Henkilökohtaista suunnittelu- / keksintovimmaa.
Mikä mahtaa suuresti vimmaisen kehityksen tulosprosentin olevan.
Jos mitään aikaisempaa ei hyväksytä ilman sovitettuja ehtoja, jos vimmaisesti haetaan tarkoituksenmukaista. Onko roskapussi useimmin kuin hyväksytty.
Yksityinen ihminen on ohut / kapea.
On jännää miten yksinkertainen on vaikeinta. Helposti tekee ja kun ei toimi niin korjaa ja taas korjaa ja sitten ollaankin jo uuden edessä, vanhaa ei kannatakkaan enää, eikä voikkaan korjata vaan heittää vaan roskapussiin ja rakentaa kaiken alusta, eikä sekään aina riitä vaan vielä kerran.
Tekniikkakin on matka hengessä / korvessa.
Venerakentelu on raskaampaa ja suuritöisempää kuin nämä kinnerihommat. Suurta ja kallista veneprojektia ei oikein voi pistää jossain puolivaiheessa roskiin, innostus ja vimma vain hiipuu kun näkee ettei tästä ihan sellaista ja sellaista ja ettei nämä ja mämä sujuneetkaan kuin ajattelin. Epäonnien tullen projektit rupee viipymään. Muistan käyneeni 1973 katsomassa katamaranprojektia joka oli aloitettu 1958. Vene oli silloin vielä jotain 1/3 vaiheessa. Pukitkin olivat alta lahoneet jo muutamankerran.
Edellisen veneprojektini ehdoksi halusin silloin kunnon työkuvat. Kunnon kuvissa on luettelot työkaluista, aineista, rakennejärjestelyista... ja monesta, monesta muusta. Projektia voi hyvien työkuvien turvin rakentaa silleen työläismäisesti puurtaen, suorittaen, tunti tunnin jälkeen ilman senkummempia ajattelematta ja tuumaamatta.
Toiveajattelin löytäväni kunnon kuvat myös tähän kinnerihankkeeseenikin. En löytänyt, ei oiken sinnepäinkään, oikeastaan minkäänlaista vakavasti otettavaa projektin rungoksikaan en oiken osannut nähdä. Yksi päähaluistani: Rakentaa täysin epoksiin ja kuituihin perustuva kinneri ilman minkäänlaisia metalliosia, on tuottanut tuskaa esimerkkien puutteen vuoksi. Toinen joka kaiveli jo olevissa, se näinnäisen tekniikka hässäköiden kauheus. Kaikki oli erikseen kaikkeen rakennettu, ei oltu jaksettu rakentaa esim. lokasuojaa ja tavaratelinettä yhteen vaan kaikki erikseen. Oli tehty ensin runko jonka päälle oli sitten ruettu kasaamaan sen seitsemät hässäkät. Päätin vain tehdä itselleni kinnerin. Puurtaa työn läpi. Ajattelin näin pienessä työssä sen voivani tehdä ja olen tehnytkin, "jokapäivä" - tunnustan - yrittäväni jollakin, kenties pinelläkin jutulla yritän lykätä juttuani hiukan eteenpäin. Monesti panokset ovat jotai esimerkkien edessä aivovoimistelua, joskus jonkin kappaleen käsissä pyörittelya mutta asian harrastusta kuitenkin, asian pitämistä tärkeysjärjestyksessä jokapäiväisenä.
Aina pitäsi saada kunnon työkuvat. On tosi korpivaellus etsiä tiensä ilman kunnon opuksia.
Tosin pahimmiltakin korpivaelluksilta on aina kotiin löydetty, korkeimmatkin vuoret valloitettu...
