossa havaitsin joitain ominaisuuksia "Räyhäkän" käytöksessä. Välillä tapahtuu jotain ja pyörä tahtoo mennä ihan omia polkujaan tai ojaan, jaloilla ohjaus toimii kun ei oo mitään erityistä mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun jalkaohjaus muuttuu käsiohjaukseksi, aivot ei pysy mukana.

Mä en edelleenkään oikein ymmärrä miksi tällaisia pyöriä rakennetaan joiden ohjaamiseen tarvitaan kaikkia raajoja

Jukka

Ja päätä vielä kaiken lisäksi
Aikasemmin luulin ett oon vaan huono ajamaan/oppimaan mutt onneks vika onkin pyörässä Tosin sekin on miun vika
Zeniä ootellessa

Sateessa pyörällä konetta hakemaan ja Räyhäkkä "tarakalle" hyvin tämäkin toimii työsuhdepyöränä Tuo pakoputki hönkäilee aika lähellä rengasta mut ei se vielä oo sulattanu kumia - voishan siihen jonkun suojan laittaa

Siirtyminen toiselle työmaalle ja maan kaivamista - myöhemmin pyörällä kotia.
Klossit menee jo kohtuu helposti lukkoihin, ilmeisesti ajoon tullu sen verran varmuutta ett pystyy tuonkin tekemään.
Arvon vielä lähtiskö heittään lenkki lenkin - voi jäädä.
Jonkinverran kostuu tuo Haltin pyöräily/sadeasu versio sisältä - huomasin ett sauma teipit on irronneet. Intersportin myyjä sano ett luultavasti pesty liian kuumassa Onkohan noihin saumoihin mitään "pirkkaniksiä" tai "kikkajuttua" kellään tiedossa?
14km tänään.

PW kirjoitti:

Onkohan noihin saumoihin mitään "pirkkaniksiä" tai "kikkajuttua" kellään tiedossa?

Saumateippi.

PW kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

PW kirjoitti:

Eilisen päivän ajossa havaitsin joitain ominaisuuksia "Räyhäkän" käytöksessä. Välillä tapahtuu jotain ja pyörä tahtoo mennä ihan omia polkujaan tai ojaan, jaloilla ohjaus toimii kun ei oo mitään erityistä mutta ilmeisesti siinä vaiheessa kun jalkaohjaus muuttuu käsiohjaukseksi, aivot ei pysy mukana.

Mä en edelleenkään oikein ymmärrä miksi tällaisia pyöriä rakennetaan joiden ohjaamiseen tarvitaan kaikkia raajoja

Jukka

Ja päätä vielä kaiken lisäksi
Aikasemmin luulin ett oon vaan huono ajamaan/oppimaan mutt onneks vika onkin pyörässä Tosin sekin on miun vika
Zeniä ootellessa

Eilen katselin dokumenttiohjelmaa, jossa kerrottiin ELP bändin rumpalin aikanaan keikalla käsien ja jalkojen rummutuksen lisäksi purreen köyttä, jonka päässä on pään yllä roikkuneen kellon kieli ja köyttä nykiessä mättäneen päällä myös gongia Gongi oli kuulemma sitä varten, että usein kosketinsoittajan soittimeensa työntämät puukot lähtivät jossain vaiheessa heitettynä ties mihin kohteeseen ja usein kimmonneen kohti rumpalia, joten panssari tuli tarpeeseen Joten jos tämä oli 1970 lukua, eikö pään käyttö liikenteen seuraamiseen, ajatteluun, ohjaukseen ja ties mihin lähesty musisointia silloin ennen wanhaan? Hehe. Ja jos asioiden pitäisi kehittyä, niin ei kai tuo kaikin raajoin ohjaaminen nykyän ole ihme juttu, jos 1960-luvulla The Kinks lauloi vapaasti käännettynä yleisö vaatii aina vain enemmän, katsokaa, tuola lentää osa presidentin aivoista. Älkää olko johtajien jalanjäljissä pyörinenne aivoonne, kun Aatukin veti myrkkyä ja liipasinta.

Iltapäivällä polkasin Salaojatyömaalle, kaupungin herra oli tulossa kattomaan - vesijohdot uusitaan samalla. Vähän malliksi laiteltiin salaojaputkee ja patolevyy.
Seuraavaan kohteeseen Kohonkankaan kautta - tuolla uusi ilmiö, mihin voi törmätä kevarilla metsästä tulee golfauto/kärry kevarille ja jonottaa autotielle eka meni vähän ennen ja toinen putkahti jonottamaan just ku tulin kohalle Nojapyörän ja kolopalloauton kolari Lammassaaressa pyörähdin, veistäjän kiireitä kattomassa, ja seuraavaks pihakohteeseen ihmettelemään puutarhan saloja. Menin tuohon pihaan metsäpolkua pitkin takakautta ja jatkoin samaa polkua, läpi Karhumäen metsän. Tiesin ett siell on aika hurja mäki jota aattelin koittaa, pääsiskö sen ylös. En tiijä saako kuvasta selvää mutt jo alamäki oli niin jyrkkä etten uskaltanu sitä laskee.

Ensin laskin vasen jalka maata viistäen, oikee polkimella ja käsi jarrulla - hyvin hiljaa. Äkkinäinen jarrun painallus nosti pyörän pystyyn ja miehen myös - otin muutaman kävely askelen ja pyörä kaatui mättäikköön kylelleen. Yritin viel uuvelleen mäen laskua mutt molemmat jalat oli pidettävä maassa ja ylämäkeen en päässy ollenkaan ku jalat tippu heti polkimilta, eikä sitä vauhtia ollu juurikaan. Todettava taas ettei ole maastopyörä tämä - citymaasturi vaan.
Kotimatkalla Karhumäkeä alas tullessa alko vauhtikin jo pelottaa - ehkä 40km/h tai alle mutt tuli mieleen jos aivot kesken kaiken kääntää käsiohjauksen päälle - saattaa pyörä lähtee omille teilleen.
20km ajoa lähinnä työn perässä.

Kuva kesytti ja loivensi kyl jonkin verran tuota Karhumäen mäkeä. Miuha pitää kans männä kokeilemaa! Tuskin ajan alas ja toista puolta ylös, mut pitäähän sitä kokeilla

25.6. työmaalla käynti ja yks palaveri, päivän ajot 12km. Pyörässä havaittavissa vinoutta, makaan jotenkin vinosti siinä ja koitin sihdata mutt en ihan tajuu miten pitäs oikasta vai pitääkö. Ehkä nivelputki pitäs oikasta.

Työmaalle menossa - vetäsin nurin tuossa kotikelvillä, niskatukee toisell kädell yritin korjata ja pyörä tahto lähtee omille teilleen. Eihän se silleen kauaa kestä pystys, käsikään ei yltäny jarrulle. Pohkeessa joku nirhauma.
Jatkoin ajoa mutt kilsan päässä ketju pois ja kammet linksahtanu vinoon - toisen puolen klemmari siis löysällä.
Sain kyydin työmaalle ja illalla kävelin pyörälle, 10mm avaimet taskussa - luullin ett ajan pyörän kotiin pienen säädön jälkeen. Tarkemmin katsoen toisen puolen laakeripesä oli revennyt samassa rytäkässä. Pienen matkaa pystyin ajamaan ja lopun työnsin.
4,3km yhteensä ajoineen ja taluttamisineen.
Tuota pystyy taluttamaan niskatuesta työntäen kun keskityy oikein - onko tämäkin Pythonin ominaisuus?

PW kirjoitti:

Tuota pystyy taluttamaan niskatuesta työntäen kun keskityy oikein - onko tämäkin Pythonin ominaisuus?

Ei ainakaan mun pythoneissa, ne meni heti linkkuun jos päällä ei ollut painoa.

Jukka

Juu ei... Omasta mielestä matalan python ehkä rasittavin piirre oli, että taluttamisen sijaan joutui kantamaan jos halusi jalkautua.