Vilijami kirjoitti:No yritetään uudestaan, kun aikayksikkökin unohtui.
Kuinka monta litraa jorin kehuma selluvillaseinä hygroskooppisella ilmansulkupaperilla läpäisee normaali huoneolosuhteissa happea neliöä kohti tunnissa? x litraa/1m2/1h.
Olen tämä yrittänyt jo kaksi kertaa selittää, mutta otetaan kolmas ajatusharjoituksena itselleni. Tämä on vain tällaista koneinsinöörin ajatuksenvirtaa, joten tuossa voi olla virheitä vaikka missä. Tarkoitus on vain osoittaa, että tämä asia ei ole niin yksinkertainen kuin äkkiä voisi kuvitella ja että toisinkin voi asian nädä. 
Kaasut eivät tiedä mitään toisistaan kaasuseoksessa. Jos jossain jonkun kaasuseoksen komponentin osapaine on jotain ja toisessa paikassa jotain muuta, näiden erotus on ihan samanlaista painetta kuin pyörän renkaassa –jos ei pääse läpi, pullistaa senämää.
Ulkoilman happipitoisuuden 20,8% ja terveellisen sisäilman alarajan 19,5% osapaineiden ero on karkeasti 1,5% ilman kokonaispaineesta. Ilman kokonaispaine on 101300 Pascalia, eli tuo 1,5 prosenttia siitä on 1500 Pascalia. Tämä on (1500/50) 30-kertainen ilmanläpäisykokeen paineeseen nähden.
Rakennuksen tiiviyskoe ilmoitetaan q50 arvolla, joka kertoo, montako kuutiota ilmaa tunnin aikana vuotaa 50 Pascalin paine-eroa kohti. 1 m³/h saa pientalossa arvosanan "erittäin hyvä" vanhemmissa taloissa tuo voi olla monin- jopa monikymmenkertainen. Uusien rakennusten raja-arvo on 4 m³/h
- Pientalon ilmanvuotoluku.png (60.56 KiB) Katsottu 2883 kertaa
Kun tuota verrataan edellä laskettuu hapen ospainelaskelman tulokseen saadaan tulokseksi, että terveellisellä tasolla, yli 19,5 % happipitoisuus säilyy 1 m³/h pientalossa ilman tuuletusta 1 x 30 m³/ h. Jo tämä happivirta riittää 50, parhaassa kunnossan äärimmilleen touhuavan, satakiloisen Bjørn Dæhlien tarpeisiin. (WR 100 ml/kg/min –> 10 l/min = 600 l/h) Ei lopu happi kovin vähällä. 
Hiilidioksidin suhteen tilanne on toinen sen äärimmäisen pienen osapaineen (40 Pa) takia, mutta sen liikkuminen rakenteessa onkin sitten erilaista ja vaatii noilla suositustiiviillä nykyrakenteilla tuuletusta.
1200 ppm tilanteessa hiilidioksidin osapaine-ero ulkoilmaan on 80 Pa, mikä ilmavuotolaskelman mukaan siirtäisi tunnissa reilusta kuutiosta kuuteen kuutiota hiilidioksidia ulos. jos kyseessä olisi ilma (happi tai typpi). CO2 on kuitenkin painavampi kaasu, joten se vuotaa hieman heikommin. Siksi Bjørn Dæhlejä voi riehua talossa vain muutama. 
Tuossa edellisessä viestissäni oli noita ilmanläpäisevyysarvoja materiaalineliöille, jos halutaan laskea, montako Bjørn Dæhliä voi touhuta makuuhuoneessa. Yksiköt ovat 10*10⁻⁶m³/m²/s, eli helpommin hahmotettavassa muodossa, millilitraa materiaalineliötä ja painepascalia kohti.
Seinän ilmavuotoja ei tässä mitassa juurikaan vastusta muut rakenteet kuin tuulensuoja. Niitä on tavallisessa seinässä yksi ulkopuolella ja toinen sisäpuolella. En ole suotautumisfysiikasta aivan varma, mutta olettaisin virtauksen olevan laminaarinen, joten nämä vastukset voi laskea yhteen.
Kuvitellaan seinässä olevan kaksi tervapaperia hidastamassa kaasuvuotoja. Yhden vuotovirta oli 28 ml/m²Pas, joten kahden on tästä puolet, 14 ml/m²Pas.
Hiilidioksidin molekyylimassa on 44 ja ilmaseoksen noin 29, joten hiilidioksidia liikkuu tuosta läpi (14x29/44) ~ 9 ml/m²Pas. Kun tuo muutetaan hapenkulutusyksiköksi ja tiedetään, että happea kuluu sama määrä molekyylejä kuin hiilidioksidia muodostuu, voidaan todeta neliön seinää läpäisevän (9x60) 560 ml hiilidioksidia minuutissa, eli vastaavan reilua viittä kiloa Bjørn Dæhlistä.
Jos taas oletetaan laskemisen helpottamiseksi, että Bjørn Dæhlie painaa 100 kg, tarvitaan tuollaista selluvillatervapaperityyppistä makuuhuoneen seinää yhtä Bjørn Dæhlietä kohti noin 20 neliötä.
